Keijunkukka yksi suosikeistani.
Tästä tulee varmasti yksi lempikukistani, kunhan kaikki kukat aukeavat. Siemenistä kasvatuksen satoa.
Iisot ovat niin vaikuttavia.
Tässä on neljävuotiaan poikani siemenestä kasvattama auringonkukka. Hän on välillä mukana auttamassa äitiä puutarhatöissä ja kyselee kovasti kasvien nimiä. Välillä käydään verottamassa kukkapenkkiäkin.
Joskus kysyy, että saako tämän kukan ottaa, kun se on jo revitty irti.
Malva maritima taas…
Kaksivuotiseksi selvinnyt hopealehti. Kuva on viime vuodelta.
Alppiruusun kuvakin on viime vuodelta. Edellisten omistajien istuttama.
Kuvagallerian kautta on mukavaa seurata, että miten puutarha ja se lajikkeisto tulee kehittymään. Siemenestä kasvattamista olen harrastanut siitä asti, kun muutimme tänne. Joka vuosi onnistun vähän paremmin. Kantapään kautta pitää tämäkin homma opiskella.
Mielenkiinnolla sitä aina talven jälkeen odottaa kevättä ja sitä, että mitä kaikkea uusia yllätyksiä maasta nouseekaan. Olen myös huomannut, että kärsivällisyys on hyve, sillä näitä uusia yllätyksiä voi ilmestyä vielä pari kolme vuotta sen jälkeenkin, kun siemenet on kylvetty.
Tähän harrastukseen kyllä hurahtaa ihan totaalisesti ja koko ajan tulee uusia suosikkikasveja, joista ei edes ennen ole niinkään tykännyt. Pensashanhikista ei kyllä sellaista pääse tulemaan. Makunsa kullakin.
Vannomatta paras noiden kasvien suhteen 
Itselleni pensashanhikki kuului ällötyksiin vielä jokunen vuosi sitten. Revin tontilla kasvaneet pois ja vannoin, etten ikinä niitä tälle pihalle kyllä laita. Noh, tällähetkellä pihalla nököttää kaks pensashanhikkia ja kolmas siintää silmissä kunnes pääsen taimikaupoille.
Voihan se niinkin olla. Joitakin sellaisia asioitakin on tullut tehtyä, joista on joskus sanonut, että ei koskaan. Ruoissakin on monia sellaisia, jotka nykyään maistuvat, vaikka ovat joskus olleet inhokeita. Punahatut eivät ennen kuuluneet lempikasveihini, mutta tänä kesänä hurahdin niihin.
Mulla on kolmetoista keltakukkaista pensashanhikkia etupihalla perennojen taustakasveina. Ihan ovat mun mielestä komeita ja paikkansa ansainneet näin syksyisin, kukkivat pitkään ja kukat kestävät kylmää. Kesällä koko pensaita ei perennojen taustalta edes huomaa. Etupihan istutusryhmät kukkivat huhtikuulta lumien sulettua aina marraskuulle ja loppupää on hanhikkien ansiota :)
Takapihalla on sitten kuusi vaaleanpunakukkaista pensashanhikkia 
.
Syksyisiä kuvia…
