Kiitos mai-lee. Sen takia minäkin ne huuhdoin, kun pelkäsin öttiäisiä (kait). Ehkä ei olisi pitänyt, mutta sen verran niissä oli kumminkin kostean maan jäljiltä multaa. Ajattelin, että jos yöt ja ilmat on kovin kosteita, etteivät kunnolla lähde kuivumaan. Ajattelin kyllä olevani tekemässä jonkin sortin kardaanimunauksen, mutta tein silti (kun kerta aurinko sattui paistamaan, heh.). No huomenna jo pääsevät sisään.
sulle vielä kerran ja kolmannenkin.
Juu ja saunassa sitten saksin ne juuret pois (olivat jo päivän aikana kivasti kuivuneet.).
Lehden luin, en vaan muista minkä, mutta ihan tuore lehti ja siinä valkosipulin kasvattaja leikkasi pois juuritupsun ja kuori päällimmäisen, lehden mukana lähtevän kuoren pois. Kokeilin pari sillä tavalla ja sen päällimmäisen kuoren alla oli siisti valkoinen ja vahvanoloinen kuori. Tähän saakka olen kyllä pessyt valkosipulini, koska maan laatu on meillä semmoinen, että ei irtoa harjalla märkänä eikä kuivana. Kun pesun jälkeen hyvin kuivattaa ei ole ollut onkelmia säilymisen kanssa...
Ritterinan ohjeen mukaan olen korjuussa jo pahasti myöhässä joten varmaan pitäisi alkaa rupeemaan sekin homma tehdä
Oliskohan ollut viimeisin KotiPuutarha-lehti? Kun jostain luin minäkin? Ekan erän nostin pari viikkoa sitten, jätin nojalleen kasvumaan reunalautaa vasten ja annoin kuivua auringossa muutaman päivän (silloin oli lämmintä ja aurinkoista). Sitten varret poikki noin 10cm tapille, juuritupsu puukolla tarkkaan pois ja harjaus pehmeällä harjalla. Sitten ilmavasti koriin ja saunaan kuivumaan. Viimeiset nostin viikko sitten ja niitä nyt oli turha yrittää kuivattaa taivasalla kun aina vaan sataa ja on märkää. Niistä katkoin varret, laitoin koriin ja saunaan. Saunomisen ajaksi nostan korit pois, muuten saavat olla siellä. Nyt pitäisi vkonloppuna nekin harjata ja leikata juuret pois. Toivottavasti saan yhtä hyvin säilyviä sipuleita kuin aikaisemminkin, juhannuksen jälkeen käytin viimeiset viime vuotiset
Niinhän siinä sitten kävi, että yöllä alkoi sataa. Heti herättyäni kipaisin hakemassa sipulit sisään. Ovista en meinannut mahtua kulkemaan, kun en uskaltanut vielä katkoa varsia (oi sitä ähellystä ja puhkumista ja tuskaisia avunhuutoja). Pitäisikö ne varretkin katkoa nyt jo ? (Juu. Sataan kertaan pitää kaikki varmistaa…)
Olen jostain lukenut että talvivalkosipulit kuivatetaan viileässä ja pimeässä, en tiedä mikä on oikea tapa, mutta minä olen tehnyt niin ja hyvin ovat säilyneet seuraavaan kesään asti. Uusi asia oli sipuleiden kuivaharjaus. Me annetaan sipuleiden kuivua muutaman viikon autotallissa... sen jälkeen multa putsataan juurista ja juuret leikataan. Sitten sipulit kuistille missä on lattialämmitys päällä niin kaikki kosteus poistuu ja sit viileään huoneeseen ja joku peitto päälle.
Rissa, olen minä katkonut ne varret yleensä jo heti alkuunsa, niitä on helpompi käsitellä ilman niitä varsia. Kuten huomasit kun niitä kuskasit 
Mutta ihan lyhyeksi en niitä katko kumminkaan, noin 10-15cm tapin jätän. Älä kysy miksi, en tiedä!
Anneirmeli, kuivaharjaus on minusta kätevä konsti saada mullat irti valkkareista. Jos nostaa kuivalla säällä niin voi harjata melkein samantien, kostea multa vaatii ensin kuivattelua jotta irtoaa. Mulla valkkarit on talven viileässä eteisessä (oliskohan lämpöä noin +10 astetta) koreissa, mutten niitä peitä mitenkään että ilma kiertää kunnolla. Konsteja on monia, pääasia kuitenkin että saadaan säilyviä herkkuja!
