Hei! Aloitetaan orkideakirjojen esittelyketju. Kerrotaan kirjasta nimen lisäksi tekijä, painopaikka ja vuosi. Ja sitten kommentoidaan sisältöä (eikä tyydytä vain sanomaan että on hyvä).
Tähän ketjuun siis suomalaisia, joita kyllä on tosi vähän.
Ensimmäinen suomenkielinen orkideaopas: Harrastajan orkideakirja, kirjoittanut Esko Puupponen, Hortonomi, Turun Yliopiston kasvititeellisen puutarhan hoitaja, 62 tekijän ottamaa valokuvaa, WSOY 1956
Sen esipuhe kannattaa lukea ajatuksella, joten laitanpa sen tähän.
LUKIJALLE Trooppiset orkideat ovat tulossa muotikasveiksi. Yhä
useammat kukkien ystävät raivaavat amaryllisten ja kaktusten miehittämille
ikkunoilleen tilaa muutamaa orkideantainta varaten. Viherkasvit, jotka jo
aiemmin valtasivat paikkansa kukkapöydillä ja joitten suosio yhä on kasvamassa,
sopivat mainiosti rehevöittämään orkideakokoelmaakin, antamaan rehevää
tropiikin tuntua. Esteenä harrastuksen leviämiselle on ollut suomenkielisen
oppaan puute. Tavallisissa ruukkukasveja käsittelevissä kirjoissa ei
ymmärrettävistä syistä ole voitu selostaa yhden erikoisen heimon kasvien hoitoa
kovinkaan perusteellisesti. Tämä pikku kirja ei pyri olemaan millään tavoin
täydellinen orkideanviljelyn opas. Moni kokenut harrastelija on varmaan päässyt
hienoihin tuloksiin aivan erilaisin menetelmin. Se onkin luonnollista, sillä
orkideat vaativat olosuhteista riippuen kukin yksilöllistä hoitoa. Miltei
jokainen hetki, jonka vietän kasvieni parissa, opettaa jotain uutta; ennen
hyvänä pitämäni menettelytapa voi osoittautua täysin kelvottomaksi. Olen varsin aloitteleva orkidean harrastaja; vasta tasan 20
vuotta sitten näin ensi kerran kukkivan Odontoglossum granden. Mutta
innokkaasti harrastamalla, penkomalla alan ulkomaisia teoksia ja hartaasti
kuuntelemalla kokeneempien harrastelijain neuvoja olen saanut kootuksi tarinaa
orkideoista, joista nyt toivon olevan hyötyä näitten kasvien ystäville.
Todella hyvä loppulaise edellisessä. Kaikki aloitamme alusta. Ja että Puupponenkin katsoo itsensä aloittelijaksi vielä 20 vuotta orkideoita kasvatettuaan. Historian siipien havinaa. Erittäin hyvä ohje loppulauseessa meille kaikille. Hyvä Olivia.
Tuo Puupposen "orkidea raamattu" on kyllä käsite. Onneksi löytyy meiltä kirjastosta, kun kaupoista painos on loppuunmyyty. Tiedustelin taannoin uusinta painosta kustantajaltakin, mutta ei ole kuulemma ajankohtainen .
Kustantaja (Atena) olisi kiinnostunut painattamaan Puupposen viimeistä eli v. 2001 ilmestynyttä Suurta Orkideakirjaa, jos hankkisimme 200 etukäteistilausta ja kirjan hinta olisi silloin 80 euron paikkeilla, muistaakseni nuo olivat luvut noin vuosi sitten kun asiaa kyseltiin.
Näiden kahden Puupposen väliin asettuu v. 1968 ilmestynyt Harrastajan Suuri Orkideakirja, WSOY, jossa on jo 277 tekijän ottamaa valokuvaa, joista 48 on monivärisiä.
No eikö noita nyt äkkiä saisi kasaan....vai joko kaikilla on jo oma??
Kisasin kerran huuto.netissä tuosta uusimmasta Puupposesta ja hinta nousi silloinkin jonnekin 70-80 euron paikkeille. Silloin jätin leikin kesken, mutta nyt kiinnostaisi kyllä, ei tarttisi ikulainaa enää kuukausittain uusia.....
Tässä vielä Puupposen Harrastajan suuren orkideakirjan sekä Suuren orkideakirjan kannet. Itselläni on näkömuisti, enkä varmaan ole ainoa, siksi näitä laittelen helpottamaan löytämistä.
Minäkin löysin sattumalta divarista tuon Harrastajan suuren orkideakirjan. Olin ihan yllättynyt, että joku oli luopunut siitä. Se oli kuin uusi, näytti siltä ettei ollut ollut ahkerassa käytössä (miten on mahdollista?). Hintakin oli vain 13 e, joten tottakai nappasin sen vaikka minulla oli jo ennestään Suuri orkideakirja. Noissa vanhemmissa on se hyvä puoli, että niissä on kuvia myös koko kasvista, ei pelkästään kukista. Eli samaa mieltä kuin Olivia, kannattaa ostaa jos jossain näitä näkee
Onnistuin juuri saamaan tuon Puupposen 1968 -kirjan divarista, hinta myös alle 20 euroa ja hyväkuntoinen. Osaa kirjasta ei ole avattu lainkaan. kansipaperi puuttuu tietenkin.
Minulle tuo 1968 on sisällön puolesta arvokkaampi kuin tämä uusin Atenan kirja. Pitäisikö sen uusintapainosta yhdistyksenä kysyä WSOY:ltä?
