Turhaa vaivaa minusta 
Suikoroalpi ei montaa hetkeä pysy upotetussa ämpärissä. Rönsyt vaeltavat kumminkin reunan yli ja juurtuvat iloisesti ulkopuolelle. Mutta toisaalta se on helppo kitkettävä, ei tee syviä juuria.
Suikeroisenhan voipi lykätä jonkin puskan juurelle, saa sieltä levitä ympärille nurmikkoon niin paljon kun haluaa... leviää varmasti. Tuon värimintunkin kanssa olen pärjännyt, mutta eikö kukaan ole ollut liemessä vuohenkellon kanssa? Itselläni on menossa kolmekytvuotinen sota sitä vastaan. Sota on jo loppupuolella, mutten vielä tiedä olenko voitolla vaiko en. Vai onko mahdollista, että sotken sen johonkin toiseen kasviin? (todennäköisesti)
Ja niin olikin, kyseessähän olikin vuohenjuuri eikä -kello. Lukihäirä-piru iski jälleen.
Eikä mitä, myskis! 
Ihanaa, kun kerrotte ideoitanne ja kokemuksianne! Itsellä kun ei ideoita vielä tämän puutarhailun suhteen hirveästi ole, kokemuksesta puhumattakaan (esim. juuri, että alpin voi laittaa myös ruukkuun).
Äitillä tuon alpin kanssa on käynyt juurikin niin, että sitä löytyy yhtäältä ja toisaalta, pitkin pihaa. Ehkäpä kokeilenkin sitä tosiaan ruukussa. Eilen illalla, kun mietiskelin tätä ruukkuideaa, tuli mieleeni, että toimisikohan niin, että laittaisi parvekelaatikkoon alpia ja kelloköynnöstä? Köynnöksen virittäisi kasvamaan ylös ja alpin valumaan alas? Mitä olette kokeneemmat mieltä?
Mä laittaisin kelloköynnökselle oman ruukun, tarvii ehkä enemmän multatilaa, mitä tavallisessa parvekeruukussa on. Kasvaa myös tosi korkeaksi ja vaatii tilaa ympärilleen. Kukkii yleensä vasta elokuussa.
Laita suikeroalpin kanssa jotain muuta parvekelaatikkoon, hyvä siitä tulee.
No nyt on korkealentoiset suunnitelmat! 
Mies oli katsonut jotain puutarhaohjelmaa, josta inspiroituneena ehdotti mulle cottage garden -tyylistä puutarhaa. Eikä se oikeastaan hullummalta idealta tunnukaan. Pointti tuollaisen runsaan puutarhan tekemiseen on lähinnä siinä, että saadaan tuo inhottava sammal hemsmettiin + eipähän tarvitsisi leikata nurmea (lue: voikukkaa ynnä muita rikkakasveja). 
Työtähän tuossa tietysti jonkin verran on, kun pitää tuo pintaskeida kuoria pois, tasoitella monttuja jne. Mutta toisaalta kun tuo pläntti ei niin suuren suuri ole, niin eipä siinä kahteen mieheen (tai siis yhteen mieheen ja yhteen naiseen 
) kauan mene. Jonkinlaista hiekkaa ja suodatinkangasta täytyy lie hankkia...
Mutta, mitäpä olisitte mieltä tästä ideasta? Kannattaako moiseen ryhtyä? Kivahan siitä varmaan tulisi, mutta veikkaan ettei ihan ongelmittakaan päästä...
Nopeesti vaan kaivamaan, ennenkun mies ehtii muuttaa mielensä.
No, jos nyt ajatuksen tasolla mennään ja tuollainen puutarha perustetaan, niin onko ideoita siihen, miten pidän oman pihan ulkopuolella rehottavat sammaleet ja rikkakasvit pois omasta pihasta? 
Norjanangervot pysyisivät noilla sijoillaan, juurille meinaan syksyllä pistää sipuleita kevättä varten. Jotain sellaista, mikä leviää niin ei sammal valloita puskien alusia uudelleen (haravoin sieltä sammaleet pois, helposti lähtivät). Tuija ja kanukat saavat myös olla paikoillaan. Enkä kyllä ala tuota kivikkopenkin aihiotakaan enää purkaa.
Ans kattoo ny, mitä tästä tulee - vai tuleeko mitään. 
Suikeroalpi on vihoviimeinen kasvi, en suosittelisi vihollisellekaan, en varsinkaan nurmikkoon. Ryöhää joka paikassa ja kaikkien päällä.
Hylkäsimme cottage garden -ajatuksen lähinnä liian suuren perustamisvaivan vuoksi. Jos asunto olisi oma, niin sitten ehkä, mutta kun on vuokrakämppä niin ei millään viitsi nähdä moista vaivaa.
