J.anis. Niistä paloista voi keittää teetä niin kauan kun vaan väriä irtoo. Kuivaa palaset välillä jos et päivittäin keittele.
Haudutan kahvinkeittimen kannussa vähintään 15 minuuttia palasia. Monesti jätän hautumaan muutamaksi tunniksikin ja ryypiskelen vähän kerrallaan. Minusta nimenomaan palaset sopivat teeksi, jauhe ruuan joukkoon. 2-4 muutaman sentin palasta riittää mainiosti puolesta litrasta litraan vettä. Itse suosin pakurikääpää kuuriluontoisesti, en päivittäin ympäri vuoden.
Nyt on pakko kertoa kuinka hyvän makuista juomaa tein, eli keittelin ensin pakurikääpäteen (1 l. vettä, 1 rkl pakurikääpäjauhetta, keittelin hiljakseen kattilassa n. 20 minuuttia), kaadoin kuppiin ja kupissa sitten haudutin vielä kuivattuja koivunlehtiä pikkusihvilässä. Vitsit kuinka hyvää. Pakko mennä hakemaan lisää saman tien!
Sori poistetut. Ajattelin näin varmistaa, ettei tule mitään tekijänoikeusongelmia. Pahoittelut aiheuttamastani vaivasta!
Keksin sekoittaa valmiiksi voihin omaa villiyrttijauhettani. Yrttijauhe alkoi huveta hyvää vauhtia, sillä laitan sitä niin paljon siihen voihin, että väri on tummanvihreä. Keväällä täytyy aloittaa heti keruu ja kuivaus koko pitkää talvea varten.
Jotkut katselevat töissä hiukan vinosti mun vihreällä kuorrutettua siemenleipää 
Mitäs sinulla iiris-kukka on tuossa villiyrttijauheessa? Täytyy minun kanssa pitää mielessä jo alkukeväästä tuo keräily.
Mitähän kaikkea siihen tulikaan laitettua. Ainakin voikukkaa, nokkosta, poimulehteä, herukoiden lehtiä, ratamoa, vesiheinää, pajua ja itsekylvettyä sinimailasta ja omien porkkanoiden naatit. Persiljaa voisi tietysti laittaa, kuten muitakin yrttejä ja lehtikaalia. Myös vuohenputkea ja horsmaa voi kerätä, viime kesänä se unohtui vallan.
Teetä varten mulla on lisäksi puna-apilan kukkia, herukoiden- ja vadelman lehtiä, koivun- ja pihlajanlehtiä, mesiangervoa (kukkia ja lehtiä), siankärsämön kukkia ja minttuja. Peltokortetta en mistään löytänyt vaan kaikki oli metsäkortetta, joten sitä olen ostanut, samoin kuin kamomillasauniota joka jäi keväällä kylvämättä.
Täällä keruukalenteri ja paljon muutakin tietoa: http://yrttikasvit.blogspot.fi/p/kalenteri.html
Yrttiteeheni laitan usein kuivattua steviaa ja/tai lakritsinjuurta, hyvää 
Kannattaa kuukeloida eri villiyrttien vaikutuksia jos niitä runsaammin käyttää.
Iiris-kukka, hieno idea nuo villiyrtit voissa! Ja kiva tuo keruukalenteri. Ootko koskaan tehnyt vesivoita (ilmeisesti oma nimitys meillä), jos haluaa hieman voita keventää? Siihenhän villiyrtit myöskin sopisivat. En ole itse todella pitkään aikaan jaksanut tehdä vesivoitakaan, vaikka aina silloin tällöin sitä tekee kovasti mieli.
Tällaista tarkoitan vesivoilla:
250 g voita
3/4 dl kylmäpuristettua kasviöljyä
1½ dl kylmää vettä
valkosipulia
Tehosekoittajalla pehmeä voi aivan notkeaksi. Sekoittaja käy koko ajan, kun voihin hitaana norona lisätään ensin öljy ja sitten vesi. Jäähdytetään jääkaapissa.
Ehkäpä tässä taas terästäydyn ja teen vesivoita jonain päivänä ja laitankin siihen sitten valkosipulin lisäksi yrttejä. Villiyrttejä mulla ei ole kuivattuna, mutta pakastimesta niitä kyllä löytyy.
En ole tehnyt. Siinähän menisi kätsysti myös tosiaan valkosipuli. Mitenkähän siihen sopisi hamppuöljy?
Eikös hamppuöljyn maku ole ihan ok, ettei maistu liian voimakkaalle? Silloinhan se käy hyvin. Itse olen käyttänyt vain oliivi- tai rypsiöljyä.
