Ensimmäiset kukat avautuivat 22.6 ja siitä alkoikin mahtavaksi osoittautunut kukinta.
silmätönkin susanna oli joukossa, hänkin oli kaunis, joskin perinteisestä pidän himpun enempi 
tässä 5.7.09 otettu kuva. Tästä viikon päästä kukkaloisto oli komeimmillaan, mutta jostain syystä en koneelta kuvaa löydä, vaikka voisin vannoa, että kuvan silloin otin.
Joka tapauksessa, tämä ahtaanpaikan sussu ei ainakaan ottanut nokkiinsa ahtaudesta, sillä kukinta oli mykistävän runsasta, lehtiä ei silloin parhaassa loistossa juurikaan näkynyt ja siemeniä ropisi syksyllä valtavat määrät.
Tuki kylläkin loppui kesken ja alkoi kasvaa aika ruman näköisesti itseään pitkin, muodostaen latvaan epämääräisen näköisen korkkiruuvipötkäleen
Siirrytään seuraavaksi Päivänsineen.
Siemenet ostin kyllä Aitoelämänlanka nimellä, mutta aloin sitten pohtimaan, kun oli niin kovin karvainen ja niin sitten osoittautui että omistinkin Päivänsinen.
Yhtäkaikki, upea hänkin
Päivänsinet kylvin huhtikuun alussa ja poloiset saivat tuta meidän pikkuherran ronskin käden, kun pääsi eräänä päivänä livahtamaan keittiöön ja kiipesi pöydälle kupsuttelemaan mamman multapurkkeja.
Jokainen n. 20 taimestani sai eri asteisia vammoja pienestä sirkkalehden venähdyksestä suoranaisiin varren avomurtumiin, mutta…
Niin vain kävi, että jokainen selvisi ja tervehtyi ajallaan, kun annoin vain olla.
Ekat pikkiriikkiset nuput bongasin 2.6.09. Ja vihdoin 17.6 sain nähdä ensimmäisen kukan.
He vain olivat kovin vitsikkäitä ja avasivat aina kukkansa klo 01.00 yöllä, joten kuvaaminen oli jokseenkin työlästä
Seuraavissa siis erilaisia Päivänsinen kukkia.
Tässä yksi niistä muutamasta harvasta, jotka avautuivat aamulla 
Herkullisen muhkea ja värikäs nuppu suorastaan huutaa ‘’ vahdithan vierelläin kunnes aukean ‘’
Tämä valkoinen olisi ollut kaunis, mutta kun ei mitenkään jaksanut valvoa ja odottaa lopullista avautumista, niin se jäi näkemättä…aamulla hän oli jo poissa.
Hänkin niin kovin viekas…sitkistelin kameran kanssa teekuppi kädessä tunteja, että saisin kuvan auenneesta, mutta luovutin, kun kello 1 yöllä oli kukka vasta tässä vaiheessa…kaunis toki näinkin
Tämä kuva on otettu 23.7. Päivänsini piti pienen tauon kukinnassa. Silloin alkoi uudestaan kasvaa pituutta ja kiipeili parin viikon päästä pitkin tuota puuseinän ja katon rajaa ja ryöppysi keittiön ikkunalle.
Jatkoi vielä onnellisena sitten kukintaansa tuon spurtin jälkeen ja ravisteli viimeisen kukan vasta marraskuun alussa. Kastelunkin olin lopettanut siis samaan aikaan kuin krassien…uskomatonta miten jaksoi ja kun ottaa huomioon myös tämän tilanahtauden!!!
Tuossa vieressä oikealla on basilikaa, jonka olen jättänyt rauhaan kukkimaan, jotta saan siemeniä. Iloisena sitä kävi kukkakärpäset pölyttelemässä ja sainkin muhkean siemensadon.
Sitten muutama kuva orvokeista.
Nämä olen siis ostanut. Ensi talvena olisi tarkoitus koettaa onnea ihan siemenestä saakka.
Tässä korin orvokit, jotka hyvin ottivat korin tilat haltuunsa.
Sitten oli tämä ihastuttava mutaatio…veikkaan kyllä, että tilanpuutteella oli sormensa pelissä tässä variaatiossa
Kaunis kukka, saisipa tuosta siemeniä.
Sitten olisi Kesäleimuja.
En uskonut näistäkään, että heistä miksikään on, mutta tahtoivat sitten näyttää pitkää nenää epäilyilleni
Kylvin maaliskuun lopulla ja ekat kukat puhkesivat 5.7.
Parhaassa kukassaan alkoi olla sitten 28.7 ja siitä eteenpäin, kunnes alkoivat siementää hullunlailla elokuun lopulla.
Muistan kummastelleeni eräs ilta, että mikäs täällä rapistelee. Monet päivät sitä ihmettelin, kunnes tajusin katsoa lattialle, sanomalehden taitteeseen oli sirotellut hirveän määrän siemeniä, onnellisena tästäkin lahjasta pistin varastoon
Sitten oli vielä itsekasvatettu Keskipäivänkukka.
Sekin onnistui, lienee kylläkin ensikertalaisen tuuria, sillä tänävuonna ei sitten millään onnistunut.
Eka nuppu ilmestyi 23.7.
Ja tuo aukesi samana päivänä
Kukkaloisto oli upea, mutta sitten hyökkäsi kirva-armeija ja ei paljoa kameraa vilauteltu, kun hätyyttelin kirvoja pois.
Pikkusiskoni oli kovin ihana ja kävi keräämässä leppäkerttuja joista olikin hyvin apua loput tuhosin sitten mäntysuopaliuoksella. Hän on 10v tylleröinen, vanhempieni iltatähti ja aina valmis auttamaan tälläisissä kukkakriiseissä
Tässä oli ystäväni neiti Meheväinen.
Hän oli oikein mukava seuralainen, sen minkä oli elossa tuli monesti kylmempinä päivinä ihan "syliin", kun istuin penkillä lukemassa esikoisen nukkuessa päiväunia.
Siihen ehkä hiukan kylmissään reppana tuli ottamaan farkkujen päälle aurinkoa toviksi ja lähti sitten kovalla vauhdilla viemään lähetystään pesälle.
Sitten taisi kuolla neiti Meheväinen, kun ei vastaavanlaista neitoa enään parvekkeelle tullut, olivat kaikki seuraajat kovin kiireisiä ja aina vain menossa
Siihen loppui viime kesän kuva otokset.
Kesän jälkeen räpsittäväksi joutui pieni tyttö käärömme, joka yliaikaisuus kuvitelmiani rikkoen päätti syntyä viikon aikaisemmin.
Eipä se ollut kovin ihme, että 12h ennen syntymää sienimetsässä onnellisena kyykkiessäni ja ojien yli loikkiessani iski kauhea väsymys…parane luulla liikoja itsestään tai luonto kyllä pistää väkisin stopin
Viherpiiperö:
Mietin aivan samaa viimevuonna, mutta kukka oli varisuttanut lehtensä ennen kuin aloin miettimään asiaa enkä enään tiennyt mikä kota on minkäkin, joten leikkasin pois ja pian sitten leikkasinkin alas koko kukkapuskan, että jaksoi kasvaa vielä loppukesänkin.