Maailman paras itikkaipaikkani on tuulilta suojaavan kallion kainalossa, varjon puolella suon seunassa. 
Aivan ihana paikka ja ihania kuvia. Heräsi kaipaus pieneen tupaan tuollaisessa paikassa <3
Keväistä pirunpeltoa itärannalta, tässä kivikossa jokainen kivi lonksuu ja keinahtelee, koosta riippumatta. Osa lohkareista on sammalien ja lehtien peittämää "reikämetsää", paras keino liikua on seurata hirvipolkuja.
Rannassa kasvaa jokin hopeisen näköinen pajulaji, jota en ole saanut tunnistettua. Tämäkin ranta on kaavoitettu mökkitontiksi, varjelkoot paikkaa kaivinkoneilta metsän henget ja keijukaiset.
Pitänee laittaa kuva harmaasta tupasesta joskus. Maa viheriöi, korvasieniäkin saattaa löytyä. Tämä on harvoja paikkoja, jossa metsässä tapaa joskus harvoin muitakin kulkijoita, marjastajia tai sienestäjiäkin.
upeita kuvia! Voi kun kohta näkisi taas maan heräävän!
Että mie rakastan tapaasi kertoa luonnosta
!
Ja mitä upeita kuvia
!
voi kun kukaan ei pääsisi pilaamaan tuota herkkää sadunomaista paikkaa!
Hienot maisemat ja kauniita kuvia - peukutan kaikkia!
Lehdokkeja kasvaa rinteessä äskeisten kuvien tienoilla. 2006? taisin laskea ainakin 480 kpl kukintoa rinteessä. Metsäkoneella oli ajettu hakkuuaukealta rantaan ja ajoura oli innostanut lehdokit vallan kerrassaan rehentelemään. Illalla tuoksu oli huumaava, itikoiden ininän säestäessä. Taantuivatkin nopeasti, 2010 löysin enää n 50, nuori puusto kaiketi varjostaa liikaa…
Ennen ja jälkeen kuvia: Rantaan tulo laiturilta, lähes luonnonntilassa. Kumisaappaita tarvittiin tulvakesänä, välillä käytettiin keikkuvia lankkuja polulla kun saappaan varretkaan eivät riittäneet. Homma kypsytti kerrassaan
, en yhtään kuvaa edes ole ottanut pahimpaan aikaan polusta.
Työjärjestystä en ymmärtänyt. Ensin joku alkoi koota penkkiä. Rakennus homma vaatii henkisiä ponnisteluja pohtimista ja jalkojen lepuuttelua.
.
Vähän jälkeen edellisen. Kestopuusta piti tehdä runko, vanhempaa kävelysiltaa kallion jyrkimmässä kohdassa.
Maalaituri alkaa rakentua. Kaksi härkälintupariskunta innostui 
huutamaan kilpaa naulaamisen äänien innostamina. Mekastamista kesti 9-21 välin koko ajan, ja kun siirryttiin sisälle saunomaan kuului huuto vielä radion soiton yli, vaikka ikkunakin oli kiinni!
Jälkeen kuva, vuosi 2007.
Kesällä 2010. Puu on kuusilautaa, ei kestopuuta siis ja myrkyttömällä graniitin värisellä puuöljyllä käsitellään.
Syksyn sävyissä. Auts, näistä kuvista tulee näin järkyttävän suuria. 
Noin hieno penkki on ehdottomasti koottava heti kun kotiin pääsee, eihän se paketissa elvytä päätä eikä jalkaa. Viehättäviä kuvia, kävelysilta kutsuu.
Sisiliskojen suosikkipaikkoja on laiturit, pyrstö yleensä lautojen välissä roikkuen.
Lököttelevät kyljet pullistettuina ja varpaat levitettyina auringossa maksimoidakseen lämpösäteilyn - vaan samoinhan minäkin toimin.
Onneksi sisiliskoja,eikä käärmeitä;D! (vaikka kyllä mä noitakin kammoksun)
Kwak, tuo ihminen puhui asiaa.