Raakileharvennus olisi ollut tarpeen. Peurat sai evästä.
Tutunnäköistä… Meil on piha vieläkin sorkanjälkiä täynna ja uusia tulee vaik omenat onloppu.
Lehtitietojen mukaan pihlajissa on paljon mustia marjoja - pihlajanmustamarjatauti. Ennustaako mustuus huonoa marjavuotta - pihlajanmarjakoin munintaa omeniin eli huonoa omenavuotta?
Taas se aika vuodesta, kun alkaa ottaa silmätikuksi omenapuiden viime kesän ohuet vesiversot! Tekisi mieli antaa niille jo kyytiä sekatööreillä. Helmikuussa on aina vaarana kovemmat pakkaset, joten täytyy odotella vielä maaliskuun puolelle.
Tein eilen omenapaistosta pakkaseen lohkotuista omista omenista ja tuli aivan taivallisen hyvää. Ja omenalohkot pysyivät ihan kasassakin ja oli ihan purutuntumaakin pakastamisen ja uunittamisen jälkeen. Maistuivat oikeastaan samanlaisilta, kuin että olisi ne paistanut tuoreeltaan. Minun mielestäni eivät siis sulaneet ainakaan mössöksi pakastamisen jälkeen.
Eli näitä laitetaan talven varalle aina kun tulee omenia. 
Minä juuri tänään katselin omppupuita. Joko niitä kohta saisi leikata?
Mulla ois enää yksi puu leikkaamatta. Muut saksin jo helmikuussa, kun oli hiukan leudompi jakso menossa.
Piha on kuin HÄVITYKSEN jäljiltä, kun on omenapuun oksia joka puolella.
Olen saanut kolme puuta leikatuksi, ja nyt ne näyttävät taas ihanan ilmavilta ja käppyräisiltä.
Ja paria niistä on leikattu keväisin nyt jo kolmatta kertaa, niin on saanut poistella sellaisiakin oksia, mitä on joutunut aiempina vuosina jättämään, ettei kerralla lähde liikaa.
Pari puuta jäljellä, mutta ne on haastavia… koska paksuista päähaaroista lähteävät oksat ovat liian lineaarisia päähaaroihin (n.180°) nähden, ja niitä on nuorena leikattu liian niukasti, jotta olisi n. 120° kulmia riittävästi. Näiden puiden kanssa menee kyllä vuosia, ennen kuin näyttävät joltain, jos täytyy sopivista paikoista pukkaavista vesiversosta alkaa kasvatella uusia oksia.
Jotain positiivistakin kehitystä. Latvusta olen saanut madallettua niin, että puusta käsin ei tarvinut leikata kuin muutaman oksan versot ja kaikki muut sain tikkailta. Ensimmäisenä vuonna jouduin keikkumaan pelkästään puussa, eikä siltikään meinannut ylettyä.
Niiltä vesiversoilta välttyy melkoisen hyvin jos leikkaa omput loppukesästä kun puut lopettelevat kasvuaan Usein näkee vedottavan siihen, että ammattitarhuritkin leikkaavat vasta keväällä hedelmäpuut, mutta tämähän johtuu usein ihan siitä vain, että ammattitiloilla ei syksyllä jää aikaa tämmöisiin hommiin joten se hoidetaan vasta hiljaisina talvikuukausina. Keväälläkin tietty voi leikata, mutta vesiversosto siitä innostuu kahta kauhiammin!
Samoilla linjoilla Ramseksen kanssa. Ennen tuleentumista voi leikata ihan hyvin. Silloin vaan tosiaan on niin paljon muuta puuhaa, että hankkii kuitenkin jäädä kevättalveen tuo leikkaus.
Noinhan se on. Lehdistön seasta on kuitenkin vaikeampi leikata/ keikkua siellä isoissa puissa. Tähän aikaan näkee mitä tekee 
Pisaralehti, en välttämättä pysynyt ihan kärryillä kulmien suuruuksissa ja lineaarisuuksissa, mutta kiinnostivat kyllä.