Meillä on isossa ladossa hyvin tilaa ja valkosipulit pääsevät aina ensin pariksi viikoksi varsineen juurineen sinne kuivumaan.
Syöntisipuleista katkon sen jälkeen varret 2-3cm tapille ja poistan kuivuneet juuret. Säilön paperikasseihin tupaan joka on talvella viikot viileänä ja viikonloput lämmitettynä. Touko-kesäkuulle ovat säilyneet hyvin.
Osan tuon kaupunkiin, ovat avoimissa pajukoreissa hyllyssä huoneenlämmössä. Ne kuivuvat yleensä keväällä, huhtikuulla alkaa jo olla sitkaita kynsiä. Uskoisin tässä olevan ilmankosteudella osansa; kerrostalohuoneiston talven aikainen ilmankosteus on todella alhainen.
Siemensipulit saavat olla sellaisenaan ladossa siihen asti kun ne istutetaan. Eli vasta istutuspäivänä napsin varret ja juuret pois ja jaan kynsiin.
Kiitos kun kerrotte kokemuksistanne. Enköhän minäkin nyt näillä tiedoilla pärjää 
(vaikka luinkin jostain, että talvivalkosipuli pitäisi kuivattuna säilyttää 0-asteessa). Täst on hyvä jatkaa.
Alkukeväästä ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa oli valkosipulin kasvatuksesta. Kasvattaja kertoi, että valkosipulin kasvulämpötila on noin parikymmentä astetta, eli huoneenlämpö. Sipulit eivät virittäydy kasvamaan sitä kylmemmässä tai lämpimämmässä. Sama pätee muihinkin sipuleihin.
Eli sipuleita tulisi säilyttää kylmässä tai lämpimässä
Moi! Täällä onkin paljon tietoutta valkosipuliin liittyen. Olen itse ensikertaa laittamassa talvivalkosipulia kasvamaan ,keväällä istutusta olen pari kertaa kokeillut,mutta keskenkasvuisia tahtovat tulla kylmäkäsittelystä huolimatta. Kotimaista kantaa löysin Jyväskylän Viherlandiasta,kun siellä tänään poikkesin. Isoja ja komeita olivat,joten sieltä sain "pesämunan" itselleni. Että vinkiksi,jos joku on kynsiä vailla Keski-suomessa.
Sitten, kun olette saaneet ne valkosipulit katon alle kuivumaan ja JOS joka päivä käytte niitä silittelemässä niin varokaa kuolaamasta niiden päälle. Se nimittäin saattaa hidastaa kuivatusprosessia.
Hienoa Rissa, voiko sitä enää selkeämmin kuvata!
Juu. Minä ainakin käyn vähän väliä tarkistamassa tilanteen. Juniorit käy kattomassa onko kissoja nukkumassa saunan lauteilla ja minä tarkistamassa, että ovatko pysyneet valkkarit aloillaan. Näin laajamittaisen kasvatustoiminnan käynnistyttyä täytyisi varmaan pitää tiedotustilaisuus kaikille jäsenille.
Organisaatiorunko tai jotain? Ei kissoja valkkarikuivattamoon.
Itusilmupallerohan pukkaa kukkaa, kun tarkemmin katsoo!
Vanhan pentin puolella kirjoitin keskiviikkona, 13. syyskuuta 2006 - klo 16. 20 (yli 361 vuorokautta sitten)
Nonniin, valkosipulinkynnet, kaikki 13 kpl, ovat istutettuna.
Kun kaivoin turpeen pois on alla tosiaan sitä savimultaa. Sinne hieroin hevonpeetä (joka tosin oli hyvin palanutta) ja peitin puolikuivalla kasvuturpeella. Kaveriksi laitoin syyskylvökokeiluna myös porkkanansiemennauhat. Pienet on ilot kun totesin että nauha on juuri oikean pituinen ovenpokien sisälle : D
Tänään 9.9. nostin valkosipulit ja sain 11 isoa, todella isoa valkosipulia ja monta desiä itusilmuja. Itusilmut laitoin muutaman sentin syvyyteen samaan turpeeseen heti. Maistettuani näitä valkkareita on kova paikka uhrata ensi vuoden nautintoja varten pari, kolme sipulia mutta pakko on.
Eli kokemukseni mukaan riittää että savimultaa on alla, päälle käy hienosti vanha kasvihuoneturve kohopenkissä ja lannoitteeksi hevonpee. Kynnet ovat muhkean kokoisia, en ole koskaan nähnyt muita kuin kaupan valkkareita eikä ikinä ole noin suuria olleet. Tai sitten oli hyvä vuosi.
