Temskukka, puit sanoiksi minunkin mietteeni! Juuri se minua aina kismittää, kun on saanut jonkin homman hyvin käyntiin, otsa innosta hehkuen ja kädet kyynärpäitä myöten mullassa, niin eikös jo kuulu rappusilta hihkaisu että eikös sitä kohta laiteta ruokaa... itsellä syöminen kerrankin viimeisenä mielessä... sitten kun on ruuan laittanut ja syönytkin (pelkästä myötätunnosta) niin mene sitten maha pakollaan takaisin kyykkimään! Tulee mieleen Viisikko-kirjat... niitten luulisi olevan miesten suosikkilukemista, vähän päästä syömässä... 
Nyt on sitten ruusut, kärhöt, orvokit yms istutettu.
Hihhei! Olin tänään Oulun seudun pihassa puuhailemassa. Tietysti aikaa meni kierrellessä, ihmetellessä ja ihastellessa, mutta saatiin me kivireunus puna/valkopenkin ympärille ja istuttettua valkoinen hanhikki siihen samaiseen penkkiin. Oli mukavaa vaihteeksi pyöritellä kiviä, siitä on viitesen vuotta aikaa kun vanhempien pihassa pöyrittelin kiviä. Vanhemmilla kivet oli luokkaa rautakangella liikkeelle, joten nuo kivet löysi paikkansa melkeen heittämällä.
Kesä/heinäkuun vaihteessa uudestaan!!
Risupetterillä on henkeäsalpaavan kaunis huvimaja!
Platon, tiedän tunteen. Minulla käy usein vieraita jotka toistelevat koko ajan etteivät ole puutarhaihmisiä, millä sinä viitsit-jaksat-ehdit, varmaan paljon maksaa...Sellaisen jutustelun jälkeen tulee tunne että olen jotenkin tuomittava, epänormaali, en piittaa perheestäni ja tuhlaan kaikki rahat niin että konkurssi tulee. Tunne kestää kaksi sekuntia ja taas mennään! 
Olen koko päivän (pidin vapaata töistä) urakoinut tuolla perunakellarisektorilla. Pojat ovat ajaneet heinää puutarhatraktorin perään kiinnitetyilla auton peräkärryillä punaisesta ladosta monta kuormaa ja viimein saatiin koko maakellarin katto katettua. Ainoastaan kellarin katolle menevien portaiden vierustat saivat jäädä vieläkin mansikkamuovin peittämäksi, sekin kiinnitettiin uudelleen.
Portaiden alapäähän, molemmille puolille, tein kukkapenkkiä lisää. Levitin ronskisti vanhaa soiroa.
Tein muuten LÖYDÖN. Onneksi huomasin siinä mullistaessani että maasta kasvoi 15 cm:n parsan verso!!! Joskus viime vuonna löysin Mai-Leen parsansiemenloput, ja tuikkasin ne tuohon. Ja yksi oli itänyt! Jouduin sen nyt siirtämään joten eletään toivossa ettei kuukahda.
Portaiden alapään kaivoin auki, peitin sanomalehdillä ja siirsin liuskekivilaattoja grillin edestä nurmikosta siihen. Huomenna vielä pitää hakea hiekkaa.
Kellarin vieressä oleva mustaviinimarjapensasrivi katettiin uudelleen ja tehtiin laudasta kunnon oksatuet. Pensaat ovat hyvin vanhoja ja niissä on erikoisen isoja marjoja.
Vanha kurpitsapenkki avattiin ja väkevä multa levitettiin kukkapenkkeihin, joita laajensin. Tasasimme kurpitsapenkin alustan , ja huomenna teemme taas - juniorin sanoin - madoille täytekakun. Nytkin penkissä oli julmettuja, flegmaattisia kasiaisia. Täytekakun päälle laitamme vanhan Lidlin kasvariteltan ja kurpitsat kasvamaan ylös kellarin katolle, heinäkatteen päälle.
Kurpitsat ovat erinomaisia maisemointikasveja kaiken muun lisäksi.
