Olen aivan poikki pihatöistä!Istuttelin kasveja uuteen penkkiini.
Sitten se toinen penkki, siitä poistettiin maata toisin sanoen savea, ainakin minun mielestäni. No pintamullan lappasin lyhtykoisoille.
Mutta nyt kysymys, josta väittelimme isännän kanssa. Kuinka paljon pitää ottaa vanhaa maata pois kun perustaa kunnollisen kukkapenkin? Laitettiin sitten sellaista maisemointikangasta sinne ja uusi multa päälle. Homma jäi kesken, kun oli niin pitkä penkki.
Hitsi, kun kaikki tekee penkkejä ja kärrää multaa. Meikäläinen käväisi taas vähän kierroksella puutarhassa ja taas piti lähteä. Toivottavasti sunnuntaina paistaa aurinko. Näillä näkymin silloin olis vapaata.
Niin ne minun pihapuuhani jäivät vain marjojen poimimiseksi ja siementen keräilyksi. Ai niin tyhjensin minä tomaattipuskat kottikärryihin odottamaan että joku veis ne jonnekin pois.
Sain muuten synttärilahjaksi naapurilta alumiiniset kevyet kottikärryt. Olen tyhjänä niitä pihalla siirrellyt paikasta toiseen. Koekäyttänyt.
Minä olen keksinyt että perennojen jakaminen on hauskempaa keväällä. En millään nyt ole intoutunut.
Minulla on ainakin viikon olleet kukkasipuleista loput kuistin pöydällä hellehatun alla suojassa pakkaselta. En ole oikein koko viikolla millekään kerennyt. Jonain päivänä vähän haravoin vaahteran lehtiä.
Mitään ei vieläkään ole paleltunut. Pavut ja krassitkin kukkivat edellen. Ehkä tänä yönä iskee jo kovemmin kylmyys, luulen.
Muistakaahan lähteä Pestuumarkkinoille 
Mä lähden tänään hakemaan viimeiset maissit palstalta ja poimimaan taas muutaman litran niitä riivatun karhunvatukoita. Niistä on ollut lievää ylituotantoa ja kun niissä on niin rutosti niitä piikkejäkin että koko ajan on kädet verissa kun niitä kerää. Siinä minun tämän päivän puuhani. Maatakin pitäisi kääntää ja tutkia kuka söi punajuureni, kaik män jonkun suihin, naatit vaan törötti terhakasti pystyssä mutta juuret syöty, myyränpirulainen varmaan.
Jotain vähän raapaisin illalla. Käsittelin takapihan muka-valepenkit(näyttää niistä kokolailla vakinaisia tulleen…), kitkin ja kanttasin, istutin orvot saksankurjenmiekat sinne ja lisäilin kompostinpohjamultia. Kuokin myös toisen luumupun alustan. Oli nurmikko päässyt sinne sekaan aika pahasti. Keväällä siinä rinkulassa kukki kevätsahrami ihan keltaisenaan, nyt ei ollut kuin joitakin pikkuisia sipuleja siellä täällä jäljellä. Toisen rinkulan siistiminen jäi kun hämärä jo valtasi maiseman. Keräsin punaisimpia omenoita koriin silmäniloksi ja syötäväksi.
Nyt vasta hokasin. Sirkelillä on tosi tyylikäs kasvari!
Miullakin jäänyt hokaamatta. Tosi sievä!
Hui kamala, nyt vasta huomasin, että nyt tehdäänkin jo “Syksyn 2008 pihapuuhia”…
Enpä paljon saanut tänään aikaan, vaikka ilma on ihan kiva - kylmä mutta aurinkoinen. Puhdistin valkosipulit, vielä pitää laittaa roikkumaan.
Keksin tehdä nimiliuskat isännän varastoista löytyneestä mäntylastusta: siitä vaan pätkiä ja lyijykynällä nimet kaikille saamilleni 
kasveille. Muuten olisin keväällä ihan hoomoilasena mitä on tullut iskettyä maahan. Nyt ei jäänyt kuin yksi neilikalta näyttävä nimettä. Vuori- ja sulkaneilikka mulla on, mutta mikä juutas tää 
?? Vihreät - ei harmaat - lehdet.
