Ekassa kuvassa mieheni pikkupoikana jonkun sukulaistytön kanssa, toisessa meidän tyttömme. Puiden runkoihin tullut vähän paksuutta eikä takana näkyvä kaivo ole enää käytössä, muuten kuin puutarhan kastelussa satunnaisesti..
Ekassa kuvassa mieheni pikkupoikana jonkun sukulaistytön kanssa, toisessa meidän tyttömme. Puiden runkoihin tullut vähän paksuutta eikä takana näkyvä kaivo ole enää käytössä, muuten kuin puutarhan kastelussa satunnaisesti..
Talo toisesta päädystä kuvattuna, vähän on tuo mänty mikä edellisissä kuvissa oikealla on kasvanut ja taustalla näkyy melko paljon kauemmas kuin nykyään.
Sitten näkymää navetalle ja vanhalle tuvalle päin, vanhaan lasikasvariin maalattu kalkilla tilan nimi varjostukseksi..
Kivoja kuvapareja Ansulla!
Yhden aamupäivän aikana toteutettu ennen-jälkeen muutos - kokeilin ensi kertaa sitä kovasti kehuttua sanomalehtipenkkiä. joudutti urakointia aika tavalla...
Tilanne aamulla:
Paikka on portista heti oikealla ja hivenen ongelmallinen nurkkaus esimerkiksi ruohonleikkuun kannalta, muodostaa terävän kolmion, joka kaipasi muutosta...
Ja tällaiselta nurkkaus näytti aamuisen aherruksen jäljiltä (kuvattu vastakkaisesta suunnasta kuin edellinen kuva):
Etummaisena kultatyräkkiä, jonka lomaan istutan syksyllä ukkolaukan sipuleita. Puu on kesäloma-ajelulla ostettu rungoltaan punottu paju. Pajun takana myskimalvaa, kaukasiantörmänkukkaa, jaloakileijoja ja arovuokkoja. Kolmion kärkeen on tarkoitus istuttaa sipulikukkia. Nyt vain odottelemaan kukkien kasvua...
Eipäs ollenkaan hassummin yhden aamupäivän saldoksi
Samat sanat! Voit taputtaa itseäsi selkään, hyvä aikaansaannos
Niin kulkevat vuosikymmenet, talot ja pihapiirit muuttuvat, ihmiset vanhenevatkin,mutta luonto ja puutarha jatkaa vaan kasvuaan, todella arvokas ja hieno kuvasarja.
Kiva ja hauska tuo punottu pajupuukin :}
Tässä yhden varjoisen paikan muutos. Hermostuin lopullisesti viime kesänä, kun tuosta kohdasta oli niin vaikea leikata nurmikkoa omenapuun oksien, kivien ja kantojen vuoksi.
Tässä lopputulos, eli varjoinen penkkini. Keväällä tuli myös leikattua tuota vasemmalla näkyvää omenapuuta ja nyt on urakkana sen alaosan raivaaminen, kun ei sinne ruohonleikkurin kanssa mahdu. Eli oon siellä nyt kitkeny ja laittanu kuoriketta.
Hieno muutos.
Tuo on vuoden päästä todella kaunis. Nauhuksiako takana?
Kiitoksia! Odottelenkin jo malttamattomana kasvien rehevöitymistä. Taustalla on huisku- ja valtikkanauhuksia sekä jaloangervoja.
Vielä kun ehdit, laita huiskunauhukset pohjattomaan astiaan.
Onko huiskunauhukset leviävää sorttia, vai?
Ei meillä ainakaan, hitaasti laajentuvat vain.
hitaasti ehkä mutta varmasti, salakavalasti…harkitsisin tarkoin kasvupaikan
Mutta ne on kohtuullisen helppo kiskoa mukuloineen maasta, ainakin meillä, missä on maassa paljon hiekkaa.