Amppelidiana sinnittelee vielä.
Näkymää keittiön ikkunasta.
En muista muutamaan vuoteen nähneeni näin komeaa ruskaa Etelä-Suomessa. Ihan hillitöntä väri-ilottelua.
Aulangon Lusikkaniemen maisema on palanut verkkokalvoilleni jo lapsuudessa. Tuo maisema on sellainen, johon pitää aina palata uudelleen.
Lokakuun kissankellot.
Isoja on lehdet haavassa ja aroniassa.
Sisko oli viemässä tuolin kaatopaikalle. Se sai meillä jatkoaikaa, mahtuu hyvin, kun on suuri piha. Vein kyllä nyt talveksi liiteriin.
Aurinko nousee.
Eilen illalla auringonlaskun aikaan.
Sähkökaapelit ruskassa…
Kävelylenkillä. Joutsenet alkavat kokoontua muuttoa varten. 25 niitä oli tuossa rykelmässä, vaikea saada lähikuvaa ja kaikkia kuvaan, kun olivat niin levällää. Kun niitä lähestyy, ne alkavat kävellä pois päin, eivät sentään nousseet lentoon, niin kuin usein tekevät. Kaksi poikasta, harmaata joutsenta oli joukossa.
Samaiselta kävelylenkiltä kuva yhdestä nurmikkopellosta. Oli kauniin keltainen. Muut nurmikot olivat vielä vihreitä.
Pensasmustikka syysasussa.
Syksyn viimeiset 26.10.18, lumikuuroa en rannalla saanut kuvaan.
Kevään esikkoko siellä Valtsun luona kukkii ?
Viikko sitten Heidelbergissä oli jo kovin jouluisia asetelmia kukkakaupoissa.
Syksy koittaa pitää pintansa, vaikka lunta koittaa tulla. Mansikan satokausi jatkuu.
Saniaiset kukkivat juhannuksena, mattolaiturit lokakuussa.
Syksy, kun pikku pakkanen ja kova tuulonen vallitsevat.