Auringon laskiessa kalastetaan. Ääliökivellä kalastava kun kalliolta liukastuu, kastuu ainakin toinen saapas. Soutuveneellä Ääliökivelle myös usein osutaan.
Vanhalta laiturilta kalastaminenkin sisälti riskinsä
Jäät särkivät laitoksen ja ainakin tämä vaara on poistunut.
Päivällä kalastavat taitavammat ja saavat saalista.
Eräänä kesänä kyllästyin keittiön ikkunasta avautumaan näkymään: halkotorni, halonhakkauspaikka törkyineen ja puutarhakompostorit
Kevätkesän vihreys oli vielä siedettävää, loppukesästä varvikko kuivui rinteessä, ja sitten oli ruskeaa… Halkotornit kasvoivat, puita oli jälleen oikaisten kuljetettu takapihan lehdokkipaikan yli ja kaikki kolme versoa olivat jälleen poikki.
Otin lapion ja silmätikukseni halkopinojen paikan. Kas, täältähän löytyy kuihtuvan varvikon syy. 
Lapion lisäksi tarvittiin saha! Aikoja sitten paikalta oli kaatunut suuri mänty lähes mökin katolle. Tässä kaadetussakin oli juuret kalliolla, pohjoistuulen mukaan kaatumissuunta ei olisi muu tälläkään ollut…
Kottikärryt ja työvälineet työmaalla. Tuoli tuumaamista varten, sankossa soraa, maksaruhoja ja kivikkokasveja laatikossa. Alareunassa näkyy järviruokokatetta.
Palanut ja revitty maa. Aitan rakennuksen aikaan oli paikalla poltettu risuja kalliolla, kekäleitä ja haljenneita kallioliuskoja löytyi varvikosta.
Kaivaminen jatkui, välillä istutin jakotaimia soraan, kottikärryt kulki. Usko alkoi loppua. Soraa paljon, säkkimultaa hiukan, järviruokoa polkujen merkkaamiseen, etten kaikkea varvikkoa tallo ja lytistä.
Näinkö oikein että oli komea pahka koivussa 8.12 klo20.41
Isomaksaruohot alkoivat kasvaa ihan silmissä soramultaseokseen päästyään, alkuvaiheessa jaksoin vielä kastellakin.
Valkoista patjarikkoa jakopaloina, puolivarjossa sen pitäisi jaksaa kasvaa.
Juu, pahka on iso ja komealta näyttää. Siitä tosin kasvaa sieniä alaspäin sadekesinä, lähtölaskenta koivuraasulla menossa. Kaatumissuunta on mökistä poispäin vallitsevien tuulien mikaan, sahaa ei sille näytetä. Kirjosiepon pönttö on oikealla, vasta kun poikaset lähtivät pesästä jatkoin kesällä 2010 paikalla huhkimista.
Komea pahka. Koivut eivät elä kauan varsinkin jos ovat hieskoivuja niillä keskimääräinen ikä on noin 20vuotta ne lahoo pystyyn
Jääkausi on muotoillut tämänkin kallion turhan sileäksi, muutamia syviä painanteita löytyi ja niihin olen istuttanut suopursua paikalta kaivettuun multaan. Lohkareisille kiville ei oikein ole löytynyt käyttöä, istumakivina toimikoot toistaiseksi.
Varmasti on koivu reilustikin 20 vuotias, jos pystyyn lahoaa niin pudotkoon paikoilleen. Latvus on niin harsu, ettei toivottavasti metsänpuolen tuulet sitä tuuppaa saunanovelle.
Kesällä 2010 siirsin kalliolle rannasta kissankäpälää, valkoisen kanervan, ajuruohoa ja metsämansikkaa. Nyt saa kasvaa ja asettua, valkoinen kallio hohtaa esiinkuorittuna mutta harmaantuu takaisin. Mitään kirkkaita värejä sinne en halua, vaan luonnonkasveja. Jäkälää ja sammalta siirsin työmaalta kivenpäältä varoen polun varteen.
Kummasti kulkupeli täyttyy mökille lähdettäessä. Paikasta 1 kaivettuja puskia matkalla paikkaan 2.
Tavallisesti jotkut eivät malta käyttää turvavyötä, lastenistuimen hankintaa olemme pohtineet…