Valtsu ihan hyvän kokoisia kuvia mä sitten en tykkää niistä pienistä kuvista ei niistä edes saa selvää mitä niissä on saa tihduttaa nenä kiinni näytössä eikä kuva näytä yhtään selvemmältä
Kävelysillan rakentamisen jälkeen sisiliskojen määrä on kovasti kasvanut. Välillä kuljetaan vierestä, kun ei haluta liskoväkeä häiritä. Tukkakoskelo rakensi heti seuraavana kesänä pesän ihan siihen viereen, peitteli munat ja liukui uimalla veteen huomaamatta kun veneellä tultiin. Kesti pitkään, ennenkuin huomasin pesän. Sitten laiturilla käytiin vain tuomassa ja viemässä tavarat veneeseen, eikä ihmiskunta lötkötellyt auringossa tuulensuojassa, vaan värjötteli tuulessa kalliolla haudonnan ajan.
- no hyvä jos passaa kuvakoko, jatketaan näin
Linnunmunista tulee linnunpoikasia - linnunsiemenistä auringonkukkia, joku sitä kylvöpalstalla ihmetteli. Koskelo tottui meihin, eikä se väki ujostele. 
Osa poikasista kävi välillä viilentymässä vedessä, toiset torkkuivat. Oli kesän lämpimin päivä 37,2
Koskeloilla on paljon poikasia. Aamulla ihanin ääni herätä on niiden loiskutus rantavedessä ja 
piip pip äänet. 
Aamupalatarjottimella telkkää au naturall
Sinilatvoja ja katiskan naruja rantavedessä.
Metsänkulta matkaa tehtaalle. 
Sateen jälkeen illalla
Päivänkakkara vaatimattomassa kasvualustassaan. 
Pihlaja keväällä
Syksyllä samasta paikasta.
Metsästä pääsee paremmin pois, kun käyttää kävelysiltaa kalliolle. Tämä on kamalan liukas paikka sateella. Kottikärryillä kuskaan lahdenpohjasta järviruokoa katteeksi, kiviä ja muuta mukavaa kunnon kasvattajaa.
Polkukin on olemassa, pahimmat kolot soralla täytetty.
Tuo päivänkakkara on kuvauksellinen. Tulee ihan kiva mieli kun sitä katsoo. meillä on joutunut moni katsomaan sen ohi mennessään. 
Vesi nousee ja tuo katetta tullessaan! Laiskurinkin osa on joskus helppo, haravoin järviruokoa ensin kasoihin ja kuivahtaneena se on kevyttä kärräillä katteeksi. Kuka vaan keksisi millä metriset varret saisi silputtua? Nuoruus ja kauneus menee niitä vesurilla pölkyllä hakatessa, silmät suut täynnä tikkuja.
Tässäpä Tähdikille toinenkin päivänkakkara
. Eivät katetta saa, eivätkä tarvitse, rantakukkien kanssa kasvavat kalliohalkeamissa itsestään kylväytyen, ohuen sorakerroksen turvin. Minunkin silmä niissä lepää, kun noita katselee, tietää ettei tarvitse kitkeä, ei kastella.
Sormustinkukkiakin kasvaa, ovat onnettoman pieniä mutta sitkeitä yrittämään.
Ja tämä ruusunnuppu viedään yöksi sisälle.
Aurinko laskee, se päivä oli siinä.