Meillä syntyi tänään kaksi tilataideteosta, kun isäntä karsi pyynnöstäni kaksi vieri vieressä Pirja-omenapuun eteläpuolella tönöttänyttä tuijaa niin korkealle, kuin ilman tikapuita ylsi. Menin hätiin vitsailemaan, että annetaanko noiden latvatupsujen olla ja katsotaan, elävätkö puut hetken tuossa kunnossa
Haketimme kovan mölinän kanssa saman tien ne tuijan oksat. Haketin meinasi jatkuvasti tukehtua siihen tuijansiemen ja "neulas"silppuun, mutta keräsin sitten metsäalueelta tontilta maahan tippuneita männyn oksia lisäherkuksi, että saimme aina nielun vetämään. Mölinähän siitä syntyy, kun toinen on juuri nyrkkeineen sörkkimässä massoja alas, kun toinen on juuri löytänyt hyvän pidemmän oksan...
Isäntä teki kaksi köynnöstukiristikkoa valmiiksi ja jätti minulle maaluuhommat. Ristikot ovat vanhoista, maalatuista lattialistoista ja toisissa listoissa on tosi tiukassa jokin öljymaali kiinni. Ähh.
Minä aamulla kastelin vähän siellä ja täällä ja tein muutaman ruukkuistutuksen, mutta minulta on niin tyynni kaikki käyttökelpoinen kompostimulta mennyt, että piti jo koota vaarallisia seosta hiekasta ja keskeneräisestä keittiökompostin mullasta.
Pitää kohta ottaa vaikka penkki kainaloon ja mennä tuijottamaan ihanaa, uutta paikkaa kasvarin takana. Aika kiva kolkaa siellä olikin niiden kahden tuijan varjossa. Niin sanotut heittopenkit siellä ovat muhineet pitkään, mutta nyt voisin tehdä sinne jotain täsmällisempääkin :] Esimerkiksi mansikkapenkkiä tai sen sorttista...
Osasin vapaapäivän kunniaksi ottaa päiväunet pihakeinussa. Jopa aloitin kirjankin lukemista siinä huilatessani. Tänään ei ole muuta ohjelmassa, kun pakolliset kastelut. Sadetta toivoisin ihan mahottomasti, savimaa jo aivan halkeilee.
Löysin rautalankakiepin ja sutkuttelin kaiken kirjavia lyhtyjä, pieniä ja isoja, roikkumaan kuistin yläristikoista. Kauhean ukkosmainen keli ja kovia tuulenpuuskia.
tänään kylvettyä herneet, pavut, istutettua keijunmekot, samettikukkia,
orvokkeja, miinanköynnökset, kesäkurpitsat (ne istutin
styrox-laatikoihin, sillä ei ollut enää tilaa kasvimaalla), päivänsinet
ja myös, sota-auringonkukat, siivottua pihaa, vein kirppikselle
ylimääräisiä taimia.
Istutin ja siirsin kaikenmaailman taimia seinänvierustalle. Vielä
on terassilla kamalasti taimia, jotka pitäisi pois antaa ja istuttaa
omille paikoilleen, mutta jos tulee pakkanen ja vie kaiken, pitää olla
varuillaan.
Ääh… nyt on ihan naatti olo, ei paljon sormikaan heilu. Koko päivä epätoivoisesti pihalla laitettu vanhan navetan päätyyn istutuspenkkejä. Kurkut, tomaatit ja kurpitsan sain sinne laitettua. Pakko, kun kasvihuoneeseen ei mahdu. Kasvimaalle vielä avomaankurkut ja kesäkurpitsat. Isännyys oli jo ihan läkähdyksissä pelkästä myötätunnosta, vaikka auttoikin minua noissa puuhissa. Totesi jossain vaiheessa että ensi vuonna kultsi varmaan on viisaampi ja laittaa PALJON vähemmän taimia… Lisäksi päivän lopputulos oli vielä palanut selkä ja olkapäät… Nyt kun saisi nukuttuakin, kun kaikki jäsenet on ihan tohjona.
