Hyyyyiii,älä syö korvasientä
Kompostiin meni pallokellomörskyt, kaaamea haju pannulle laitettuna oli kaaaamea. Korvasienimuhennos oli autuaan hyvää
“haapavaltaisista lehdoista, jossa niitä törötti pystyssä lehtikarikkeessa jopa isoin joukoin. Moni innokaskin sieniharrastaja näki 2012 niitä vasta ensi kertaa. Niitä kerättiin jopa ruoaksikin. Ei se hassumpi olekaan, huhtasienen veroinen maultaan, mieto, eikä sitä tarvitse keittää kuten korvasientä.” En huhtasienistä ole tykännyt, ovat mauttomia.
Olen syönyt ja marketista ostanut ostereita, sitruunaa ja vähän suolaa morapuukon ja patalintaan avulla avattuina lurps suoraan syötynä.
En ole ostereita koskaan syönyt, enkä aiokkaan. En syö myöskään nahkiaisia.
Kävelysillat ja laiturit pesty, aurinko ja tuuli kuivattaa. Pakko öljytä tänään, ssteet huomiselle tulossa. Koivun siitepölyt loppuu, mänty aloittaa pian.
Ei ole nurmikoita, kallioita ja epätasaista maastoa on. Yläkuvasss silta jyrkänteen yli, kottikärryllä ja ahkiolla pitää tuoda syksyllä laadettu koivu liiterille.
Liiterin takana olevan koskelonpöntön poikue kuoroutui tänään. Ei nähty kun vasta rannassa uimassa, kiipedivät emon selkään ja läntivät uimaan kauemmas.
Ihan mökin vieressä olevaan pönttöön lensi just isokoskelo hautomaan ja aitan kuistin tolpan pöntössä haudotaan myös.
Hämyvuokkoryhmä taitaa suurentua.
Poenica narsisseja ja jotain muuta vanhaa
Lehtotähtimö, siemenistä paikalle tuotu.
Mökillä on kovin karua, kivistä ja kylmää ja lasvuunlähtö hidasta vaikka lasyeluvettä riittää on maa ravinneköyhää ja kasvualusta ohut. Kotipihalla kaikki kukkii ja kasvaa rehevämmin.
Siperiankärhö vanhan kriikunapuun rungolla, ylisuuri puska punakonnanmarjaa ja esikkoryhmä muuntuu jaloangervopenkiksi keväisin
Sinipallo-ohdakkeen isot lehdet ja loistotädyke, keskellä ruusukvitteni aloittelee kukkintaa, näyttää kukkivan pian hurjasti.
Mökillä peruna ei ole vielä ilmestynyt pintaan, sipulit tuskin yhtään kasvaneet eikä kuunliljan lehtiäkään vielä näy.
Eilen seurattiin kiikareilla selkälokkia, joka söi isoa kalaa kallioiden alla ainakin 15 minKävin tutkimassa paikkaa ja löytyi kumisaappaalla mitaten 55 cm pitkä hän ranka päineen. Kävin äsken kuvaamassa, joku oli siirtänyt toiselle kivelle. Iso saalis, ilmankos ei jaksanut nostaa kivelle kun vasta lopussa, nokki vedessä ja kalalokit vahtivat kunnioittaen kauempana. Taita olla tuo yksi ja sama jonka näkee reimarin päällä istumassa.
Onko nuot pikkuruusukkeet sipulin seurassa reunuspäivänkakkaraa?
On sitä sinun alkuperää, limeä💛
Pane se kamera pois ja lähde menemään, hautoja tuhisi kuuluvasti kun mies kuvasi lentoaukosta. Tämä on aitan kuistin koskelonpön asukki.
Nyt lämpeni pariksi päiväksi ja kasvua nakyy. Kurjan näköinen punasipulipenkki sai taas hiekkakatteen, kastelussa ja kovassa sateessa hiekka painuu multaan kuitenkin. Pitäidi kastella säännöllisesti kasvukauden aikana, kun ei pidä kuivuudesta mutta tuulessa kuivuu nopsaan.
Raskas savimaa ei sovellu sipulinviljelyyn. Sekoitan multaan mielellään kompostia ja lannoita hyvin maaperän keventämiseksi ja ravinteiden lisäämiseksi. Kasvulaatikot ei ole sipuleilla nyt vierekkäin. Hyvä tapa ehkäistä tuholaisten hyökkäykset olisi viljellä sipulia ja porkkanaa yhdessä, porkkana ei meillä savesta tykkää. Reunuspietaryrtti talvehti ja nuo isot siirrän laiturikukiksi.
Valkosipulit hyrisevät nyt kasvua, jostain pitää alkaa jotain vihreää taikoa katteeksi.
Kaikki on nyt vihreää, viirupöllön oksennusspalloja ei enää näy isolla kivellä, iso pesäpuu katosi metsähalkuissa tein omalle puolelle ison pöllönpöntön, ei siirtynyt sinne.
Mulla ei näy enää missään tuota reunuspäivänkakkaraa
Ootetaanpa josko ehtisivät kukkia lämpimässä paikassa ja siementää. Taimet taitavat nuutua nykypostin vauhdissa, voin laittaa kirjenuoreen, huomenna käydään mantereella.