Taas on vuoden arborointikausi avattu salavan kurituksella. Viime keväänä oli pakko hätätorsottaa muutama pitkään hoitamattomana ollut salava talvituhojen jäljiltä, joten niissä oli melkoinen määrä versoja karsittavaksi. Nyt pitäisi vaan saada jostain se viisaus että miltä korkeudelta nuo jäljelle jätetyt vahvat versot pitäisi katkaista. Onko siihen mitään yleissääntöä vai mennäänkö vaan tilanteen mukaan?
Tilanteen mukaan, luulisin. Ainakin mun kotipihallani on pistetty poikki aika mielivaltaisesti.
Täytyy tähän nyt oikein ihmetellä, kun isä oli jättänyt pidemmäksi aikaa turvesäkin salavan alle, ja tämä ryökäle oli kasvattanut juurensa säkin sisään! Paalin kokoinen säkki oli aivan pilalla ja täynnä juuria, ilmeisesti alunperin oli joku pieni reikä ollut.
Katkoin ne sitten suunnilleen kyynärvarren mitan korkeudelta.
Mites muuten on, voisiko noista karsituista versoista juurruttaa uusia salavanalkuja?
Eikös niiden pitäisi lähteä kasvamaan, kun tökkään maahan kunnolla ja pidät kosteana. Jostain luin sellaisen kasvatusohjeen, että leikataan rungosta kolmenkymmenen sentin pätkä, työnnetään maahan kaksikymmentä senttiä ja kymmenen senttiä jää pinnalle, pitäisi alkaa versoa pian uutta.
Hyvin lähtee, varsinkin jos mansikkamuovin läpi törkkää.
Minun vanhemmilla on 50 vuotta sitten istutettu salava muutaman metrin päässä talon seinästä. Puuhun liittyy runsaasti lapsuusmuistoja: Tukkeutuneet viemerit, kun puu päätti tunkea juurensa viemeriputkiin, sähkökatkoja, kun sähkölinjat menee oksiston läpi. Näistä on aina selvitty ja puu on vieläkin pystyssä.
Nyt heillä tehdään kattoremonttia ja salavasta piti leikata isoja oksia pois, sillä oksat hankasivat kattoa ja estivät remontin.
Sitä on leikelty aikojen saatossa milloin mistäkin syystä, mutta aina on vuodessa parissa muuttunut taas kauniiksi pyöreäksi pallomaiseksi, ehkä se tästäkin selviää ja on taas kaunis joku päivä.
Puu on lapsuudenkotini edustalla ja se kasvaa vanhan huoneeni ikkunan takana. Puun eteen, siis oksiston keskelle on laitettu katulamppu joitain vuosia sitten. On muuten ihanan näköinen illalla pimeässä, kun katulamppu palaa salavan keskellä.
Riesaa siitä on siis ollut, mutta silti siitä on niin paljon muistoja, että tekisi todella pahaa, jos se jouduttaisiin kaatamaan.
Salavaan liitty minunkin lapsuusmuistoja. Aivan kauhistuin, kun kiipeilypuu pantiin parhaalta paikalta poikki, vaikken kyllä enää itse olisi sinne silloin kiivennyt. Muutaman vuoden päästä puu oli taas kiipeilykunnossa. Nyt näyttävät taas samalta kuin silloin lapsena. Omaan pihaan on laitettu jokunen salavan taimi, mutta jostain syystä eivät ole tässä mitenkään erityisen nopeasti kasvaneet.
Näkymiä tienvierestä, eli yritykseni saada katkottuja salavia hätähamlauksen alkuun.
Minua kiinnostaa tämä hamlaus. Eli tarkoituksena on saada suureksi kasvava puu pysymään pienenä typistämällä aina vuosikasvut?
No tässä vaiheessa tarkoituksena on karsia syntynyttä versokasvua ja saada puu kasvattamaan sellaista elävää kudosta, jonka varassa nuo uudet oksat voivat kasvaa. Arporaattori voisi varmaan selittää paljon paremmin. Varsinaisestihan tuossa aletaan poistaa vuosikasvuja lähestulkoon kokonaan aina parin vuoden välein. Pidemmällä tähtäimellä se tekee juuri sen, että puu pysyy sopivan mittaisena ja haaroo kivasti oikealta korkeudelta pitäen näkösuojaa yllä.
Niin juu, puu tekee sellaisen pötikän oksan päähän loppujen lopuksi. Pistä sitten kuvia miten tuo etenee 
Saimme anopilta terijoensalavan oksia muutama viikko sitten, tarkoituksena siis juurruttaa niitä ja pistää kasvamaan omaan pihaamme. Ne ovat tököttäneet nyt vesiämpärissä koko tuon ajan, lehdet lakastuivat ja juuria ei näy vieläkään. Ovatko siis kuolleita vai odottelenko vielä? Olisiko ollut parempi tökätä ne pistokkaat vaan suoraan maahan?
Pari kesää sitten tein samalla lailla ja juurtumisessa kesti ennemminkin kuukausia kuin viikkoja, tarkkaa aikaa en kyllä muista. Vesi kannattaa välillä vaihtaa jos alkaa limottumaan ja haiskahtamaan mutta muuten anna olla vaan siellä lillumassa, kyllä ne siitä juurtuu kun jaksat olla kärsivällinen
Meillä laitettiin oksat mansikkamuovista läpi maahan, hyvin juurtuivat ja kasvoivatkin kesän aikana.
Mulla itivät kyllä vedessä muutamassa viikossa, mutta otin ne ennen lehtien aukeamista. Kaikki tekivät topakat juuret ja ovat jo isoja puskia. Eiks kaikki pajukasvit juurru mielellään, vedessä tai mullassa.
Kiitos vastauksista. Vielä lisäkysymys: oksat ovat päässeet pari kertaa keikahtamaan pois saavista (esim. kovan tuulen takia) ja olleet ilman vesikosketusta ehkä useamman tunninkin. Kuivuuko leikkauspinta “pilalle” tuollaisesta? Vai jäänkö edelleenkin odottelemaan vaan niitä juuria nostettuani oksat takaisin saaviin…
Onko kokemuksia sopivasta istutusvälistä kun tarkoitus on alkaa vuosittainen hamlaus sitten kun korkeus on sopiva? Kuinkahan pitkäksi versot siis kasvavat kesän aikana kun keväällä on hamlaus tehty?
Ei taida löytyä kokemuksia. Onko joku edes naapuristossa nähnyt ja voisi arvioida istutusväliä?
En kyllä mitään varmaa tiedä, mutta eiköhän muotopaju yli metrisiä versoja tee, muistaakseni kotipihan pajut venyivät pari metriä sinä kesänä, kun suuret puut katkaistiin. Tuossa on "valeistutuksessa" muutama muotopaju, ne on laitettu vaan juurtumaan puolen metrin välein, mutta siihen ovat ylimääräiset jääneet. Joku veti ne tasaiseksi maata myöten toissa vuonna ja nyt ne ovat kolmatta metriä korkeita. Olen kyllä nähnyt tutun pihassa paksurunkoisen puun, jonka päässä ei koskaan ole ollut metriä pitkiä versoja, mutten tiedä kuinka sitä on leikattu.
Mulla kasvaa pihassa kookkaita terijoensalavia…mutta mitä tarkoittaa hamlaus…