Näyttää niin kuin olisit Kolilta kuvannut noita kaskisavuja. Kovin tutulta näyttää ja Kolin vastaranta se vasta tuttua onkin. Nyt tuli koti-ikävä.
Kylläpä täällä kansallismaisema tunnetaan itsenäisyyspäivän allakin, siis paikka jossa suomalainen vaaramaisema vaihtuu slaavilaiseen alakuloon. Nappiin tunsit vastarannankin Aviron
. Kippis sille. Maailma näyttää aina erilaiselta, riippuen katsontasuunnasta. Tunnin venematka on vielä mustarintasen sinisiltä vaaroilta järveä eteenpäin siihen järven kolkkaan, jossa kesät pyrstöä heilutan, kaivan ja kuoputankin. 
Ihminen on sitten oppivainen. Kun aikansa kaskisavuja on katsellut ja kulostustakin kokeillut, pitihän se iso kaskikin mökillä polttaa. Vesi oli 2005 juhannuksena niin korkealla, ettei kokkokalliolla enää kokko kellumalla pysynyt. Edellisen kuvan viinilasi on tästä herkästä tapahtumasta ikuistettu. Paikalle syntyi oivallinen pohja kasvimaalle. Eli tässä ollaan ihan oikeita kaskenpolttajia.
Viertokaski, kas tätä työotetta. Ja pysyypä nuorisokin toimeliaana, minkä ne nuorena oppii
sen ne vanhana vaihtaa! Tuossapa muuten on palanut noiden kumisaappaiden pohjat liukkaiksi, taisin mustikkametässä vetää kalliorinteen pitkäksi sammalikossa, vaan ei marjan marjaa kaatunut.
On siis minun saappaat lainassa olleet. Säästeliäästi viimeiset palamattomat pöllit vieritellään maata pitkin ja poltetaan tarkasti kaikki ravinteikkaaksi tuhkaksi.
Laiturin pylväät näkyvät kokkokuvassa, laiturille kävi jäiden lähdön jälkeen näin. Kun muutaman hehtaarin kokoinen jäälautta nousee rantaan, katkeavat puhelinpylväätkin, naps vain. Kestopuupalat kerättiin pois ja vietiin keräykseen, ehjinä säilyneet laudat ja puut käytettiin toiseen rakennelmaan. Yhtään muovia tai mitään muutakaan kemiallista jätettä sisältävää ei täällä kokossa polteta. Linnunpesien ja nousevan vedenpinnan vuoksi kokko kasataan just aattona.
Kunnon ote työhön näkyy olevan. Ihan olan takaa. Sellaiset pinsetti-otteet työssä kuin työssä on kauhistus. Paitsi jos työ on just sitä 
Kippistä vaan Valtsu, upeassa maisemassa saat elää ja kukkiasi kasvatella.
Karjalanruusu, maakuntakukka on syvällä, näin se tulva kastelee kukkamaani! Ei sadettajaa tarvita. Onneksi äärimmäiset vedenkorkeudet ovat suht harvinaisia ja jotain rajoitusta niille suunnitellaan. Mulle riittäisi "normaali" 1½ metrin vuotuinen vaihtelu, huh huijaa. Paperikuvasta hailakka siirto, mutta kun se on luonto on tämmöisin kurituksin mökkiläistä iskenyt. Ja mökkiläinen hakkaa päätään karjalan mäntyyn.
Juu ei, ei täällä kalliolla pinsettiotteilla edes ruusuja pysty hoitamaan, pitää olla tukkisakset, tai naara.
Istutussyvyys on suhteellinen käsite. Luonnonkukat kasvaa tönkkösavessakin ja mänty kalliolla, jos saa juurensa maahan. Tässä mänty, jota huolella hoidetaan.
Kun raukka kasvaa tartutaan saksiin, joka kesä.
Mänty uudenveroisena.
Tämä slow elämäntapa vaatii aikaa. Epätarkka diakuvasta muokattu, mutta bonsaipuun tapaan puun alkumuoto on mitä oivallisin ollut, lieko ihan 90 luvun alussa.
Tosi hienoja kuvia, upeaa. On koskien kuohuista upeisiin mäntymaisemiin. Ihailin sivuja alusta tänne 
Slaavilainen alakulo iskee, kun kevääseen on niin pitkä aika. Rentukat siellä ensimmäisenä kukkii. Maksaruohon aikaan näyttää tältä, viemärinhajuinen kasvi. Puna-ailakkia kasvaa itsestään ja matara
vielä nuppuisena kallion alla on siirretty kotipihasta. Sininen köysi kuului köysirataan, laguunin yli sillä
huristeltiin muutama kesä.
On kesä hienoa aikaa Kesäheinä
, jonain päivänä laitan heinikkokuviakin. Tänään päädyin karjalanmäntyyn päätä takomaan.
Hieno bonsai, pari kesää sitten kävin Kolilla, siellä on upeat näköalat! Olen siellä nuoruusvuosina yhden juhannuksenkin viettänyt, seilattiin Lieksasta laivalla!
Upeat maisemat ja kuvat. 
"Silloin joskus kun oli kesä" sanoin kummityttöni rattaissa istuessaan elokuussa.
Kesällä koskelopoikue päiväunilla kallion nokassa.
Rentukat kukkii. 
Kevättä kestää vain neljännes vuotta
… rentukka tekee siemenkotia, lupiini aloittaa kukinnan.