Bloggailen tuolla toisaalla nettiavaruudessa, mutta voisin esitellä kukkakuviani täälläkin. Kaikki kuvat on tältä kesältä, pitkin kesää. Ja päivittelen sitten kun ehdin. Mutta tässä aloitus:
Violetti kevätesikko kukki aivan mahdottomasti toukokuussa. Nyt olen sitä jakanut, jakanut ja vielä kerran jakanut. Kyllä tuota esikkoa meikäläisellä piisaa. Toivottavasti kaikki uudet jaetut puskat kukkivat samalla tavalla ensi keväänä.
Krookusten aikaan. Tätä aikaa minä ainakin jo odotan innolla, ihanaa kevättä.
Toukokuussa kukki myös ihana patjarikko.
Toukokuussa köllötteli myös tämmöinen Nuppu terassilla.
Ihanainen syreeni kukki tuoksuvin kukkasin.
Hernepuukin jo kukki toukokuussa.
Pieni pala perennapenkkiä toukokuussa. Sitten taidetaankin siirtyä kesäkuun kuviin.
Kaunista kaunista, kuvia vaan lisää 
Kiva Satues, että kävit vierailulla katsomassa kuviani. Ajattelin, että ei näitä taida kukaan katsoakaan, kunhan aikaani tärvään. =)
Itse rakastan pihaani, vaikkei se koskaan valmiiksi taida tullakaan. Keväällä soitin ystävälleni, että tule katsomaan, mikä täällä nyt kasvaa tai moi, ei mulla muuta, mutta iirikseen tuli kukka. Onneksi on ystävä, joka ymmärtää asian arvon. Onhan se vähän kuin ensimmäinen hammas vauvalla, kun omassa uudessa pihassa ensimmäinen kukka avautuu.
Sitten koitti kesäkuu ja maksaruoho puhkesi kukkaan. Älkää välittäkö oudosta vihreästä metallijutusta taustalla. Se oli isorikon kukalle rakennettu tukisysteemi, jotta pysyy pystyssä ja lurppakorva ei kävele epähuomiossa ylitse.
Tämä siperiankurjenmiekka on kyllä kaunis, mutta mitä ihmettä noiden pitkien lehtien kanssa tehdään loppukesästä? Kai rakennan sille ensi kesänä semmoisen tukiverkon, jonka läpi lehdet kasvaa ja pysyvät pystyssä loppuun asti. Tänä kesänä olen sitonut ne lyhteeksi, jossa majaili jotain pikku ötököitä. Sitten avasin nipun, jotta ötököiden suojaisa koti vähän tuulettuisi. Oudosti ne lehdet kyllä rötkyävät sitten.
Minulla on melkoinen viha-rakkaussuhde tähän perennaan. Juuret sillä on aika mahtavat. Hiki tuli, kun kampesin palasta ystävälleni pistolapiota ja kaikkia voimiani käyttäen.
Mutta onhan se kaunis. Olen ihastunut kurjenmiekan kukkiin ja violettiin väriin.
Päivänlilja kukki yhtä aikaa siperiankurjenmiekan kanssa. Eihän se kukka kestä kuin päivän, mutta olihan niiitä sitten paljon!
Tämä isorikko tarvitsi tukea kukkavarrelleen. Kylläpä se kukka kestikin kauan hyvänä.
Tämä tähtiputki on kaunis läheltä, mutta mahdoton leviämään eikä niin kaunis kaukaa katsottuna. Valitettavasti joutui pois minun pihaltani kokonaan. Kaikkea ei voi pitää.
Tuota syreenikuvaa voi katsoa sitten talvella, kun kaipaa sitä oikeanlaista kesän valoa. Kaunis/ kauniita kuvia.
Tuon syreenin kuvaus oli mahdottoman vaikeaa, kun joka puolella oli vääränlainen tausta, vaihtoehtoina naapurin omakotitalo (ei käy), nurmikkoa (syreeni ei erotu) ja tuo meidän terassin seinä ränneineen (aika ruma). Mutta itse syreeni oli kaunis. Syreeni on ilmeisen iäkäs ja silloin kun ei kuki, niin aika säälittävän näköinen. Mutta kukkiessaan ihana.