Vielä keräsin vähän siemeniä. Kelta-apilaa tulee ja tulee, ja vieläkin se on täydessä kukassa (kukkinut heinäkuun alusta asti 
). Lisäksi keräsin tulikellukkaa, joka kukkii yhä, syyssädekukkaa (ens vuonna se täytyy muistaa tukea), valkoista karpaattienkelloa, kehäkukkaa. SIinä myös huomasin että lilja pink perfection tuoksuu iiihanalta 
Oi te erinomaisen ahkerat ihmiset! Tänäänkään en tehnyt mitään.
Syyspuuhien avaus: tyhjensin yhden puukehikkokompostin isompaan aumaan muhimaan ja sainpahan samalla tilaa tuleville puiden lehdille. Toisen kehikon jätin vielä sitä varten, jos sekoittaisi siitä puunlehtien väliin kosteampaa kesän sekakoostetta. Huhhuijaa, tuli riittävä kuntosalikeikka.
Piivi, minä ainakin vain teeskentelen ahkeraa; noissa mun hommissa meni noin tunti, enkä sen lisäksi ole lonkan vedon lisäksi tehnyt muuta kuin ruoan.
Minä löysin vielä eilistä pakastemakaronilaatikkoa, ettei tarvinnut laittaa ruokaakaan. Hyvin on päivä kulunut, lehtikin on vielä kesken lukemisen....
Kitkin ja kanttasin toisen luumupuun alustan. Hidasta hommaa kun piti kaivella peukalonpään kokoisia krookuksensipuleita pois mullan seasta. Toisaalta, kun aurinko paisteli kauniisti ja pojat oli reissuillansa niin mihinkäs olisi kiirekään ollut. Rinkulasta tuli söpö ja taputin itseäni olalle tyytyväisenä.
Löysin taskusta sekatöörit ja innostuin samantien siistimään riehaantunutta valamonruusua. Näpsin vesiversoja, kuivia ja muuten vain liian pitkiksi kasvaneita oksia pois aika kasan. Leikkelin myös kuunliljojen kukkavarret lehdistöä myöten pois, minkä operaation tein ihan siitä leikkelemisen ilosta. Outo lienen (?)mutta oksasaksien napsahdus on minusta kiva ääni:-) Naapurin mäyris houkutteli aidan luo ja yritti taaaas esitellä kaivamistaitojaan. Poistuin paikalta moitesanoja mutisten koska tiedän ettei hänen emäntänsä tykkää siitä.
Pihapuuhina keräilin herneitä ja härkäpapuja ja perkasin niitä pitkät tovit ulkosalla auringonpaisteessa. Niin oli vilakka ilma että kun aurinko pieneen pilveen meni niin meinasi näpit jäätyä
Noukin myös toiseksiviimeisen perunarivistön perunat talteen - lyhyet on meikäläisen perunarivit; rivin pituuden määrää selän kesto maahan laitettaessa. Ylös nostossa olen aina kiitollinen että lyhyeksi on rivi keväällä jäänyt 
D.formosa, minoon kans samallainen, tykkään siitä oksasaksien napsahduksesta ja oksan rapsahduksesta. Voimasaksetkin käy. En uskonu että sekin pitäis lisätä outous-listaan, sovitaanko että se on outoa jos siitä ei pidä niin ei tuo mun lista pitene : D
Hollannin heucheroita odotellessa valmistelin niille penkkiä. Kaksi vuotta ole vihaisesti mulkoillut yhtä punaviinimarjapensasta. Ei ole älynnyt poistua. Eilen lähti… Tunti siinä meni ja pelkäsin jo lapionvarren menevän poikki ennen juurakoita :)Nyt on niin aution näköistä… Pari kirsikkapuuta pitäisi hommata ja siirrellä pieniä pensaita puskan tilalle. Kolme kottarillista rikkaruohojakin tuli perattua ao. paikasta, pääasiassa elämänlankaa ja rönsyleinikkiä… Että kelpaa heucheroitten nyt tänne tulla!
Pitkän mietinnän jälkeen tein sen, siirsin jo usean vuoden ajan ruukussa kasvaneen kärhön maahan asumaan. Jouduin kyllä repimään ruukun läpi kasvaneita juuria irti enkä millään saanut juuripaakkua ehjänä irti. Nyt sen lorpahtanutta olemusta katsellessani vähän epäilyttää tuleeko keväällä kasvua, se jää nähtäväksi.