Hento ja sateessa rähjääntynyt.
Vesihelmen läpi kaikki on kaunista, ja näemmä sumeaa.
Kesän viimeiset pisamat.
Salamatkustaja
Sesonkitavaraa.
Aika mun nyt mennä on..
“Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoo se maahan, on multaa.
Näet sen silti kukkana aina,
muistot on kalleinta kultaa.”
Kyssäkaali, sinä sen sanoit kauniisti, kiitos!
Komeita pioneja ja ruusuja!
Kiitos peukuttajille. Kuvien lisääminen on hidasta puuhaa, en tiedä, onko muilla yhtä hidasta. Pitäisi vain enemmän kuvata järkkärillä, niin tulisi parempia otoksia. Nyt vasta jaksoin ladata kameran akun ja soheltaa pari tuntia kasvien ja kuvien siirron parissa. Ipadilla saa nopeammin jotain aikaiseksi, mutta kuvat ovat laadultaan surkeita, kuten alkukesän otoista on nähtävissä.
Kimikki illan tullen.
Laikkuja taivasta vasten.
Viimeisiä viedään.
Ja ensimmäisiä tarjoillaan..
Rippusen lempeyttä.
Komian näköistä. Olenko nähnyt nuo sinun pitkospuut joskus jonkun puutarhalehden sivulla? Ihan kuin olisin nähnyt ne ennenkin.
Jaa-a voi olla, että olen mallin napannut lehdestä tai sitten joltain reissulta. En kyllä yhtään jaksa muistaa miten idea syntyi, mutta ihan rakennusvaiheen paksut lankut käytettiin tuohon ja hyvin ovat pysyneet paikoillaan, kestopuuta muistaakseni ja sopiva maali päälle. Tarkoitus on lisätä heinäkasveja sepelin sekaan pohjoispäätyyn.
Syksyn satoa Oiva-myrskyn jälkeen.