Tällainen matala ruusu on tullut tontin perintönä, nimi tuntematon.
Tähtilaukka
Naapurilta saatu mukulapaloyrtti, Phlomis russeliana, (täällä) ikivihreä maanpeittäjä, joka keväällä nousee reilun puolen metrin korkeuteen ja jättää hauskat talventörröttäjät. Leviää melko voimakkaasti, ei ihme että sain jakopaloja.
Ainoa vika on hailakka keltainen väri - esim. violettina tämä olisi täydellinen.
Kompostini ei taida käydä riittävän kuumana, kun kompostikate pukkaa tomaattia. 
Kurkuntaimenkin näköistä olen tunnistavinani näiden laventelien lähellä.
Vähän kylmäsi, kun revin yhden penkin laidasta kymmenen vuotta sitten itse siemenestä kasvattamani laventelit. Kukkivat komeasti, mutta olivat päässeet kovin retkottaviksi jokavuotisesta leikkauksesta huolimatta. Tämän 'Munstead’in pitäisi muutenkin pysyä matalampana. Taimia sai eurolla kappale ja pistokkaista saa vastaisuudessa lisää.
Kävin viime viikonloppuna tällaisessa hypermarketissa etsimässä köynnöstukea. Surkea valikoima sen suhteen. Kun shoppaustunnelma latistui heti alkuunsa, en ostanut kasvejakaan kuin kolme kappaletta yhtä perennalajia.
Vähän muistiinpanoja toki tein.
Öinen valoilmiö puutarhassa.
Matala valkoinen laukka pari sivua taaksepäin on Allium karataviense ‘Ivory Queen’, pallolaukka.
Kymmenen vuotta vaalimani puolitoistametrinen sinihibi ‘Woodbridge’ on sitten jättämässä maallisen majansa. 
Toisen päärungon haarat ovat täysin lehdettömät, toisessa puoliskossa pieniä lehtiä, jotka eivät tunnu kehittyvän mihinkään.
Niin kovasti kuin haluaisinkin uskoa, että se pitää vain välivuotta, 
taidan kaivaa sen pois heti kun ehdin.
Mutta kuollut kasvi = uusi istutusmahdollisuus. 
Tilalle tulee parimetrinen obeliski ja siihen kärhöjä.
On siinä taimimarketissa vähän enemmän kokoa kuin tässä paikallisessa Terrassa. Sama ostohaluttomuusilmiö tuli mullekin, kun en etsimääni perustavaraa löytänyt ja kun havutkin olivat kaikki ulkomaista alkuperää, en ollenkaan sorttunut edes kesäkukkiin, joita oli halvalla joka lähtöön, mutta jotka mun silmissäni yhtäkkiä näyttivät muka kovin kehnoilta kaikki. Poistuin aivan tyhjin käsin.
Koiranruokaa kyllä oli hyllykaupalla. Täällä moni puutarhamyymälä myy myös eläintarvikkeita ja kaikenlaista sisustushörselöä, kaipa se sitten tuo asiakkaita talvisin ym. hiljaisimpina aikoina.
Löysin sitten eilen toisesta kaupasta obeliskin. Ei unelmieni malli, mutta ei ihan rimpulakaan. Olisin halunnut oikein tukevan takorautaisen "perintökalun" ja olisin ollut valmis sellaisesta maksamaankin, mutta tarjontaa ei tunnu olevan. Ehkä pitäisi teettää jollakin sepällä. (Käsistään kätevät, huom! Tässä olisi markkinarako.)
Kärhöt siihen obeliskiin jäi ostamatta, mutta pääsenpä taas käymään luottotaimistolla… 
Voi kun hauskoja kasveja siellä Keski-Euroopassa, täällä on vaan vuorenkilpeä! Ei vaan…
Vuorenkilpeä löytyy täältäkin ja haluaisin sitä puun alle maanpeitoksi lisääkin. Yritin aiemmin keväällä lisätä sitä, mutta puolet varsipötkylöistä taisi kuivahtaa kuoppiinsa, kun mitään elämää ei vieläkään näy maan päällä. On ollut tosi kuiva kevät.
Hibi nousi kevyesti, juuret oli tosi haperot. Oireista päätellen mesisieni taas asialla. Osin siitä syystä en istutakaan paikalle uutta pensasta tai puuta, vaan kärhöjä. Tällaiseen "pariisilaiseen" obeliskiin ne kiipeävät.
Tähtiputki on aivan yliveto kasvi. 
Ei kelpaa etanoille tai kotiloille ja käyttäytyy siivosti retkottamatta.
Kukkakärpänen pyllistelee 'Rubra’lla.
Lykkäsin ‘Mustan pitsin’ viime kesänä hävitettyjen monsterihavujen jäljiltä jääneelle joutomaalle. Levitköön siellä kaksi metriä kanttiinsa. Maanpeitteeksi ajattelin haalia poimulehden siementaimia, ehkäpä niissä on mukavaa värikontrastia.
Ruusukuvien laaduntarkastaja on turhan virkaintoinen. 
Sormustinkukka.