Koko viikonlopun olemme syöneet valkosipuliruokaa ja nyt juon paniikissa omenamehua ja kadun kun en muistanut persiljaa edes kylvää - ne kuulemma laimentavat valkosipulinhajua - pelkään että karkoitan asiakkaat huomenna...
Porkkanat eivät itäneet ollenkaan. Siis ne jotka syyskylvin.
Aski sinistä mynthonia tai muuta vahvaa pastillia taskuun. Heti kun asiakas tulee sisään, niin pastilli kitusiin! Nopealla kielityöskentelyllä saa mentholipilven ymärilleen. Varo röyhtäisemästä jottei syvemmällä oleva tuoksu leviä ympärillesi...
Valkkarin säännöllinen päivittäinen käyttö poistaa hajuhaitan. Vasta lähes intiimissä kanssakäymisessä paljastut enää "käyttäjäksi" ja sekin vain minuutteja nauttimisesta. Muutoin kukaan ei tiedä paheestasi.
Lisää valkkaria vain. Se auttaa moneen vaivaan!
Tämä kotoinen talvivalkoinen ei mielestäni käryä syöjänsä hengityksestä (tai hiestä!) samalla tavalla kuin nuo tuontitavarat. Eli jälkihöyryjä ei juurikaan ole. Onko syynä se että näistä kotoperäisistä puuttuu kitkeryys?
Pääsadon alkukuivatus ladossa on tehty ja kaunis sato viety sisäilmaan kuivumaan. Suurin pallukka oli tänä vuonna 118g, näkyy siis se etten ehtinyt laittaa ruohosilppukatetta kuin kertaalleen. Pitääkö ensivuodelle perustaa talvivalkosipulisota
Ja ensimmäisen istutuksenkin tein jo, n 900 kynttä heivasin hevonpeekompostilla parannetun savimaan hellään huomaan. Ja miksikö jo nyt? Helppo vastata, viikonloppuja ei liiemälti ole käytössä, vielä ei ole satanut ja jyrsimen kanssa pääsee maata muokkaamaan. Edellissyksynä istutin osan syyskuussa ja osan joulukuussa, syyskuiset pysyivät nätisti aloillaan kun taas joulukuiset routa poksautteli kuin korkit ylös ja pintaan.
Tämä kotoinen talvivalkoinen ei mielestäni käryä syöjänsä hengityksestä (tai hiestä!) samalla tavalla kuin nuo tuontitavarat. Eli jälkihöyryjä ei juurikaan ole. Onko syynä se että näistä kotoperäisistä puuttuu kitkeryys?
Pääsadon alkukuivatus ladossa on tehty ja kaunis sato viety sisäilmaan kuivumaan. Suurin pallukka oli tänä vuonna 118g, näkyy siis se etten ehtinyt laittaa ruohosilppukatetta kuin kertaalleen. Pitääkö ensivuodelle perustaa talvivalkosipulisota
Ja ensimmäisen istutuksenkin tein jo, n 900 kynttä heivasin hevonpeekompostilla parannetun savimaan hellään huomaan. Ja miksikö jo nyt? Helppo vastata, viikonloppuja ei liiemälti ole käytössä, vielä ei ole satanut ja jyrsimen kanssa pääsee maata muokkaamaan. Edellissyksynä istutin osan syyskuussa ja osan joulukuussa, syyskuiset pysyivät nätisti aloillaan kun taas joulukuiset routa poksautteli kuin korkit ylös ja pintaan.
Meillä oli huono talvivalkosipulivuosi. Istutinkin ne vasta joulukuussa. Nyt olivat ehtineet kynnet tulla ulos kuoristaan, erkaantua siis, niin että sain ihan kynsiä poimia maasta.
Itusilmuhommista mulla ei yleensä tule muuta kuin pikkusormen kynnen kokoisia palleroita.
Nyt tuppaa lannistaan!!
Laitoin jo maahan kaikenlaista, viimevuotisia kynsiä ja itusilmuista kasvatettuja palleroita.
Onko mitään järkeä laittaa tässä vaiheessa jotain lannoitetta tai ruohokatetta päälle? Ja onkohan siis niin, että valkkareillani on ollut komea kuori päällä, mutta se on ehtinyt jo mädäntyä pois?
Kahtena ekana vuonna tuli niin komeita ja isoja möllyköitä, että vallan. Ja toinen kesä oli rutikuiva, toinen tosi sateinen.