Ryväsvaari kertoi kuulleensa joltain sipuliviljelijältä etikkaliuoksesta liotusastiassa. Pieni määrä etikkaa, suhde vesi-etikka ei muistissa. Keväällä 2014 kokeillut kun jokin musta pieni vikkelä koppiainen söi kasvuun lähteneistä juuret. Penkki oli tehty katkomalla pohjalle viinimarja- ja vatunvarsisilppua reilusti. Tarkoitus tehdä hengittävä, matoapulaisille kelpaava. Päälle savimaata johon reilusti sekoitettuna nurmikonleikkuujätettä. Laihon kasvu pysähtyi noin 3-4 senttisenä. Kaikki liki 400 sipulia pois. Tilalle punajuurta ja retiisiä jotka kasvoivat. Sitten uusi sipulialue johon etikkahajusteiset sipuli-istukkaat. Niihin ei tullut sipulikärpästoukkia, ainakaan sillä kertaa.
Ryväsvaarilla on tarkoitus laittaa kokeiluna maahan nämä vuodelta 2014 olevat ryvässipulit. Kuva otettu helmikuussa 2016. Yksi pieni istukas oli muuttunut pelkiksi kuoriksi,tänään tarkistettu. Muuten noissa muissa on vielä kova sisus, tosin kitistyneenä. Ryvässipuli(ko) huonosti säilyvää?!
Ryväsvaarin kokeilumielessä laittamat 2014 vuoden sipulit kaikki lähtivät kasvamaan.
Hyvin on kasvanut myös viime vuotiset ryvässipulit, ei sipulikärpäsen toukkia.
Kokeilumielessä laitetut 2014 vuoden sipulit tuottivat 54 sipulia. Tuleekohan näitten jälkeläisistä entistä säilyvämpiä?
Voih, kiva lukea ryväsvaarista…luulin, että nyt on kokonaan poissa, kun mielestäni mitään merkkiä en ole nähnyt. Olen iloinen! Mulla on tainnut mennä näköjään ohi kirjoitukset, höh…itsekkin nyt täällä vähemmän asuilen.
Minulla sipulikärpäsen toukat vahingoittavat pahasti sipuleja, vaikka olen koittanut tuhkalla häätää…mikähän avuksi?
Lukasimpa samalla viime vuotiset jutustelut…siis ens keväänä etikkavettä niskaan sipuleille…jos jaksan viljellä ja jos tää pää nyt muistaa.
Tällaisen ohjeen olen kirjoittanut muistiin:
Ennen istuttamista, hyväkuntoiset sipulit lämpökäsitellään vuorokauden ajan +42 asteen lämmössä. Kotitarveviljelijä voi yrittää lämminvesiliotusta niin, että veden lämpötila säilyisi reilusti kädenlämpöisenä tunnin parin ajan. Vähentää kuulemma kukkimisherkkyyttä.
Tässä on kohta vanhaa ryvässipulikantaa. Ryväsvaari on ostanut jyrsimen jolla työ kävisi helpommin kun kädet, olkapäät eivät kestä enää perinteistä talikkotouhua. Kyllä ne kipeytyvät jyrsimen käytöstäkin. Aikaisemmin tässä alalla oli apulaisia 300 kappaletta neliöllä, on laskettu. Kalastusta varten pystyi ottamaan puolet pois ja syksyllä oli taas uudet matoset tilalla. Nyt möyhentäjän käytön jälkeen oli vain matojen pätkiä. Ei hyvä. 
Nostin tänään ryvässipulini ylös, kun varret jo kaatuili. Tuli varmaan keväällä istutettua liian tiheään ja ehkä vähän lannoitettua, kun kaikki eivät ole kovin isoja.
Mutta ihan hyvin tuottivat, sata sipulia laitoin maahan ja tässä tulos.
Noin 100sta ryvässipulista sato. Vasemmalla alhaalla ötökän viottamia. Vaarin 2. vanhaa kantaa.