Huh! Mökillä tuli aherrettua koko viikonloppu. Istutin perustamaani rinnepenkkiin lisää liljoja, laitoin vanhaan kaivoon uuden ämpärin ja kastelin (haisevalla, yök) vedellä koko kukkamaan. Perustin uuden penkin mökin päätyyn, sinne tuli myös liljoja ja “Piilu” kärhö. Maalasin puolet mökistä ja lannoitin kaikki istutetut kasvit, eli sen koko rinteen
Miten voikin kasvimaalla mennä niin paljon aikaa? Istutin puolet tomaateista, kesäkurpitsat, ihmekukat, pari kurkkua, lisää sipulia (sen jälkeen, kun mies oli ensin tehnyt niille uuden kohopenkin),kylvin porkkanaa, herneitä, papuja, auringonkukkia ja maissia. Ja tietysti kasteltiin. Vettä kuluu ihan hirvittävästi. Iso kannullinen ei tunnu vielä missään, eikä toinenkaan. Kannettiin miehen kanssa yhdessä kaksin käsin vettä ja lähtiessä vielä huomattiin, että vadelmat ja kompostit jäi vielä kastelematta. Niitä vedenhakureissuja kun tuli jo muutenkin niin monta, niin todettiin, että seuraavat kastelut menee huomiselle. Ja suurin osa kylvöistä ja istutuksista kasteltiin jo eilen kunnolla.
Yhdessä vaiheessa jo luultiin, että rupeaa satamaan. Mutta eikös se taas seljennyt. Täällä ei ole tullut pisaraakaan vettä viikkokausiin.
Jo osaa olla kovaa maata tuolla! Ruusut ja yhden kärhökuopan kaivoin vielä ihan kohtuu-urakalla (miehen ja lasten avustuksella, hih), mutta tuo viimeinen kuoppa johon tulee kaksi kärhöä… ei meinaa rautakankikaan upota! Saapas näkee kasvaako kärhöt siinä kivikovassa maassa. Siis pehmeässä kuopassa kivikovan maan keskellä… Pakkohan se on kuoppa tehdä että saa tarpeeksi syvään, vaikka pinnan teen kyllä kohopenkiksi. Ja pohjalle hiekkaa. Hohhoijaa, nyt on ranne ihan kipeä siitä hakkaamisesta.
Kesäkukkiakin meinasin istuttaa tänään mutta tuli appivanhemmat kylään niin siinähän se päivä vierähti. Mitä nyt tosiaan kaksi kärhöä istutin, ja anopin tuoman pionin, ja kaivoin sitä toista kärhömonttua. Ja leivoin raparperipiirakan, nam.
Minen ole hyötykasvien kimppuun ennättänyt vielä ollenkaan. Parin viikon takaisia Virontuomisia on vielä istuttamatta, samoin Marketanpuiston ja Annalan risteilyltä mukaan tarttuneita ja vielä eilisen taimenvaihtohäppeningin saalista. Kuoppaa kuopan perään, mutta kerkesin kumminkin pystyttää yhden köynnösportin (taas).
Onpas tänään ollut ahkeraa väkeä! Olen itsekin ahkeroinut aamusta asti kylvänyt papuja, kurkkuja ym. Kärrännyt uutta multaa monta kymmentä kottikuormallista ja kastellut kalliilla vedellä isoja alueita. Nyt olen naatti eli tillin tallin tulkku... :))
Viikonloput pitää käyttää hyödyksi, kun saa miehen mukaan palstalle Kahdestaan on kivempi tehdä hommia ja saa enemmän aikaiseksi. Huomenna sitten käyn pihan kimppuun. Istutan vihdoinkin kesäkukkia ruukkuihin, yhden pionin maahan (mies toi tuliaisina) ja on siellä muutakin tekemistä, mutta en nyt enää muista, mitä.
Ihan sivuhuomautuksena, että meillä hyttyset tulivat heti kun koitti kesäkuu. Ja minä inhoan niitä syvästi.