Olivian mainitsema uusintapainos olisi vaatinut 250 etukäteen maksettua tilausta, joten orkideyhdistys ei sitten siihen lähtenyt. Aika kallis olisi myös vähittäishinta ollut. Olisivat ottaneet vain 1000 kappaleen painoksen, mikä tekee kirjasta kalliin.
Olen näköjään nelisen vuotta sitten maksanut omastani 20 euroa ja sivut ovat täynnä ihanan hartaasti tehtyjä alleviivauksia. Ja totta on, että kirja on informatiivisempi noiden kuvien vuoksi ja jotenkin myös selkeämpi.
Kodin huonekasvit, Suuri Suomalainen Kirjakerho. Alkuteos: Blomster og planter i stuen, taskankielinen siis. Ensimmäinen painos suomeksi ilmestyi nimellä Mitä-Missä-Milloin Huonekasvikirja v. 1968. Tämä on vuodelta 1974.
Kirjassa on 8 sivua omistettu orkideoille, niin ruukkukasveille kuin leikkokukillekin.
Lajeja: Oncidium varicosum, Vanilla planifolia, Odontoglossum grande ("on eräs parhaita huoneorkideoja...kukat ovat voikukankeltaisia ja niissä on keltaiset tiikeriraidat. Ei kestä leikkokukkana, mutta kasvissa kiinniollen n. 3 viikkoa.", Odontoglossum crispum, Epidendrum cinnabarinum, Cattleya labiata, Cypripedium insigne (=Paphiopedilum), maaorkideoista Calanthe.
Ja sitten pari varoitusta: "Phalaenopsis on kotoisin Jaavalta ja Filippiineiltä ja sopii kokeneen viljelijän kasvatettavaksi. Älkää hankkiko tätä lajia, ellette voi hoitaa sitä lasikaapissa, koska se vaatii lämpöä ja kosteutta ja koska hyvää yksilöä ei saa ostaa alle 50 mk:n. Istutetaan hyvin kuohkeaan kompostimultaan. Kukkii vuoden ympäri. Kukat ovat valkeat ruusunpunaisin vivahtein. Laimeat lannoitekastelut ovat eduksi."
Ja toinen: "Runsas tupakansavu on kukkiville orkideoille vahingollista. Muistakaa siksi siirtää tällaiset yksilöt toiseen huoneeseen, ennen kuin vieraanne sytyttävät sikaarinsa tai savukkeensa."
Niinpä! Maailma muuttuu - nykyään saavat vieraat häippästä pihalle...
Jekulla käynyt tosi hyvä tuuri, itse olen etsinyt sitä pitkään ja sitä ei tosiaan löydy kun kuolinpesien realisoinneista tai sitten juuri tuolla tavalla ku Jekulle on käynyt…
Kirjastosta olen AO kirjaa lainaillut, siinä on oikein kirjanmerkki nauha aivan kuten vanhassa kunnon dokumentaatiossa pitääkin olla.
Tässä Aramin tuolla ötökkäketjussa esittelemä Heini Koskulan kirja "Kasvihuoneviljelmien tuhoeläimet ja niiden biologinen torjunta", Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 93 vuodelta 2000.
On tarkoitettu lähinnä ammattilaisille, joille tuholaisten torjunta on elinehto ja jotka haluavat myrkkyjen asemesta käyttää aseena tuholaisten luontaisia vihollisia.
Kuvat ja tekstit ovat tosi selkeitä.
Meille kaikille tuttu villakilpikirvamme on oikealta nimeltään kaunokilpikkä (huumormiehiä nuo nimien keksijät...) Niillä on peräpäässä kaksi selvästi pitempää säiettä (eivät siis ole tuntosarvia, vaikka aika usein niin luullaan). Kaunokilpikät eivät muni, vaan synnyttävät eläviä poikasia. Naaras synnyttää villamaisen höytyvän suojaan 20-240 toukkaa. Toukat erittävät valkean, vahamaisen peitteen ruumiinsa suojaksi. Kehitys aikuiseksi vaihtelee lämpötilan mukaan, 39 asteessa kehitys vie noin kuukauden. Aikuiset naaraat elävät noin 2-3 kuukautta. Ei siis mikään ihme, että pitkiä aikoja jonkin kasvin kotiin tuomisesta, sen lehdellä, kukassa, kukkavanassa etc. tepasteleekin kaunokilpikkä...
Ja kun aiemmin mietimme ripsiäisten ikää, selviää sekin täältä: Kalifornianripsiäisen kehitys munasta aikuiseksi kestää noin 13 vuorokautta 25 asteessa. Ja tupakkaripsiäinen (ns. tavallinen ripsiäinen) kehittyy aikuiseksi kahdessa viikossa 25 asteessa. Aikuinen voi elää 20 päivää, jona aikana naaras tuottaa 70-100 munaa. Lisääntyvät suvuttomasti eli naaraat tuottavat naaraita, joten jopa yhdestä yksilöstä lähtöisin oleva populaatio kasvaa hyvin nopeasti. Siis liima-ansojen käyttö on suositeltavaa, jos vähänkään epäilee näitä kasvien mukana saaneensa. Keltaista liima-ansaa tuo maahan Esbau (Gelb Sticker) ja sinistä voi tilata Biotukselta (on vaan ammattilaisten isoissa pakkauksissa), biotus.fi.