Lepät ovat muuttuneet satamassa ruskeiksi. Tummat toukat rouskuttavat lehdet verkoiksi, näistä kehittyy ruskehtavia kovakuoriaisia myöhemmin. Saattaa olla leppänälvikäs, joka vaivaa kuivan kivipenkereen leppiä jokaisena kuivana kesänä.
Valtsu, todennäköisin leppien suursyömäri on tämä, eli idänlehtikuoriainen (Agelastica alni). Laji syö yksinomaan leppää. Mutta jos aikuiset kuoriaset ovat todellakin ruskeita, niin silloin on kyseessä raitanälvikäs (Lochmaea caprea). Kolmas vaihtoehto voisi olla lepänlehtikuoriainen (Plagiosterna aenea), mutta se harvoin esiintyy samanlaisina massoina, kuin idänlehtikuoriainen.
Kiitos. Raitanälvikäs vastaa mielikuvaani aikuisista yksilöistä aikaisemmilta vuosilta. Katsotaan mitä heistä kuoriutuu.
Mikähän toukka mahtaa tykätä kehäkukasta? Pituus 2-3 cm, alta kirkkaanvihreä, päältä musta. Kekomuurahaiset niitä jahtasivat ja raahasivat pois. Sääliksi kävi yhtäkin, joka yritti kiemurrella ja kiivetä ylemmäs, ja murkku kyljessä kiinni. Maassa oli useampi toukka murkkujen piirittämänä.
Mamestra brassicae eli harvinaisehkon(?) kaaliyökkösen toukka voisi jossain määrin sopia kuvaukseen. Kehäkukalla muiden kasvien ohella elää useita muitakin perhoslajeja. Kehäkukkaspesialisteja ei taida olla yhtään.
Kiitos, samaan minäkin päädyin jo aiemmin.
Muutamia määrityksiä:
Kurjenmiekka kyselemäsi otus (s.51) on Arhopalus suvun särvijäärä, eli rusko- tai puolanjäärä, todennäköisemminin hyvin yleinen ruskojäärä Arhopalus rusticus. Lajit eroavat silmien karvaisuuden/karvattomuuden ja takanilkkojen 3. jaokkeen muodon perusteella toisistaan. Nämä tuntomerkit eivät näy kuvassa, joten määritys jää vain sukutasolle. Molemmat Arhopalus-lajit elävät toukkina kuolleissa havupuissa. Puolanjäärä olisikin tosi kova löytö - laji on erittäin uhanalainen ja siitä tunnetaan vain pari löytöpaikkaa Kaakois-Suomesta.
Kukkaistätsy kyselemäsi heinäsirkka (s. 51) on pensashepokatti Pholidota griseoaptera.
Irsa kuvassasi (s.51) on hyvin todennäköisesti marmorikuoriainen Liocola marmorata. Kuten Raakki totesi, näitä kultakuoriaisia ei voi pelkän habituskuvan perusteella varmuudella määrittää, mutta tuon yksilön väritys täsmää täydellisesti marmorikuoriaiseen, joka on uhanalainen laji (vaarantuneeksi luokiteltu). Marmorikuoriainen elää lehtipuiden laho-onteloihin kertyneessä puukarikkeessa eli mulmissa. Löytyikö se Kuopiosta ja onko löytöpaikalla onttoja lehtipuita (jalopuita tai haapoja)? Marmorikuorianen lentelee aktiivisesti ja käy kukilla kuten yleiset sukulaisensakin ja erityisen mieltynyt se on mahlavuotoihin. Kuopio olisi uusi löytöpaikka lajille, josta on havaintoja pitkin itärajaa Ilomantsista Joroisten kautta Kuhmoisiin, Jämsään ja Lounaisrannikolle. Jos näitä vielä näkyy, niin ota näyte.
Valtsun heinäsirkka (s. 51) on niittyheinäsirkka Omocestus viridulus.
Niittyheinäsirkka, kiva kun sillä on nyt nimikin, kiitos Obscurus. Nytpä innostun lukemaan siitä lisää.
No hyi helekkari, tää on se hämppysirkka sekotus mistä kesällä keuhkosin. tätsyllä näyttää olevan samannäköne ötö s. 51 kuvassa. MIKÄ ON HÄN?
Sienestäjän otus on heinätöpökatti koiras Metrioptera roeselii - perälisäkkeet näkyvät erinomaisesti.
No jo on nimi 
oranssi leppäkerttu pinaatissa. onko syytä huoleen?
leppäkertut syövät kirvoja, eli ei mitään syytä huoleen, päinvastoin.
Tällainen oli olohuoneen ikkunassa toissa aamuna. Harsokorennon kokoinen, metkat lärpäkkeet pääpuolessa. Kun pelastin sen parvekkeelle, se lähti lentoon korentomaiseen tyyliin. Soilikin lehdessä oli harsokorennon munia, joten niitäkin on käynyt visiitillä.
Teenjuoja, hieno kuva. Tuo on joku surviaissääskilaji (Chironomidae) ja koiras, jonka tunnistaa sulkamaisista tuntosarvista. Naarailla tuntosarvet ovat yksinkertaiset. Surviassääskiä on Suomessa runsas 700 lajia ja niiden toukat elävät vesistöjen pohjasedimenteissä. Aikuisia saattaa lennellä välillä kohtuu kaukanakin vesistä, mutta eniten niitä näkee rannoilla. Nimensä mukaisesti surviaissääskikoiraat "survovat " suurissa parvissa ylös alas ja houkuttelevat näin naaraita.
Sudenkorento rantaruovikossa, paistatteli päivää ja yhden kuvan sain ottettua.Joko sulatteli hyönteisateriaa tai sitten luotti suojaväriinsä ja nautti auringon paisteesta.
Ruskoukonkorento tämäkin. Laskeutui laiturilla kankulleni ja minähän huitaisin paarmana pois veteen. Korentopolo teki pakkolaskun roottorit epätasapainossa kuin helikopteri. Hain haravan ja ongin sen lupiinin lehdistöön kuivattelemaan. Toinen takasiipi oli tarttunut hieman etummaisen raajaparin kynteen. Iroitin varoen kynnen siivestä ja aikansa kuivateltuaan pääsi lentoon. Otin muutamia kuvia kaamean tekoni jälkeen, otukkuivatellessa siipiään ja mulkoillessa äkäisesti.
Kehrääjän toukka? Pikkurillinpaksuinen ruskeanharmahtava, hentoja kuvioita kyljissä, 7-8cm pitkä, naamassa keltasta ja peräpäässä keltast ja turkoosinsininen piikki.
Kuvakin on, mutta kännykällä sitä en tänne saanut
Olisiko syreenikiitäjän toukka?