Mutta tänään kaiken rähinän keskellä ja kohtuu kuumeessa istuttelin kasveja, jotka perjantaina ostin tietämättä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Terassin eteen tuli Queen Elisabeth -ruusua, valkoista koristetupakkia ja matkamuistogladioluksia, niitä syvän sametin punaisia, jos siihen pahvilätkän kuvaan on uskominen. Aion kaivaa gladiolukset talvisuojaan syksyllä. Samoin maahan pääsi äitienpäiväruusu ja ohotanmaruna.
Varjoisempaan päähän uutta penkkiä laitoin komeakuunliljaa, valkoista koristetupakkia, aurinkoisempaan kohtaan jakoleimukukkaa, omista kuunlijoista lohkottuja paloja ja kivaa punavalkoista akileijaa. Minulle on tulossa Särkäntilaus jossa on sen penkin korkeat kasvit.
Olisi pitänyt istuttaa vielä purjon ja jättisipulinkin taimet mutta isoremmi lipsahti päältä. Juniori värkkäsi suihkulähteen pumpun letkuun ja olen lopun iltaa siirrellyt letkua penkistä toiseen ja potagerikin tuli kasteltua: Huomenna on mukavampi laittaa ne sipulit.
Välillä kuume nousi sen verran haittaavaksi että konttasin pitkin uusia polkuja kuulkaas ja sitten isäntä sanoi että istuttaa loput kasvit kunhan sanon minne. Isäntä sitten istutti ja sitä ihmettä tuli anoppi ja appivaarikin katsomaan oikein livenä.
Tänään haimme kaksi 210 litraista sinistä tynnyriä vesiasioiksi rännien alle, vielä ei ole varmaa kuinka vesi sinne ohjataan. Lisäksi samalla keikalla tuli paljon vanhoja punaisia tiilejä kukkapenkin reunuksiksi. Juuri kun saavuimme reissusta kotiin, kysyttiin meiltä tarvitsemmeko hiekkaa pihalle ja ei kun hakemaan neljä peräkärryllistä hiekkaa pihaan ja vielä tietysti levitys päälle, kun hiekka piti saada kyseiseltä toiselta pihalta heti pois. Istutin lopultakin raparperit maahan, olivat olleet jo luvattoman kauan mustassa jätesäkissä odottamassa. Sitä sun tätä muutakin tehty, olen puhki, mutta onneksi sain tiedon että huominen onkin vapaapäivä, sitä ei ollut muistettu minulle mainita työnantajan puolesta :D.
Sand, kehoitit idänunikoita laittamaan kanavan varteen… Joo, olen pari kertaa muutaman juuren sinne vienyt mutta ei ole ottanut paikkaa omakseen. Meinaan vielä kerran kokeilla. Nyt taidan kaivaa kunnon montun ja laittaa multaa ja kaikkea, että pääsee hyvin alkuun. Se varmaan kyllä sitten sinne hiekkaan ja heinikon sekaan leviää kun sille päälle sattuu.
Oli muuten suuri ihmetys, kun iltapäivällä isännän kanssa seisoimme vielä katsomassa valoisaksi ja “uudeksi” muuttunutta Pirja-omenan nurkkaa, sillä isäntä ehdotti minulle, että “laita niitä köynnöksiäsi noihin tuijiin”
Heeh. Minulla ei kerennyt edes käydä mielessä tuo vaihtoehto ja paikka on kuin luotu kärhöille :]
Poppius, minä onnistuin siirtämään idänunikoita jyrkällä pystylapio-otteella pirteänä uuteen paikkaan! Myös istutuspaikalla polkaisin samanlaisen jyrkän ja syvän painalluksen vain ja pudotin pitkäjuurisen unikon aina viiltoonsa. Ilmeisesti maan pitää olla valmiiksi tiukkaa unikolle.
Kyllähän niitä hyttysiä kestää, mutta ne mäkärät! Suut ja silmät täynnä.
Istutusalueita on kaiveltu ja korjailtu koko viikonloppu, mutta kuvaamaan en ehtinyt. Leikkasinpa vielä nurmikonkin, ensimmäistä kertaa tänä kesänä, ihana tuoksu. Ja ruohonleikkuri lähti käyntiin talven jäljiltä ensimmäisellä vedolla, ihme on tapahtunut
