on matalakasvuinen ja pitkillä rönsymäisillä versoillaan voimakkaasti levittäytyvä maanpeitekasvi. Se on suosittu maanpeittoperenna helppohoitoisuutensa ja peittävän kasvutapansa vuoksi. Laji kuitenkin villiintyessään muodostaa nopeasti tiheitä kasvustoja, jotka kilpailevat tilasta muiden kasvilajien kanssa. Suikeroalpi kukkii keltaisin kukin heinä-syyskuussa. Sen leviäminen tapahtuu pääasiassa suvuttomasti versojen juurtuessa, sillä kasvi ei tavallisesti tuota siemeniä.
Suikeroalpi on vähän rasittava kasvi, mutta on sille paikkansa. Ison kiven seinämään kasvoi aina jotain rikkoja, joten laitoin suikeroalpia siihen. Hyvinhän se siinä kasvaa. Kiven päällä on syvennys, jossa kasvaa vuorenkilpiä.
Samoin juurella.
Miten mä en muista tota nähneeni kesäkuun taimitapaamisessa . Ehkä meni ohi kun ei vielä ollut kukintaa, mut luulis että oisin huomannut kun on tosi kiva istutus. En oo vastaavanlaista vuorenkilpiratkaisua ennen nähnyt.
Hyvin peittää maan tuolla sekametelipusikossa. Paljon nätinpi kuin haippuheinä. Paikka vaan niin varjoisa, ettei kovin kovasti kuki, vaan ei sitä kukintaa tuolta edes näe, jos ei vartavasten katsomaan mene.
. Ehkä meni ohi kun ei vielä ollut kukintaa, mut luulis että oisin huomannut kun on tosi kiva istutus. En oo vastaavanlaista vuorenkilpiratkaisua ennen nähnyt.