Appiparin joskus istuttama vatturivi pistettiin ruotuun. Kaivelimme kaikki eloisat vatut, istutimme uudelleen, katoimme alustan kunnolla ja teimme heinäseipäistä vähän oikeaoppiseen päin olevan tukirakennelman. Sekä isäntä että appivaari tulivat viisastelemaan käyttämästämme köydestä, sillä heidän logiikallaan se oli liian hyvää paikkaan. Minä sanoin ettei muuten ole, se on monta vuotta lojunut varastossa se köysi ja nyt pääsi töihin. Juniorin omenapuu oli nyt lopullisesti kuollut, joten se pääsi haudan lepoon. Ostan hänelle uuden. Se ei kestänyt niitä yhden talven rautalankaleikkejä, mutta jospa nyt opittaisiin.
Kaikenlaista muutakin tuli tehtyä mutta lopuksi kiipesin kellarin katon tasanteelle istumaan, Shelbykoira sylissä ja Millakoira jaloissa. Sieltä näkee tosi kauas, kilometrien päähän. Kuuntelin lintuja: Satakieli, Ruisrääkkä, Pääskynen, Kiuru...
Mustang oli koko päivän muuten innoissaan kun siinä aivan lähellä häärättiin. Välillä kävin hempeilemässä sitä. On täydellisen rauhoittavaa, laskee verenpaine, hidastuu syke, rentoutuu lihakset kun seisoo hepan kanssa hipihiljaa poski poskea vasten. Mustang myös eläytyy siihen tunnelmaan helposti. Ollaan herkkänä.
Välillä piti käydä katsomassa tätä vanhassa korissa kukkivaa ruusua. Olen sen ostanut joskus äitienpäiväruusujen loppuunmyynnistä tosi halvalla. Nyt se on jo aika kookas ja kukinnot tuoksuvat hyvin hienostuneen vienosti.
Piti tulla välillä tupaan varjoon, ettei niska ja käsivarret vallan pala.
Jouduin siivoamaan kasvarin edustan mulloksiin tilaa sipuleille ja löysin mm. Paulastiinan tuoman oliko se koristeportulakka(?) tosi terhakkain juurin, mutta se leppä on aivan vailla silmuja. Kaiken, mitä mullasta löysin ja arvelin siirteeseen siihen istuttaneeni, ruukutin ja panin sivuun. Anopin pois heittämät jaloangervot ovat kottikärryissä talon varjossa odottamassa minua tekemää varjon penkkiä.
Meillä on täksi kesäksi Etsi sipuli -pihaleikki valmiina, sillä tuo pieni mullostila loppui saman tien ja istutin loput sipulit lautakolmion laitoja kiertämään sekä muutamaan kukkapenkin syrjään ja pensaiden reunoille.
Isäntä täydensi vihdoin (ennen kalaan lähtöä) kasvarin alahelmoihin laudat ja siivosi myös maahan panemamme pitkät laudat suoriksi kaivaen multaa niiden alta pois. Sinne jäivät työkalut, lippalakki ja takki, kun järvi kutsui.
Yksi mahdollinen kasvimaan tila olisi minulla ehkä talon länsipuolella sillä ehdolla, että joutuisin ensin lyhentämään kurtturuusuriviä ja siirtämään pienen tammen. Toinen vaihtoehto on etupihalla. Siinä vaihtoehdossa häviäisi ehjä nurmikkokokonaisuus ja maassa on isoja männyn juuria. Tai jos tekisin paraatipenkin talon puoleiselle sivulle pokkana kasvimaan ja jättäisin väliin käytävän. Äh. En jaksa tällä kelillä ainakaan ruveta millekään.
Kannoin Uffe-kissan äkäisin ottein sisälle, kun se meinasi vallan innostua oravanpojasta, joka luuli olevansa turvassa kaikelta pahalta olemalla liikkumatta männyn rungolla metrin korkeudella maasta. Oli se nätti pikkuorava.
No ei täällä kyllä enää paista aurinko vaikka äsken porottikin kuumasti. Ropsautti justiinsa vettä ihan reippaasti...