Kokeiliskohan tällaista. Täältä kopsattu
"Kohta se alkaa! Villiyrttikausi.
Nyt voi jo aloittaa, nimittäin laittamalla koivunoksat veteen ja maljakkoon, ne alkavat äkkiä kasvattaa silmuja, joista suurimmista tekee gourmet-sipsit seuraavasti:
Kookosöljy kuumennetaan pannulla, lisätään pieni määrä suurikokoisimpia silmuja kourallinen kerrallaan ja friteerataan rapsakaksi. Friteeratut silmut siirretään lautaselle ja ripotellaan päälle lemppari mausteseos tai laatusuola. Kuivatetaan huoneenlämmössä."
Tänään ti 26.2. Joensuussa luennot KÄRHÖISTÄ ja LUONNONYRTEISTÄ. Katso lisätietoa näiltä sivuilta. http://www.pohjoiskarjalanpuutarhayhdistys.fi/
Luettavaksi ja vinkiksi: Hamppu-kaakaokeksit - Vegaaniliitto
Villiyrttien syömisestä ja hyödyntämisesta hyvä kirjoitus. Kohta koittaa aika, jolloin voi luonnosta syödä ruokaa, uskaltakaa kokeilla hyvät ystävät
http://lautasella.blogspot.fi/2011/05/voikukka-yrttisalaatti-ja-vadelma.html
Täällä etelässä on juuri nyt paras aika syödä vuohenputkea. Voikukat ainakin nurmessa ovat vielä pieniä, joten tuon ylläolevan reseptin tekeminen ei ihan vielä onnistu. Mutta sen sijaan yrttimaalla saksankirveli ja lipstikka ovat nyt herkkua, kun ovat aivan uusia ja pillisipulit, ruohosipulit ja meillä myös monivuotisesti kasvattamani valkosipulit työntävät ihania vielä pehmeitä naatteja. Karhunlaukka on myös nyt parhaimmillaan. Näistä saa jo muhkean salaatin. Pariin kertaan ollaan näistä aineksista ehditty salaattia jo tekemään.
Pihamme riesat, mukulaleinikit, kelpaavat myös salaattilautaselle. Se on minulle tälle keväälle uusi tuttavuus villiyrttinä. Mutta huom! juurimukulat ovat lievästi myrkyllisiä, mutta lehdet pitäisi olla syötäviä.
Paistoin tänään vuohenputkea, nokkosta, peltokanankaalia, saksankirveliä ja ilmasipulia spagetin ja jauhelihan sekaan.
Peltokanankaalia en ole aiemmin hoksannut käyttää, mutta on hyvää tuoreeltaankin.
Pitää vielä vähän kehua myös vuohenputkea. Se on niin mukavan miedonmakuista, ei ollenkaan kitkerää, siis oikein hyvä salaatin perusrehuksi näin kun ovat aivan uusia.
Peltokanankaali on kanssa hyvää, niistä kerätään niitä ylivuotisia lehtiruusukkeita näin aikaisin keväällä. Meillä vaan ei noita kovin runsaasti täällä pihapiirissä kasva. Kovin pitkää lenkkiä ei ehdi salaatin takia tehdä 
Maistelin myös niittysuolaheinän lehtiruusukkeiden lehtiä muutama päivä sitten ja päätin niitä myös kohta käyttää. Ensin kyllä siivoan niistä ne viimevuotiset kuolleet versot, jotta on mukavampi poimia.
Minulla on juuri kaksi Sami Tallbergin villiyrttikirjaa lainassa. Niissä on ihan kivoja reseptejä, tosin paljon myös sellaisia kasveja, joita ei meidän suunnalla kasva (vuohenputkea kyllä sitten niidenkin edestä…)
Tuli juuri tänään maistettua ekaa kertaa ikinä sitä vuohenputkea. Ei minusta ollut erityisen hyvää. Vähän kovaa rakenteeltaan. Raakana maistoin ulkona. Myös karhunlaukasta ja ruohosipulista otin maistiaiset, ja kyllä karhunlaukka oli parasta näistä.
Ihan pian alkaa saada nokkossatoa, silloin teen nokkoskeittoa. 
Vuohenputki on parasta, kun lehdet ovat vielä supussa, siis eivät ole vielä auenneet. Silloin ei ole minusta kovaa, myöhemmin tulee kovemmaksi, jolloin pitää silputa vielä pienemmäksi.
Maistelin äsken vähän enemmän sitä mukulaleinikin lehteä: hyvää, ei todellakaan kovaa. Sami on mielestäni oikeassa, se on vähän pähkinäisen makuista.