Ja välillä tulva tulee ja lyö kovalla kädellä sekä aalloin. Sama paikka paperikuvien aikaan vasemmalla, tuosta mutkan kohdalta soudettiin veneellä läpi!.
Lehtisataatit just kitkettynä, kasteltuina ja katettuina.
Ihana on Valtsun valtakunta.
Samaa mieltä olen Anian kanssa:)
Kiva kun tekin tykkäätte. Olen epäillyt mökkihulluuteni johtuvan siitä, kun se on saaressa eikä sinne pääse kelirikkoaikaan. Luonto on kyllä nautittava silloin, kun on keliä olla ja kulkea.
valtsu, saaresi muistuttaa kovasti isoäitini vanhempien kotisaarta, joka on nyt norpansuojelualuetta ja jonne aina vain kaipaan. Meilläkin oli kannas, josta joskus soudettiin, vaikka tavallisesti käveltiin. Kallioisen niemenkärjen takana oli mummon perunamaa.
Muuten kelirikkoaikaan olivat tietenkin saarellansa ja joskus jopa kolme viikkoa elivät suolakalalla, -sienillä, leivällä ja perunalla. Olivat tyytyväisiä ja pyöreäposkisia.
Toivotellaan sinulle monta onnellista saarelaiskesää!
Kateellisena täällä katsellaan sinulla ihana mökkipaikka saaressa upeissa maisemissa vaikka luonto siellä väliin julma antaa se rusaan korvauksen taas toisena päivänä uskon että osaat nauttia joka hetkestä mökilläsi.
Jotenkin olen ymmärtänyt että asutkin lähellä vettä vai olenko ymmärtänyt väärin
upeita kuvia ja hienoa että osaat säilyttää!
Juu, järvi se pitää olla kotiovellakin! Toisen ison järven lähistöllä asun, näkyy jos katolle kiipeän… Eli rantoja kierrän kesät, talvet.
Helatorstaina 2010 eka mökkireissu
Rannat olivat vielä ruskeita.
Lähdettiin saaren sisäosiin vihreän perään. Kärhötuki oli autio ja tyhjä, alppikärhö oli taas lähtenyt tuulen mukaan talven aikana.
Salaperäinen metsä.
Todella valtava haapa ja ehkä Rölli?. 
Alkukesän vihreää, viisto valo muuttaa kaiken saduksi.
Saaren ainoa lähde on päässyt kehnoon kuntoon. 
Minkä kokoinen saari on onko siellä muita mökkejä
Kiihkeitä hetkiä kevätyössä, rupikonnan komea kurnutus kuului kauas. 
Saarella on kokoa n 400 hehtaaria. Mökkejä on alun toistakymmenta. Kaikki itä- tai länsirannalla, pohjoinen ja itä rannat ovat vaikeakulkuista pirunpeltoa tai tosi jyrkkiä kallioita. Keskellä saarta on ollut kaksi maataloakin, toinen on kesäasuntona ja toinen raunioina, tässä niiden vanhaa raja-aitaa. Taitavia ja ahkeria on asujat olleet aikanaan.
Jos kulkee väärään ilmansuuntaan, tulee seinä vastaan. Täytyy yrittää miettiä jääkauden kulkusuunta ja kompassisuuntia pienessä päässään. Alkuvuosina olin usein vaikeuksissa, en tiennyt kuinka päästä takaisin louhikossa. Muutaman kerran toinen koipikin oli syvällä kivenkolossa. Eikä kännykässä ole kaikkialla kenttää.