Katsotko oksakulmia oksan alapuolelta? Silloinhan lähellä 180 astetta oleva kulma kasvaa melkein rungon suuntaan ylöspäin. Eli siis jos mittaa kulman oksan yläpuolelta, kulma lähenisi nollaa ja oksa olisi melkein lineaarinen rungon kanssa. Oksan yläpuolista kulmaa, kun ajattelee niin 120 asteen kulmassa olevat oksat roikkuu alaspäin kuin kuusessa. Onko tapana ilmoittaa kulman suuruus suhteessa runkoon oksan alapuolelta, jolloin 120 asteen kulmassa oleva oksa kasvaa kuitenkin yläviistoon?
Omenapuita pitäisi meidänkin leikata. Haluaisin mieluummin leikata loppukesästä vähentääkseni vesiversojen kasvua, mutta meillä kasvaa perennoja omenapuiden alla ja hankala survoa tikkaiden kanssa sekaan elokuulla. Ja vielä enemmän kai on esteenä se, että en siihen aikaan millään kerkiä. Silloin on täysi työ sadonkorjuussa.
Just katsoin jonkin opastuksen, jossa oli, että oksien pitäisi olla ikäänkuin isoviisari olisi n. kello 10.00 (tai 2.00) kohdalla, jolloin kulma on hyvä. Eli ne oksat lähtee rungosta vähän yläviistoon, eivät ole täysin vaakaan.
Lisäksi oli toinen sivusto, jossa sanottiin, että oksan kärkien lyhentäminen ( ekan-tokan vuoden kasvuston poisleikkuu) kiihdyttää uutta kasvua. Kun oksaa leikataan kauempaa - vanhemmasta kohtaa oksaa - kasvua kiihdyttävä vaikutus on vähäisempi.
Ja vaikkakin osittain vahingossa tein edellisen pihan vanhoille puille noin (en oksankärkiä lyhennellyt vaan menin syvemmälle oksanhankaan asti poistamaan) eikä mulla ryöstäytynyt mitään hillitöntä vesiversojen kasvua, vaikka täällä tuosta usein varoitellaankin, että kevätleikkaus kiihdyttää hirveästi kasvua myöhäisempään leikkuuseen verrattuna. Tosin olen myös varsin maltillisesti leikannut useamman vuoden kuluessa.
Oksakulma
Tosi tylsästi ehkä esitetty mutta oksakulma hahmottuu tuosta hyvin.
Olen kanssa ajatellut, että hyvä kulma olisi 90 ja 60 asteen väliltä (eli siis siellä klo 2-3:n välissä tai 9-10:n välissä). Tällöin ajattelen oksan yläpuolelle rungosta aukeavaa kulmaa. Mutta varmaan samankokoista kulmaa Pisaralehdellä tarkoitti (180-120=60), mutta tutkaili oksan alapuolelle rungosta aukeavaa kulmaa. En tiedä kumman puolen kulmasta on tapana puhua omenanviljelijöiden piireissä.
Mutta olin kiinnostunut muutenkin kuin kulmien osalta ymmärtämään koko viestin.
Olen ollut siinä käsityksessä, että kun väärässä kulmassa olevia oksia poistetaan hankaa myöten, niin vesiversoja ei juuri tule. Vanhoja puita me ollaan leikattukin vain näin saadaksemme enemmän ilmavuutta oksistoon. En ole uskaltanut ylhäältä typistää, kun tiedän, että en ehtisi niitä vesivesoja kuitenkaan ajoisssa poistamaan. Nuoria puita olen sitten leikannut alkukesästä ja silloin olen myös typistänyt.
Kiinnostavaa on aina lukea tästä leikkaamisesta, jotta oppisi siitä lisää.
Tuomipihlaja kyllä oksakulmalla tarkoitetaan sitä rungon ja oksan väliin jäävää kulmaa ns. Oksan yläpuolella. Noita liian jyrkässä kulmassa kasvavia oksia suositellaan nuorena taivuttamaan ( jos on tarvetta siihen oksa saada) tai leikkaamaan , myös isona( siis jos oksa on iso eikä voi taivuttaa) poistamaan, koska puun kasvaessa ja tuottaessa suuren sadon, ne ovat herkimpiä repeämään sadon painosta tai myrskytuulessa ja suuren oksan repeäminen taas aiheuttaisi tietysti ongelmia.
