No tulihan se sieltä. Lähti heti sähköpostina mister Tomskulle 
.
Ei voisi somempi olla, lutunen mussukka.
Voi rakas lapsi, miten olet suloinen!
On se… Se on niin… On se niin… En minä tiedä edes mitä se on! Kaikista eniten kummitädin mieltä lämmittää se, että rouva Musti on ottanut kakaran noin hyvin kaverikseen. Ja sieltä kylmästä ja likaisesta valjashuoneesta pääsi pikkukissi maailman parhaaseen kotiin.
Tämä suloinen vipeltäjä on myös mahdoton riiviö: härnää Mustia alvariinsa roikkumalla hännässä ja läpsimällä päin pläsiä, kyllä Musti välillä vähän murahtaa ja sähähtää, mikä lienee ymmärrettävääkin. Välillä painelevat miljoonaa pitkin kämppää, iso edellä ja pieni perässä ja sitte taas toisinpäin. Ja auts mikä ruokahalu kaverilla: aina syödään kaikki viimeiseen muruun ja Mustin kupista kanssa, jos sinne on jotain jäänyt. Sen jälkeen varastetaan mun leivän päältä makkarat ja lopuksi kiivetään olkapäälle ja työnnetään pieni punanen kärsä suuhun kiinni, josko sieltäkin vielä jotain evästä tipahtais.
Ihana! 
Se lutuisuus on luonnon oma keino saada anteeksi ne kaikki metkut ja vipellykset 
Voi ihana! Minäkin haluaisin semmoisen pikkuisen, joka olisi pienen punaisen kärsän kanssa häärimässä joka paikassa.
Tahtoo kans. Tästä voi tulla kohta jo pakkomielle 
.
(mistähän tuo pärskis oikein puhuu? 
Voi apua... Pienestä punaisesta kärsästä joka häärii joka paikassa tuli mulle nyt sellainen mielikuva joka ei sovi tänne. On enemmän sellaista K18-osastoa. Kaikkea se kevät teettää meikäläisen päänupissa 
Öhöm. Lähinnä tuo Pärskiksen viesti tämän teki. Tietty.
Valmulla on ihana “kittapentu”! Onnea uuden elämään!
Ihanat kisut ja päivän naurut kärsäjutusta… 
Voi Fellow tuota sun mielikuvitusta! Minä puhun pikku kissusta!! Tietenkin!
No kyllä se Valmukin ihmetteli sun juttua, väittäisin että ihan sama ajatus hänelläkin…
Tässä tuliaisia ja tuliaisia... 
Kukkia olisi, mutta pölyttäjistä ei tietoakaan.. 
riki, tää voi hyvin! 
Paremmin kuin mun…!! Kaunis.
Tässä kaksi pientä hurmuria yhdessä 
Mukava pari:)
Onpas karvahurmuri kasvanut!