Miten käy pikkutaimille maatunut suoturve? Millä sitä pitäisi parannella, hiekalla & kalkilla? Vai ostanko valmiina?
Nyt mulla on selviä suomenkielenymmärtämisvaikeuksia.
- Kysymys: pussin kyljessä lukee, että kasvualusta pitäisi olla "kuiva, tuore, humuspitoinen, ei turvepitoinen, erittäin ravinteikas, varjo tai puolivarjo", niin mitä tuo käytännössä tarkoittaa.
Voisiko hiukan sammaleista, nokkosia ja rikkaruohoja kasvavaa Marjakuusen alustaa kuvata noilla sanoilla? Pohjamaa on hiesua, ja päällä on n. 25 cm kerros vanhaa kalkitsematonta multaa.
Nokkonenhan ei huonossa maassa kasva, joten just sitä se tarkoittaa 
Olen myös miettinyt mitä tarkoittaa kun maan pitää olla kuiva ja tuore? Miten voi olla yhtäaikaa molempia? Edelleenkin oman maalaisjärkeni mukaan miellän kuivan hiekkaiseksi maaksi ja tuoreen taas kosteaksi maaksi.
Oulunseudulta, minun mielestäni maa on silloin kuivuva elikkäs pidättää kosteutta ja on ravinteikas, mutta vesi ei jää seisomaan siihen vaan kuivahtaa kastelujen välillä?!? Mutta miksei sitten sanota että kuivuva…
Mun mielestä se teksti tarkoittaa sitä, että kasvi viihtyy sekä kuivassa että tuoreessa maassa.
Minä ymmärrän silleen, että tuoreen maan vastakohta on köyhä maa. Kuivalla maalla ymmärrän, että siihen ei jää vesi seisomaan isommallakaan sateella, eli siis tosi hyvin salaojitettu.
Eikös köyhän maan vastakohta ole ravinteikas maa. Tuore tarkoittaa hyvin vettä pidättävää maata. Kuiva maa on esim. hiekkapohjainen, josta vesi haihtuu/imeytyy nopeasti. Jos kasvin sanotaan viihtyvän tuoreessa ja kuivassa maassa, se viihtyy molemmissa, eikä ole niin turhan tarkka kosteusoloista. Ravinteikkaassa viihtyvä tarvitsee kuitenkin kohtuullisen multakerroksen ja aika runsaasti lannoitteita tai kompostia tms. Köyhässä maassa viihtyvä ei tarvi paksua multakerrosta, melkein pelkkä hiekka tms kelpaa.
Jaa, en minä vaan tiärä, mä olen vaan vetänyt johtopäätöksiä niistä pussinkyljissä/kirjoissa lukevista kasvupaikkaohjeista. Sen takia sanoinkin, että "minä ymmärrän silleen".
Voisko joku asiantuntija antaa tähän selkeän selityksen eri kasvupaikkavaatimuksista. Yritin kuukkeloida, vaan en löytänyt selityksiä.
Asiantuntijasta en tiedä mitään, mutta jos kyse on marjakuusesta, niin meidän maalla sellainen kasvaa pihamaan reunamalla. Maa on sellaista melko hapanta = entistä metsänpohjaa lisättynä joskus iät ja ajat sitten pihanurmikon tekoa varten tavallisella mullalla (liekö ollut sen kummemmin seulottuakaan…). Kun me tuon taimen sinne istutimme, laitoimme vain istutuskuoppaan lisukkeeksi kompostimultaa annoksen ja ne ylöskaivetut maatkin siihen levitettiin takaisin. Paikka on lähinnä puolivarjoinen. Mitään poppaskonsteja ei ole tehty, eikä minkään valtakunnan maa-analyysejäkään. Näyttää se siellä viihtyvän…
Naapurilla kasvaa marjakuusi talon seinustan ja aidan nurkassa. Maa on hapanta metsänpohjaa jonka päällä reilusti normimultaa. Piha parikymmentä vuotta vanha joten kai se tämä tuontimultakin on jo hapanta.
Euffis ja Kirsikka luuletteko Kesäpikkusydämen viihtyvän noiden marjakuusien alla?
Tuohon kysymykseen en kyllä ossaa vastata sitten niin yhtään mittään PAITSI että kyllä omalla puolella pihaani (samanmoinen maa alla) kasvaa noita kesäpikkusydämiä ja hyvin voivat (paitsi vesiheinä meinaa vallata ne). Piti ihan googlata mikä kukka tuo on ja näköjään tunnen saman kasvin nimellä särkynyt sydän 
Minun marjakuuseni on sellainen vähän "erilainen" versio.... kasvaa matalana ja viuhkamaisena. En nyt muista sen tarkempaa nimeä, enkä voi tarkistaakaan, kun kaikki omat kasvitiedostoni (mapit) ovat maalla. Katselen huomenissa kuvistani, jos siitä jostakin löytäisin kuvan tänne. Kasvutavasta ja ainakin vielä pienestä ja matalasta koosta johtuen ei sen alla voi oikein kasvattaa mitään.
Pikkusydän ja särkynytsydän ovat sukulaiskasveja, mutta kuitenkin eri kasvi. Kuten nimikin sanoo, pikkusydän on paljon, paljon pienempi.
Jos oikein muistan, niin taimistolla luki marjakuusen lapussa, että istutetaan hyvin kalkittuun maahan. Ja oli vielä alleviivattuna.
Kiitos Euffis kun tarkensit. Oon luullut että molemmat on särkyneitäsydämiä, ja se iso on “iso särkynytsydän” 
Täytyypä valistaa myös äiteetäni jolta nuo nimitykset mitä luultavimmin olen oppinut. Pentin selailu on vähän ku koulua kävis, koko ajan oppii uutta!
Voi ei - ja minä kun olen aina ollut siinä uskossa, että kaikki havupuut, myös marjakuuset vaativat happamaan maan. Näitä meidän neljää isoa kakskytvuotta vanhaa marjakuusta ei ole ikinä hellitty kalkilla…
Lähetin Viherpihalle juttuvinkiksi semmoisen “sanakirjan”, jossa olisi outoa termistöä (esim. “tuore maa”) selitetty maallikon ymmärrettävin keinoin.
Ei ole meidän havut ikikuuna päivänä saaneet nokarettakaan kalkkia, eivät sen enempää "luomut" kuin istutetutkaan. Eivätkä sitä näytä kaipaavankaan.