Kaunista ja nättiä…
Yritän uudestaan....
Kiitos satuk-a, viherpeukalo ja Kaisaliisa käynnistä
Viime päivinä olen käyttänyt paljon aikaa lueskellessani monia loistavia pihaketjuja. Ihan oikein nolottaa laittaa näitä omia yritelmiä tänne, mutta otan riskin ...
Tästä alkaa suuren unelmani potagerien elämä....
Tontilla louhittiin 200 kuutiota ja kaikki louhe on edelleen tontilla. Osa jäi odottelemaan jatkosäilytyspaikkaa rajalle ja tässä ne sitten haudattiin kasvimaan alle. Noh- moni varmaan ajattelee, että mihin tahansa muualle, mutta miksi kasvimaan alle? No siksi, kun tyhmiä ollaan. Ei ole pihasuunnitelmaa- kaikki syntyy sellaisella metodilla, että; Kuule, hei- miulla ois nyt sellane idea....että jos niin sitten.... Ja siksi on viimekesänä haettu mallia Mikkelin Kenkäverosta. Mäntylään tulee siis- ei ihan kenkävero- mutta, Tossumaksu
... ja muutahan ei sinä kesänä 2007, sitten tapahtunutkaan....
... tai siis, tapahtui kyllä: sain nimittäin syntymäpäivälahjaksi kompostin. No ei tämäkään vielä mitään, sillä kun tästä töissä kerroin, oli joku saanut synttärilahjaksi paskahuussin
...
...sitten tulee seuraava kesä ja "potagerie" työntää juolavehnää ynnämuuta....multakasakin menee ihan muihin tarkoituksiin....
... kottikärryjen vauhtia hidastaa vähän tämä...
... kompostissa sentään kasvoi jotain ilman jalkaakin....
...ja tääsä nämä viiden ja kymmenen kilon tuotokset. Nyt jo melkein siirtyneet parempiin suihin sitruunan kera.....
... ja tässä on se mihin tähtään- THE UNELMA
Kesä saisi jo tulla!
Kuva on jostakin lehdestä, jos se on luvaton tässä, modet poistakoot sen kiitos
Unelmiahan pitää olla! On hieno paikka, mihin unelmaansa rakentaa. Eikä se mitään, että saa kompostorin tai huussin lahjaksi, joku sai muistaakseni ihan sitä itseään hevon-p:tä ja oli lahjastaan iloinen kuin mikä!=)
Komposti oli upea lahja, ja vielä noin iso! (Juu mää sain hevonpeetä äitienpäivälahjaksi ;D)
Joo, se hevonpaskasäkkikasa oli minulla. Naapuri kehus, että molemmat saimme puutarha-aiheisen lahjan, sinä paskaa ja minä huvimajan…
Olin minä siitä kosvasti iloinen ja ainoa synttärikuvakin oli sellainen, kun rötkötän hymyilevänä paskapussien keskellä. Se oli oikein juhlien juhlaa.
... juu hyviä lahjoja Hevonpeetä tarvitaan täälläkin ensi kesänä. Tässä on nyt suunnitelmapiirustus ihan omasta potageriestani; tein sen ihan tuota puuhapeteäni varten, että voi jo alkaa orientoitumaan kevään koitokseen...Ja tutkailin samalla kumppanuuskasviasiaa. Kertokaahan, jos huomaatte jotakin kummallista. Ajattelin, että herneet tuovat ensimmäisenä kesänä typpeä noihin taaempiin laatikoihin ja sitten seuraavana kesänä siirtyvät etummaisiin. Mansikoiden turvaksi kehäkukkaa, sillä mansikkalava on metsän reunassa. Keskellä oleva omenapaviljonki on aikomus pikkuhiljaa saada kasvamaan köynöksen tapaan betonirautakehikon ympärille , leikkaamalla uudet oksat aina kolmeen lehteen ja uudet haarat vanhoissa oksissa yhteen lehteen.
Alkuvuosi onkin hurahtanut tutustuessa penttiläisten, toinen toistaan upeampiin pihoihin ja puutarhoihin
Maaliskuussa jo meinasi karata mopo käsistä siemenpussien kanssa ja sitä on sitten riittänyt... Tässä osa kasvustoista tornissa, jossa samettiruusut juuri availevat ensimmäisiä kukkiaan ja daaliat lienevät jo pilalla, mutta kaikesta on kai oppirahat maksettava ja tyhmästä päästä kärsii myös puutarha
Olohuoneessa avasi orkidea yllättäen KAIKKI nuppunsa.
Voi sun jalkaasi sivulla 9. Onko jo parantunut täysin?
Mulla on polvissa ollut useasti noita metallitikkejäkin, ei kivoja, tykkään enempi lankatikeistä.
Paljon kaikkea kaunista kukkaa täällä Mäntylässä, aivan ihanaa
.
Kah, siellä tosiaan jollain on meinannut ehkä mopo päästä karkuun...
Ei tuo vielä huolestuttavalta näytä. Kyllä ne lumet kohta sulaa niin että pääset pihalle istuttelemaan. Jollain laiskalla on daalian juurakot vielä kellarin uumenissa.. (puolustelen itseäni sillä että ne on pahkeisen isoja juurakoita jotka pitäisi jakaa enkä sitten mahdu niiden kanssa mihinkään -ja suurin osa on jotain keltaisia sorttimenttejä enkä tykkää keltaisesta yhtään! Mistä lie siunaantuneet riesaksi mokomat!
)
Kiitos kesäheinä, jalkahan on täysin kunnossa... ja onneksi toinenkin, josta edellisenä keväänä leikattiin revennyt jänne... tosin nyt pukkaa vaivasenluuta, mutta näillä mennään....
Voi tuutelis miten ihana paikka varpuvispilällä.Eihän tuolta malttaisi pois lähteä
Vispilä kiitää Kesärantaa:)
Kevät on lopultakin tullut Mäntylään, sen huomaa särkevistä hartioista ja jaloista… Koko piha on haravoitu, perenna-alueet kunnostettu, liljojen sipuleita istutettu ja - mikä tärkeintä- potager on aluillaan. Puuhapete aloitti rakentamisen eilen ja huomenna jatkaa. (kuvaa tulossa myöh.)Hommaa hidastaa ankara kelirikko, jonka vuoksi ei taaskaan multakuormat ajele Mäntylään.