Onhan miehillä takeissaan povitasku, lieneekö siis povikin?
“Heili Karjalasta”- laulussakin toki mies laulaa:
“Tunne outo rinnassani on kuin paino povellani ja kuitenkin niin onnellinen oon…”
Toisaalta kun joku lasketaan maan poveen, lasketaan se maan rintojen väliin.
"Syysunelmia" laulaja Katri-Helena," Sinun povellesi painan pään ja sydänmelläin unta nään..
Monisävyinen on tuo povi-sana. ..maan poveen,niinhän sitä sanotaan.
(ei noihin rinoihin nyt kannata jäädä kiinni,vai mitä anttipa? onhan niissäkin tietysti puolensa)
Anteeksi, Anttipa! ;( Oli vaan niin herkku tilanne!! Mutta siinä olet kyllä oikeassa (niin kuin yleensäkin kielioppiasioissa), että povi on tarkkaan ottaen yksikkö…
Olen samaa mieltä kuin Tanukin. Täytyy myös korjata tuota mun kirjoitusta. Katri-Helena laulaa siis"Sinun kädellesi painan pään jne." (menee povet ja käet sekaisin mulla)
Ei mitään anteeksipyyntöjä, Tanu. Ihan hauskoja pohdintoja.
Kassikäp, sekä Krista että Rissa löytyvät nykyisin Klorofyllistä kuten monen moni muukin entinen ja nykyinen penttiläinen.
*buah-hah-hah-hah-haa*
Kaipa se povi on rinta, siis rinnus, niin miehellä kuin naisellakin… yksikössä. Naisista puhuttaessa vain povi usein käsitetään monikkona, rintoina… Vaikkei kai enää nykyään niinkään, taitaa olla vanhahtava sanonta.
Joo, Eltsun kanssa samoilla linjoilla, povi on naisten rinnus, siin molemmat rinnat ja decotee, vai mitenkä se sanotaankaan ja miehillä povi on rintamus, jossa povitaskukin sijaitsee... Ööh, onpas tämä vaikeaa
Mitäs tää nyt on? Miksi pivossa? Olen aina ajatellut tarkoitettavan povea, mutta onko pivokin povi vai jokin muu? 
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
Käsissä - hallussa
Pivo sanan alkuperää minäkin muutama päivä sitten pohdiskelin. Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on murresanasta yleiskieleen tullut sana. Sanonta on nykykielellä kuulunut mielestäni "Parempi pyy pidossa..." samaan tapaan kuin sanotaan itämurteissa sanotaan hauta - hauvassa, rauta - rauvassa" jne.
Kun tätä kirjoittelin, alkoi askarruttaa seuraava kysymys: miten savon murteessa taipuu inessiivissä kita. On suu - suussa, suissa, mutta miten vastaavasti kita ------
Kiassa? Kioissa…en ossoo sannoo…
Kijassa, kijoissa, ainnae minun kijassanj silleen kiäntyy.
anttipa, luotan tässä wikisanakirjaan:
(Eli parempi että on saatu yksi pyy saaliiksi kuin että niitä on kymmenen oksalla.)
pivo
Etsiskelin vain sitä, mistä tämä pivo on peräisin ja tulin siihen tulokseen, että pitääverbi on pohjana.
Käsittääkseni Kaisaliisa ja Anttipa puhuvat samasta asiasta. Pivo on siis käsi, koura ja kun jotain otetaan tiukasti kouraan, se on pidossa eli pivossa…pidetään kiinni… Pivo pellavia…kourallinen pellavia…
Nämä ovat niitä sanojen syntyjä syviä… 
Heureka! Pidossa, siis kiinnipidossa! Ei ruokapöydässä
Makustelin vielä tuota savolaista murretta. Miten onkaan, kun sukset eivät hiihtokilpailuissa pidä? Savolainen taitaakin sanoa, että vika oli suksien pijossa eikä pivossa. Pijosta se oli kiinni. Pitää- sanan murteellinen muoto ei taida sittenkään olla takana. :>(