Kavimaata möyrittiin porukalla miehen ja lasten kanssa, ja mansikkakankaan alla ollut osuus oli tosi hienossa kunnossa, pinnassa vaan oli joitain juolavehnän juuria. Eli se toinen pää maasta menee nyt sitten muovitukseen pariksi vuodeksi... (kunhan siirrän turvaan kaikki perennat sieltä)Mies möyhensi jyrsimellä sitä mullosta, mutta se on niin älyttömän iso vekotin, ettei meinannut kääntymään mahtua kun marjapuskat on niin lähellä, ja liian kovaääninen, joten komensin lopettamaan... vähän huuli mutrulla tuli sitten talikon varteen nostelemaan juolavehnäturpeita toisesta reunasta joka ei ollut kankaan alla... (miks miehillä pitää joka asiassa olla joku sähköllä tai bensalla toimiva vekotin?) Mutta kovasti tuli potkua hommaan, kun sanoin, että kunhan tämä on käännetty paistan lettuja :) ja loppu olikin hujauksessa käännetty, hyvä että mukana pysyin juuria pois vetelemässä... Vanhempi tyttö auttoi meitä, mutta nuorempi etsi vaan matoja 
Nyt on sitten massu täynnä lettuja, ja odottelen, että sade loppuu, ja päästään tasoittamaan mullos ja tekemään penkit ja kylvämään siemenet :) Oli muuten hyvä paistaa ne letutkin, kun mies teki muutama päivä sitten uuden grillin vanhasta painesäiliöstä. Ei tullut savut silmille.
Oli muuten monta sammakkoa siellä mansikkakankaan alla! Ainakin kuusi vietiin turvaan lampeen, ja sinne ne uivat heti kiven koloihin piiloon.
Kuumaa on meilläkin. Olen eräitä ämpärilisiä repinyt voikukkaa jotta jotenkin saisin kotilotilanteen taas kuriin. Nyt olisi muutama perennalaatu vielä koulittavana ja loppupäivä on vapaata.
Se on nyt kuulkaa niin, että valtakunnallisen sääkartan mukaan koko Suomessa on nyt kesä. Avatkaapa uusi otsikko.
Kerkiänkö vielä tähän ketjuun kirjoittamaan. Kamalasti tuli tehtyä pihatöitä, tain oikeastaan istuttelin muutamia kesäkukkia ruukkuihin ja laatikoihin, pitää nääs olla vähän kukkivia kukkia ens lauantaiksi. Sitten laitettiin kasvihuoneita kuntoon, mutta en vielä istuttanut tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita. En kerinnyt, oli niin paljon puuhaa. Niin ja pesin ulkoa ikkunat isännän kanssa.
Kesältä se jo alkaa tuntua, kun sisälle ei kerkiä kuin syömään. Ruohoa on leikattua ja sitten taas leikattu ruohoa ja nypitty heinää puskien alta ja jossain välissä istutin kolme pionin juurakkoa. Joskus tuntuu, että kolmen pihan ruohonleikkuu on liikaa yhdelle naiselle, siis oma piha, mummon piha ja ranta. Pitäisi antaa homma muille, mutta kun ne muut eivät huomaa päivänkakkaroita ja kurjenpolvia ja koiranputkia sun muita, joita kasvaa siellä täällä ja pitää väistellä...
Heinät kyllä kasvaa humahtivat kahdessa päivässä ihan älyttömästi kun ensin tuli vettä ja sitten lämmintä. Välillä kyllä pitää vaan pysähtyä ihastelemaan kukkivia, lähinnä vielä sipulikasveja, mutta joitain muitakin jo alkaa olla kukassa.
Minä siirryn kesäotsikkoon kesäkuulla.
Tämä päivä ei tuottanut läheskään niin paljon valmista kuin eilinen, mutta on tänäänkin tullut tehtyä kaikenlaista järkevääkin.
Matojen täytekaakku sai värkeikseen lopun lehmänpaksat ja tuoreita Mustanginmunkkeja. Sekaan kuivaa heinää, multaa ja päälle oikein vanhaa hevonpaksatunkiota plus tuhkaa. Kastelin kakun jonka reunuksina toimii perunakellari takana ja edessä ja sivuilla heinäpaalit. Istutin kurpitsat ja laitoin tällä kertaa vain harson, sillä huomiseksi luvattiin vettä. Toivon että kurpitsat kasvavat kiltisti maisemoimaan perunakellaria niinkuin muinakin vuosina. Ensi keväänä saa paikasta kärrätä ensiluokkaista kukkamaamultaa pari kottikärryllistä.