Viime vuosina hankittujen omenapuiden kanssa olen yrittänyt toimia ohjeiden mukaan, joita olen lähinnä Krannilan ja Blomqvistin kirjoista tavaillut. Saman vuoden versoja olen siis kesällä taivuttanut, jotka ovat vielä joustavia. Leikannut olen myös heidän ohjeidensa mukaan näitä uusia puita. He neuvovat tekemään sen toukokuussa. Vanhojen puidenkin osalta olen heidän ohjeitansa lukenut, mutta leikkaaminen ei ole loppukesästä oikein onnistunut ajan puutteen vuoksi. Sen takia tekisi mieli nyt keväällä leikata. Ja ymmärrän myös tuon näkemyksen, että keväällä näkee paremmin, mitä leikkaa. Omenoita kantavaa puuta tuntuu hassulta leikata.
Mielenkiinnolla siis seuraan muiden leikkaushommia. Pisaralehdellä tuntui jo olevan niissä puuhissa. En sitten vaan ensin tajunnut hänen kulmiansa ollenkaan, kun olivat niin isoja,120 ja 180 astetta, mutta sitten päättelin, että hänen täytyy ajatella oksan alapuolisia kulmia tai sitten en vaan tajua ollenkaan…
Tosiaan vanhoista puista, joita ei siis ole nuorempana leikattu ollenkaan, olemme poistaneet lähinnä sisäänpäin kääntyviä oksia hankaa myöten, emme kuitenkaan kovin paksuihin oksiin ole koskeneet, paitsi että rusakot ovat syöneet tosi paksujakin oksia, jotka on sitten täytynyt poistaa. Ei tunnu puut kärsineen siitäkään. Toisaalta täällä pentissä opin jokin aika sitten, että paksunkin oksan voi sahata pois kolmessa erässä eli kolmessa vuodessa. Olemme siis puita yrittäneet saada ilmavamman näköisiksi. Olen järkeillyt, että se lisäisi kukkimista ja sitä kautta satoa. Nuo meidän vanhemmat omenapuut ovat kukkineet tosi niukasti. Ja olemme oppineet poistamaan puista alaoksat, jotta pystyy paremmin suojaamaan rusakoilta.
Muoks. Tosikon video varmaan hyvä, mutta meillä niin hitaat yhteydet, että suoraan ei pysty katsomaan, vaan kaikki pitäisi ensin ladata. Joten jää nuo videot melkein aina katsomatta niin kuin nytkin.
kyllä ne puut kestää sadon painoa parhaiten, joiden oksakulma on yli lähes tai jopa yli 90 astetta (eli suoraan sivulle, tai jopa vähän alaspäin, kuten ammattiviljelijät taivuttaa). Kun se nuorena jämähtää siihen asentoon, niin kasvaa paksuutta jatkuvasti. Väkisin ei kannata väännellä, nimimerkillä useamman omppupuun latvan vahingossa katkaissut…
Jotkut lajikkeet tekevät noita avoimia oksakulmia ihan luonnostaan, vaikeimpia ovat Punakaneli, Sariola ja muut äkäisesti ja runsaasti kasvavat. Antonovka ja Tsaarin kilpi tekevät nättiä kantavaa latvusta melkein ilman leikkauksia.
Kun tajusin, että vain niitä uusia vuosikasvuja nuorilla puilla taivutetaan, niin hommaan alkoi tulla järkeä. Niitä voikin hyvin taivuttaa siihen 90 asteen kulmaan, se jopa onnistuu:) Näiden uusien puiden kohdalla olen vasta alkanut uskoa, että puutarhurin pitäisi oikeastikin jotakin niille tehdä. Nuo meidän vanhemmat puut ovat saaneet kasvaa aivan villinä ja vapaasti tähän asti, mutta kun eivät mitään satoa juuri tuota, niin onhan minun ollut pakko ruveta ajattelemaan ja toivomaan, että näillä leikkauksilla voisi vaikuttaa asiaan. Eli meillä ei ongelmana ole olleet sadon painosta katkeavat oksat Nyt sitten on ollut tavoitteena vanhempien puiden suhteen saada ne ilmavammiksi.