Ryvässipulit nostettu. Tässä osa vanhempaa kantaa. Kukkavarsia ei ainuttakaan.
Osta tikka; hyvä kikka; lähtee rikka! Sillä saa rapsittua madot ja mullat juurista.
Suvimaa, ihanat sipulit! 
Miten noita säilöt kuivauksen jälkeen, kellarissako?
Innostuin ryvässipulin kuvista niin paljon, että luin koko ketjun. Aloin ihmetellä miksi minulla ei ole ryvässipulia koskaan kasvanut. Onkin niin harvinainen perinnesipuli kuin olla voi eikä sitä saa mistään. Suvimaan kasvatustyö Ryväsvaarin sipuleista on kulttuuriteko. Nostan hattua. 
Muistan tasan tarkkaan, että n 20 v sitten Kontiomäen Shellillä oli myytävänä paikallista ryvässipulia, enkä ostanut vapputäyteen autoon pohjoiseen menomatkalla, tulomatkalla ei enää ollut. Harmittaa vieläkin.
Täytyy nyt ensin kertoa, että suvimaa nimimerkin takaa löytyy kaksi henkilöä. Ryväsvaari, joka seuraa, lukee tätä sivustoa ja haluaa aina välillä kommentoida tai laittaa kuvia. Hän on myös se joka hoitaa sipulin kasvatuksen, niin ryvässipulin kuin talvivalkosipulin. Ja sitten olen minä, Suvi, hänen tyttärensä. Ryväsvaari kun ei ole niin opetellut tätä tietotekniikan käyttöä niin minä kirjoitan sitten hänen puolestaan.
Chali ja valtsu: kiitos, komeita on meidän sipulit ja maukkaita! Valkosipulin lisäksi muita sipuleita ei meillä olla syötykään. Ryväsvaari on näitä kasvattanut noin 30v. Ja sitä ennen on kasvatettu hänen lapsuuden kodissaan vuoskymmenet. Perinnesipulista on tosiaan kyse. Hyvän kuivauksen jälkeen näitä säilytetään pannuhuoneessa eli lämmönjakohuoneessa, avarassa laatikossa. Saattaa olla myös makuuhuoneessa kaapin päällä. Huoneenlämmössä ja kuivassa paikassa. Ennen oli leivinuuni minkä päällä sipulit pidettiin.
Lapsuudessani meilläkin syötiin vain ryvässippulia, jotka olivat peräisin isoäidiltäni. Valitettavasti kanta katosi, kun äitini yhtenä vuonna ei saanut säilytettyä istukkaita kevääksi. Muistan niiden sipulien kasvaneen suuremmaksi kuin nuo salotit mitä olen keväisin ostanut puutarhakaupoista. Olisi mukava löytää jostain jokin perinteinen oikea ryvässipuli, niitä ei vaan taida olla myynnissä noissa puutarhaliikkeissä.
Nyt saattaisin tarvita hieman neuvoja ryvässipulin suhteen. Keväällä istutin ryväsvaarin sipuleita ja sain niistä ihan kivasti satoa, mutta jostain syystä sipulit eivät jakaantuneet kovin moneksi. Ainoastaan muutama oli jakaantunut kolmeksi useimpien tehden vain kaksi sipulia ja joidenkin vain yhden suuren. Onkohan syynä kuuma ja kuiva kesä vai onko lannoituksessa vikaa? Noista on nyt tarkoitus suurin osa säilyttää istukkaiksi ensi vuodelle. Jakautuisko iso sipuli useammaksi, eli säästänkö suuretkin istutukseen?
Kiitos Valtsu! Nyt tiedetään miten edetään, eli tämän vuoden sadosta otetaan vaan maistiaiset ja loput menee istukkaiksi. Noston kanssakaan ei siis kannata olla kovin tohinoissa. Toiveissa on, että näistä saisi kavatettua oman varaston, niin ettei enää tarvitsisi keväisin ostaa kilokaupalla istukassipulia.