Tälläilin kiviä perunakellarin kattoportaiden vieruihin ettei ota se mansikkakangas niin silmiin. Laskeskelin että viime vuonna 20 krassia täytti koko alan, ja aion laittaa tänä vuonna jopa enemmän ja teen lisää reikiä muoviin.
Siirsin puoli sangollista ahomansikoita tyrnipuskien alla olevaan katehiekkaan. Ihmettelin kummallisia tummansinisiä metallihohtokuoriaisia, joita oli pienessä koivuntaimessa ihan piukkaan. Mitähän ovat...
Koulin krasseja, daturaa ja kirjavalehtistä leijonankitaa. Huomioin että apinakukat ovat nupulla. Siivosimme pihan mahdollisimman sateenkestäväksi (kumpparit sun muut kannettiin sisätiloihin) ja grillasimme makkaraa.
Tänään on meillä saatu virallisesti peltohommat päätökseen, viimeisetkin maat jyrättiin tänään. AH.
Tänään suunnittelin äitin pihalle uuden komean penkin kukille ja ruusupuskille. Viikon päästä pääsen jo ehkä vihdoinkin pistämään käsiä multaan tälle keväälle - tai kesälle...
Kunto taas kohenee varmasti kun ensin kaivetaan nurmikkoa pois ja sitten tuodaan paikalle porakivet ynnä muut murikat -ihanaa!! Äiskän multakasa vain on kahdessa vuodessa ehtinyt kasvaa umpeen rikkaruohoista, mutta en anna sen häiritä. Onpahan sitten puuhaa koko kesäksi kun kitkee penkkiä 
Ropsauttihan se meidänkin pihaan pienen sadekuuron iltapäivällä, mutta sen jälkeen heti keräsin lyhyitä keppejä kainaloon ja kepitin tuohon olkkarin päätyikkunan alustalle polun paikan. Sitten hyvin omituisesti tein kullekin jaloangervolle oman ympyränsä ottamalla nurmiturpeet (ja paljon puiden juuria) aina kunkin kohdalta pois ja istutin angervot sellaiseen lievään ja harvaan kaareen juhlallisena aloituksena uudelle varjon ja puolivarjon kasvien penkilleni Heti rupesi tuo sammalvoittoinen, autio alue näyttämään nätimmälle! Eilen kasvienvaihdosta tuomani kolme pikkusydäntä istutin kunkin oman angervonsa auringonpuolelle vielä.
Olin kuistilla lukemassa Riikosen perennakirjasta tarkennuksia, mitkä kaikki perennani viihtyisivät paremmin varjossa, kun isäntä soitti hakemaan venelaiturilta hänen järvestä nostamiaan liuskekiviä Menin aika viuhakkaan venettä vastaan ja tosi nättejä liuskekiviä on nyt 7 kappaletta pinoissa odottamassa sijoitusta johonkin.
Kirjoitin äsken vielä oikein paperille listaa kasveista, jotka voin huomenna siirtää varjon penkkiini.
Mäkäriä oli aivan kauhiasti ja oli pakko poistua paikalta aina hetkeksi. Suppupaarmakin lennähti äsken vielä kuistin pöydälle. Nuo suput ovat ötököistä ilkeimpiä ja luultavasti yksi sellainen minua eilen pisti työhanskan läpi käden selkämykseen. Pistokohta on nytkin vähän turvoksissa ja lievästi kirvelee koko ajan.
No niin, kasvimaa on kylvökunnossa :) Tuli neljä nättiä penkkiä, joihin huomenna käyn hakemassa vähän lannoitetta ja illalla tyttöjen kanssa kylvetään ainakin salaatit, porkkanat, retiisit, tillit, persiljat, salaattisipulit, nauriit ja muutamaa sorttia kukkasia. Saa nähdä mahtuuko kaikki... Herneet laitan myöhemmin.
