Heissan
Päätin minäkin lisätä muutaman kuvasen omista rakkaista kukistani ja puutarhastani.
Etupihalla elokuussa tervetuliaiset toivottaa syysleimu. Vasta viime vuonna istutin tämä kauan haaveena olleen syysleimurivistön ja aion suurentaa sitä vielä syssymmällä. Ensi vuonna on sitten ainakin kolme kertaa tuon kokoinen puska.
Ennen syysleimuja pihan täyttävät keijuangervot. Onpas hailakka kuva!! Ei tee oikeutta ihanille angervoille...
Pikkujasmike kukkii kesäkuussa.
Ja tuoksu on huumaava!!!
Etupihalla on grillipaikka johon nyt suunnittelen vihdoin kiinteää takkamaista grilliä jossa voisi paistaa lettuja tai vain istuskella tulta katselemassa.
Grillipaikka sijaitsee melko muhlkeiksi kasvaneiden norjanangervoiden takana piilossa
Sama toiselta puolelta kuvattuna. Tuleva grillin paikka.
Norjanangervoa ryöppyää myös keväisin pihan sisäänajotien varrella muurilta.
Tyylikästä ja kaunista on SyysSahramin puutarhassa. Tykkään kovasti kun on samaa lajia isompi alue. Pensaat kukkivat iaivan hanasti ja ikivihreät tuijat tuolla joukossa ylväinä antavat ryhtiä. Minusta on mukavaa, että aina tulee uusia pihoja tänne ihailtavaksi ! Tahtoo lisää...
Ja vielä takapihalta. Se on aika tylsä, mutta visioita on paljon. Nyt on aitana herukoita ja perällä viime vuonna syntynyt kuunliljapenkki, jota olen laajentamassa. Tuosta kuvasta on jo hiukan laajennusta valmiina. Mutta kuvauskunnossa on varmaan vasta ensi kesänä.
SyysSahramilla on upea koti ja vielä upeampi piha. Kiva katsella. Saa niitä tänne kuvata ennen kuin ovat ns. kuvauskunnossakaan :)
Kiitos!
Juu, tykkään kyllä itsekin niistä ennen-jälkeen-kuvauksista. Hieno nähdä miten karusta ja tyhjästä pihasta tulee ihana vehreä keidas.
Tämä pyöreä penkki oli alunperin soma japanilainen nurkkaus. Nyttemmin kasvit ovat kasvaneet ja japanin verivaahtera ei talvehtinut. Kaikki muukin miniatyyrinen on suurentunut, mutta pidän silti tästä vihreästä penkistä jossa ei kuki muut kuin köynnöshortensia ja syyshortensia
.
Sitten vielä kuvia muurilta. Olen yrittänyt peittää harmaata muuria klematiksilla. Ne vaan tuppaavat kasvavan ihan minne tykkäävät ja suikertavat pensaissa ja maata pitkin ja kiipeilevät pitkin havuja, mutta eivät tykkää olla muurin seinässä.
Kauhean kivan näköistä sinulla, syyssahrami! Tykkään itsekin kovasti noista ikivihreistä ja yksittäiset pensaat ja perennat tulevat kauniisti esiin niistä. Nuo keijuangervot ovat myös kauniita, pyröreitä pensaita.
Nuo siniset Clematikset ovat vihreällä taustalla myös tosi nätit, haittaako se mitään, vaikka eivät peitäkän koko muuria. Minusta ainakin sopivat tuohon kuin nenä päähän.
Kaunista, kaunista Syyssahramilla. Minusta muuri antaa hyvän taustan kasveille, kun sitä hieman näkyy. Selkeyttää ja rauhoittaa kokonaisuutta.
Kiitos paljon. Ajatus kukkivasta muurin seinästä vaan oli päässä, mutta kai se noinkin menee...
Se vaan harmittaa kun yhdestä klematiksesta n. puolet kukista kasvaa maata pitkin eikä näy ollenkaan. Oksat on niin hennot etten uskalla sitä enää nostella katkaisemisen pelossa. Tänä vuonna kukinta oli erityisen runsas juuri tuossa klematiksessa.
Vaahterasta tuli palmu... Älkää suuttuko moisesta jalopuun raiskauksesta. Se oli kaatouhan alla ja sai näin hiukan lisäaikaa. Koko vaahteran tarina oli sellainen että sain sen n. 12 vuotta sitten kuunliljan mukana. Alussa kiskoin sen rikkaruohona pois, mutta se kasvoi uudelleen ja uudelleen. Leikkasin sen juuresta poikki kun en saanut enää käsin ylös. Kun se aina vaan kasvoi uudelleen ja uudelleen päätin palkita sen sinnikkyyden ja antaa sen kasvaa puuksi. Meidän pienellä pihalla vaan ei ole tilaa vaahteran kokoiselle puulle ja nyt mieheni lupasi sille lisäaikaa kunhan latvus katkaistaan. Odotan mielenkiinnolla miten se alkaa uutta oksaa pukkaamaan. Siitä saattaa tulla vaikka miten kiva pikku puu.
Mutta SINNIKÄS SE KYLLÄ ON!
Juurella kasvaa muutes niitä tänä vuonna kukkivana jaettuja kuunliljoja ja siirretty hortensia oikealla. Keväällä vaahtera kasvoi vielä keskellä nurmikkoa mutta nyt tein kuunlilja-kevätlaihonkukkapenkin sen juurelle.
Vaahtera on hieno. Pienenäkin. Ja palmunakin.