Mutta ei se mitään. Onhan tuossa pihassa tekemistä ihan tarpeeksi ilman mitään suuriakin urakoita. Tänään nimittäin oltiin tuolla takapihalla - istuttelin gladiolukset isoon ruukkuun. Lisäksi istutin suikeroalpin ruukkuun ja seuraksi kylvin kesäkukkaseosta, väriltään vaaleanpunainen. Mies siinä toteamaan, että kivikkopenkkini on liian iso. 
Ihmettelen itsekin nyt, miten annoinkin niin helposti miehelle periksi ja niinpä pienensimme penkkiä. Nyt se on noin puolet alkuperäisestä.
Kun olin saanut siirrettyä sanomalehdet oikeille paikoilleen, kippasimme kottareista soraa sanomalehtien päälle. Taisi tulla n. 5 cm:n kerros. Mutta onpahan nyt salaojitettu. 
Huomenna varmaankin käymme hakemassa "aakkosasemalta" multaa. Siellä nimittäin on lähes vastustamaton tarjous: 5 x 45 litraa Biolanin puutarha- tai mustaa multaa (en muista, kumpaa) vajaa 16 euroa. Mullan jälkeen penkistä ei puutukaan enää, kuin kasvit.
Mutta tämmönen siitä nyt tuli. Multa, kivet ja kasvit vain puuttuvat.
No niin, nyt vähän muutoskuvia pihalta selitysten kera.
Yläkulman punainen rengas: Lidlistä ostettu "Hybrid tea rose" ja parvekelaatikossa leinikit.
Sininen rengas: vanhan perennapenkin liljat
Kivikko: Kuvasta näkyy hyvin, minkä kokoiseksi alunperin kaavailin penkin. Vihreät renkaat: patjarikot, keltainen rengas: kattomehitähti, valkoiset renkaat: maksaruohot, harmaa ellipsi: vuohenjuuret, violetti rengas: väriminttu, punainen rengas: ruukussa kasvamassa suikeroalpi ja kesäkukkaseos
Sama kuva vähän toiselta kantilta.
Siniset renkaat: pajua, toiveissa saada niistä joskus tehtyä kaari
Keltaiset renkaat: sisälläkin olleet tetenarsissit
Vaaleanpunainen rengas: neilikkaruusu
Musta pömpeli: Ei suinkaan ole roskis, vaikka siltä näyttääkin. Siihen on istutettu gladioluksia.
Vaal.vihreä rengas: kotkansiipisaniaiset
Tänään olisikin sitten vuorossa uuden perennapenkin teko/vanhan parantaminen + laajentaminen. :)
Tuo on hauskaa kun kasvit vaihtaa paikkoja ja suunnitelmat muuttuu ja kukkamaat isonee ja sitähän riittää 
Tässä vielä lähikuvaa kivikosta. Harmaiden sisällä vuohenjuuret ja oranssin sisällä ruohosipuli.
Onpas sievä kivikkopenkki! Ihanan kantikas.
Meilläkin on tänä kesänä aikomus tehdä jonkinlainen kivikkopenkki ja ostin jo Plantsusta muutaman patjarikon ja yhden ristikin. Istutin ne palstalle harsotunnelin alle.
Hallaharson käytöstä vielä sanoisin että kannattaa asetella se niin ettei kosketa kasveja. Voi käyttää vaikka pajun oksia kaaritukena tai vaikka paksua rautalankaa tai vastaavaa.
Kiitos siankärsämö vinkistä hallaharson kanssa. Mutta valitettavasti en kyllä enää jaksa lähteä korjailemaan. 
Jospa nyt ensi yön selviäisivät harson alla. Pitää huomenillalla laittaa sitten harso "koholle".
Perennapenkin laajennusta tehtiin tänään. Siinä se alkaa hahmottumaan, puoliympyrän mallinen penkki.
Tuli ostettua tuota vihreää reunus"nauhaa", joka on kyllä kieltämättä aika järkyttävän näköistä. 
Vähän kärsi penkin puoliympyrä muoto tuon muovihärpäkkeen asentamisen jälkeen. Täytynee naamioida kivillä tai jollain tuo reunus ulkopuolelta. Kivillä saisin penkin muodonkin pysymään kuosissa.
Komeus harsotettu. Keskellä kuvaa on harsoa kai kolmen- tai nelinkertaisena tänään jaettujen ja uudelleen istutettujen liljojen päällä. Parvekelaatikkoon on eilen istutettu leinikkiä ja pyöreässä ruukussa (toivottavasti) kasvaa kesäkukkaseos ja suikeroalpi (se ainakin näytti elonmerkkejä tänään). Niiden takana yksinkertaisen harson alla on kivikkopenkki. Ja kuvan ulkopuolelle jäi kaksinkertaisen harson alle liiteristä ostettu ruusu.