Sand, tarviitko lisää pikkusydäntä? Mulla on hurumykke sitä tuossa hävitettävän kukkapenkin reunassa, enkä kaikkea tarvitse itse uuteen penkkiin. Kasvimaan toisesta päästä voisi löytyä muitakin herkkuja.
On tavallaan oikeinkin mukavaa että sataa. Voi olla hyvillä mielin sohvalla kintut koukussa lukien kirjaa, välillä hymyilen ja ajattelen että siellä ne siemenet, taimet sun muut kasvit saavat vettä janoonsa. Ja peltohommatkin on tehty joten sielläkin saavat vettä.
Kävin sen verran pihapuuhaamassa että kiersin tihkusateessa keittiöpuutarhan (kaikenlaista itämistä jo näkyy), suljin kasvihuoneen oven, keräsin aikamoisen annoksen raparperia ja tein ison kattilallisen kiisseliä, jotta riittää koko väelle.
Kävin luuraamassa kurpitsoja harson alla ja siellä ne ovat kovasti terhakkaana ja aivan natisevat liitoksistaan kasvamisintoa puhkuen. Kymmenen kurpitsaa, joiden tehtävänä on peittää puoli maakellaria heinäkuuhun mennessä. Helppo nakki.
Aamulla hakkasin taas syreenejä kepillä ja otin kuvia. Tuli vahingossa vähän sisälläkin siivottua ja sitten alkoikin vesisade.
Mutta yhtäkkiä hokasin, että nyt on loistava keli tupakukkien pesuun ja kannoin ihan kaikki muut paitsi santpauliat laatoille. Jopa Rissalta saamani hopeaköynnöksen sain ihan yksin rullattua olkapäille, jotta jäi vielä kädet vapaiksi itse ruukun kantoon ja ripustettua viistoon mataliin irtotikapuihin ensin ja lopuksi jopa nostin tikapuiden toisen pään penkille, että sain köynnöksen lehdille enemmän sadepisaraosumia. Nyt ne tuolla kuistilla vesipisaroin koristeltuina odottelevat takaisin tupaan tuloa, mutta en hosu, koska tuskin yöstäkään kylmä tulee.
Pesin vahingossa myös pyykkiä ja ne piti ripustaa saunan pukuhuoneeseen, jotta kuivuisivat.
Poppius, nyt minulla on kyllä paikka (tai aluevaraus oikeastaan), mihin niitä pikkusydämiä voin laittaa, joten en paheksu, mikäli kulkiessasi heität jokusen
Tarkennus: syynä syreenien hakkaamiseen ovat marjaluteet
Kukkapenkin kirvieunus (johon otettiin mallia täältä palstalta) tuli valmiiksi. Isäntäkin innostui kivihommaan kaveriksi, ihan kuin se vähitellen alkaisi saada puutarhakärpäsen pureman
Plääh. Piti illalla laittaa siemenet maahan tyttöjen kanssa, mutta eivät halunneet lähteä ulos vesisateeseen... No, ei niitä märkiä siemeniä olisi ollut mukava käsistään töpöstelläkkään. Mutta pitäisi ne jo saada sinne maahan!!! Toivottavasti huomenillalla on satamatta pari tuntia. Tytöt kielsivät minua kylvämästä siemeniä päivällä...
Sand, varaan sulle niitä pikkusydämiä ja tuon joskus. Mites olisi tarha-alpia tai syysasteria? Kurjenmiekkaa tai rantakukkaa? Koiruohoa tai unikkoa? Ja vaikka mitä muuta... Tosin saat itsekin tulla hakemaan ja ottaa sen naapurisikin mukaan, saapi kaivella mitä haluaa... jos juolavehnäriski ei haittaa... Ankaralla putsaamisella niistä kyllä pääsee eroon, sieltä samasta maasta olen omaankin isoon perennamaahan putsannut kasvit viime vuonna, ja sain kyllä hyvin puhtaaksi kun tarpeeksi ähräsin niiden kanssa. Pikkusydämissä ei ole juolavehnää, mutta syysasteria kylläkin... Minä muuten käyn kylällä nykyään noin kerran kuussa... minusta on tullut mökkihöperö.
Itselleni riittävät pikkusydämet, mutta naapurilla tarkoitan nyt uutta, hyvin toimeliasta rajanaapuriani