Semmoset pihapuuhat tänään. Huomenna täytyy plantsusta hakea vielä lisää multaa, kun tuohon perennapenkkiin meni omat ja naapurin mullat. Oma, pikkusen vajaa 100 litraa ei riittänytkään alkuunkaan, joten "lainasin" naapurin rouvalta vielä 45 litraa. Huomenna täytyy varmaan ostaa itselle se 3x 50 litraa ja naapurille takaisin 45 litraa. Eipä tuo onneksi paljon maksa.
Keksin muuten tänään myös talvisijoituspaikan niille kasveille, jotka eivät talvehdi maassa (kuten gladiolukset)! Juolahti mieleeni, että muutaman kilometrin päässä asuvalla anopillanihan on talossaan huoneistokohtaiset kylmäkellarit. Lisäksi anopin kellari on tyhjä, joten sinnehän mahtuu rehu poikinen.
Jos Tallukka jaksat, niin koeta upottaa tuota vihreää reunusta maahan, niin ei ole niin silmiin pistävä. Saat samalla rajattua nurmen pois kukkapenkistä. Ei kyl oo mikään helppo rasti.
Ton reunuksen saa aika kätevästi upotettua sillain, että pistolapiolla "raottaa" sitä penkin reunaa ja survoo samalla reunuksen siitä sisään. Minä olen myös tuota kaunistusta käyttänyt ihan tosiaan nurtsin leviämistä estämään, ja olen yleensä pistänyt sen sinne penkinreunoille siinä vaiheessa, kun olen kuorinut nurmiturpeet poies. Sinne se sitten ihan kiltisti jää piiloon kun lykkää mullat perään, ja reunakivet peittää sitten mahdolliset näkyvät reunat.
Kivasti olet saanut muutosta aikaan tosi lyhyessä ajassa
Etenkin tämä meidän talon takapiha on niin epätasainen, kun n. 20 cm:n syvyydessä tulee vastaan jäätävän kokoisia kivenmurikoita, rakennusjätettä (mm. muovinpalasia) jne., että tuota reunusta ei kovin syvälle saa upotettua. 
Tai jos saa, niin ei välttämättä ainakaan haluamaansa kohtaa. 
Voihan tuota vielä huomenna yrittää upottaa ja loput naamioida kivillä. Kivahan tuolla ulkona on puuhailla, kun linnut laulaa, pörriäiset surisee, aurinko paistaa ja on lämmintä. Naapurin kissakin oli tänään kaivuupuuhissa. 
Se kaivoi norjanangervojen alle soman pienen montun. 
Jos ensi viikolla alkaa vesisateet, niin sitten on päivät aikaa paneutua kouluhommiin (No niin varmaan! 
), kun ei voi ulkona puuhailla.
Kylläpä jaksaakin vetää tuollainen puoliympyrän muotoinen penkki multaa! Suora sivu on 2 metriä ja penkin säde on siis metri. Tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta pussimultaa se on imenyt… hetkinen… 90 l + 45 l + 140 l… mitäs tuosta nyt tuleekaan…? 275 litraa! Tuon pussimullan lisäksi penkissä on edellisvuosien mullat ja viime kesänä penkkiin kipattu 1,5 muovikassillista hevonpeetä. Kaikkiaan siellä on siis multaa varmaan jotain 330 litraa tai jotain siihen suuntaan.
Mutta nyt perennapenkki on siis valmis (otan vaikka huomenna kuvia, kun tänä iltana alkoi jo hämärtää, kun alettiin harsoja viritellä penkkien päälle. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi tuon pihan menoksi?
Pitkästä aikaa kuvia omasta pihasta, kun alkaa vähitellen olla jotain kuvattavaakin. Olen niin kovin pahoillani kuvien laadusta, kun on kännykällä otettu. Oho, onpa nää kuvat isoja! 
Täytyy jatkossa pienentää vieläkin pienemmiksi.
Vuohenjuuri nupulla. Hyvin on siis viihtynyt harson alla.
Myös väriminttu on aloittanut kasvunsa harson alla.
Eikä hullummin mene suikeroalpillakaan ruukussa, harson alla viettänyt aikaansa sekin.
Jatkoa seuraa...
Tämä on Lidlistä ostettu hybrid tea rose -ruusu. Silmuja tuloillaan, vaikka taivasalla onkin ollut.
Tämä on jokin mysteeri, jonka toin äidin penkistä. En kyllä muista, millä nimellä äiti tuota kutsui, mutta kunhan joskus kukkii, niin tehdään lajitunnistusta sitten.
Neilikkaruusussakin on silmuja. Kamera tosin on tarkentanut jonnekin ihan huitsin kuuseen, joten siksi ympyröin silmut paremmin havaittaviksi.
Vielä ei kuitenkaan näy alkuja mistään, mitä olen pistänyt siemenistä/mukuloista ruukkuihin/penkkiin. No, kaipa ne sieltä ajastaan nousevat, kunhan vähän lämpiää.