Iltapäivällä ehdin pihapuuhiin ja ilmakin oli ihan mukava. Pilveili kyllä aikalailla, mutta ei sentään enää satanut. Keräilin koivunlehtiä penkkeihin, tein siemeniä varten penkkiä ja söin ihania vattuja. Löysin vielä muutaman tulikukantaimen ja siirsin ne penkkiin. Siivoilin paikkoja. Kasasin purkit yhteen paikkaan ja järjestelin leikkimökkiä. Ihan sain kulumaan aikaa monta tuntia noissa puuhissa:)
Tämä on sitten teidän vika: kun luin keskusteluja tuosta juuriestematosta kun se ei ole aina pitänytkään juuria niin näin sitten omista juuriesteistäni parina yönä painajasunta. Että kaikki puskee läpi, kurtturuusut, hopeamaruna, tarha-alpi,… Kun muutama kesä sitten kurtturuusu tuli ohuesta muovisankosta läpi reilun kuukauden valeistutuksen aikana, oli sanko aivan täynnä reikiä mistä juuret meni. Niin että jos juuriestematto ei pidäkään niin …
No mitä puutarhuri tuossa tilanteessa tekee?
Kääntää kylkeä ja luottaa siihen että juuriestematto on ollut sellaista kuin myyjä sanoi? Ei.
Tarkistaa asian jostakin penkinlaidasta, rapsuttaa pikkukoussikalla vähän multaa pois juuriestematon vierestä ja katsoo tuleeko sieltä juuria läpi? Ehei. Ei suinkaan.
Sitä katsoo pihalta sen pahimman paikan missä juuriestemattoa on - kurtturuusupuskat koivujen vieressä - JA KAIVAA KOKO SEN KURTTU- JA VALAMONRUUSUJEN ISTUTUSALUEEN YLÖS. Ja ottaa laidoilta 60 cm syvyyteen ylettyvän juuriestematon pois ja tutkii meneekö mitään läpi.
No onneksi ei mennyt. Kurtturuusujen juuret kiersi sievää kehää juuriestemattoa myöten. Eikä koivukaan ollut punkenut läpi. Kyllä ne kai olisi jo vuodessa menneet jos olisivat mennäkseen.
Ja mitäs sitten? Juuriestematto takaisin, ja mullat ja ruusut perään?
No ei tietenkään.
Vaan laitetaan vanha juuriestematto laidoille ja haetaan varastosta 10 metrin rulla sitä samaa juuriestemattoa jolla vuorataan koko monttu pohjia myöten. Eli laidoilla kaksinkertainen ja pohjalla yksinkertainen juuriestematto.
Sitten vasta mullat ja ruusut perään.
Entäs sitten?
Sitten otetaan kurtturuusut kokonaan pois ja heivataan ne toisen p-nettiläisen riesaksi 
Että silleen.
(Tiedoksi vaan Horsma, saat maanantaina sen kassillisen kurtturuusun juurakoita.)
Vatut olivat tunkeneet juuriesteen ali (oma vika, laitoin liian matalan) ja tupsahtelevat iloisesti kukkapenkistä. Tosin vasta noin metrin päässä vattualueesta. Reippaana tyttönä ajattelin kaivaa karkulaiset jo nyt pois ja sitten keväällä koko vattualueen jotta saan juuriesteen pohjallekin, nyt kun ei voi sitä tehdä kun vatut alkavat vasta kypsyä.
Tartuin kauimpana olevaan vattukarkulaiseen ja lähdin vetämään.
Juurta lähti varmaan metrin mittainen pätkä.
Ja mikähän tässä oli se ongelma?
Se että se turkasen juuri meni väärään suuntaan eli ei vattualueeseen päin vaan syvemmälle kukkapenkkiin!
Eli ne turkasen vatut ovat jo ehtineet valloittaa kukkapenkkiä paljon enemmän kuin kuvittelin.
Ihkaihanaa! Tänään näyttää tulevan aurinkoinen, lämmin päivä ja energiaa on vaikka muille jakaa! Olen kahden vaiheilla, siirtääkö pelargonia jo sisään vai ei … daaliat kukkivat vielä täysillä, samoin ruusut. Eilen riemuni oli suuri, kun Barcelonasta tuomistani Rio Grande siemenistä olivat kehkeytyneet ensimmäiset punaiset tomaatit, maku no joo, olivat aika kuivia mutta kuitenkin!
Tänään siis täydellinen pihapuuhapäivä: loppujen omenoiden keräämistä, mullan lisäämistä penkkeihin, kasvimaan siistimistä sekä yleistä tepastelua ja ihastelua. Sipuleita en vielä tohdi istuttaa vaan saa jäädä lokakuun puolelle, tai katsotaan nyt, mitä täydellinen syyspäivä tuo tullessaan.
Nyt sain sen verran siivottua sisällä, että kehtaan lähteä pihapuuhiin, jaa niin pyykit pitää ensin laittaa kuivuun!
Tallustelin pihalla, leikkasin viimeisiä kukkia kimpuksi anopille viemisiksi. Eipä pajoa enää ole jäljellä. Koivunlehtiäkin on pihalla jo vaikka kuinka.
Kauniin kimpun sait aikaiseksi, minä tulin sisälle kun selkä alko kyykkimisestä vihotteleen. Sain sentään melkein kaikki maahan mitä pitikin ja jaksoin vähä tavaroitakin raahailla paikoilleen.
Nyt on pannullinen tuoretta kahvia nautittavaksi, sitte ei tarttekkaan muuta kuin laittaa ruokaa. Illemmalla ukko lupas lämmittää saunan…
Ihana kimppu 
Varmasti anoppi mielissää
Onpa kiva pihapuuhailuilma. Siitä nautittu samalla kun on kärrätty hoopeekompostia kasvimaa-pellolle. Sain myös kerättyä maanparannushärkäpavuistani kypsiä palkoja aimo läjän. Ja muutamia "kilisevän siemenketjukirjeen" siemeniä kylvin kukkapenkkiin. Mainio päivä pihahommiin, onneksi jatkuu vielä
Oulunseudulle on iskenyt pnetpsykoosi. Onneksi on semmoista kohtauksellista laatua eikä varsinaisesti vaikuta elämänlaatuun himmentävästi.
Sain purkitettua talvetustarkoituksella ne kauniit pelargonit joissa on lumivalkoiset kukat ja tummanvihreät lehdet. Kerättiin juniorin kanssa pari sangollista pudokasomenoita ja niistä taas mehumaijalla jatkojalostettiin omena-kurpitsa-sitruunahilloa ja toisesta satsista olletikkin ihan mehua. Sopiskohan piparminttu omenamehuun - en usko…sitruunamelissan aromit eivät pakastamista kestä sillä pakastan mehut.
Toisen sangollisen omenat piti pestä kun kummipoika - se saamarin Einstein - oli hiekkapuhaltanut sen omenapuun alla. Suunnittelen unohtumatonta palautepalaveria.
Juniori siivosi varakeittiön, sillä siellä on hyvä munklata kukkapurkkien sun muiden ronskien pestävien kanssa. Koitan saada sinne enemmän ikkunalle tilaa sillä pelargonien määrä on lisääntynyt oleellisesti. Varakeittiössä on koko talven vähintään +15° ja ikkuna etelään.
Nostin valkosipulit, koko tusinan, kuivumaan pelargonihyllykköön. Perkailin purjopenkin kuntoon ja hymyilin säälien sipuli-porkkanapenkille, jonka Steeda harvensi keväällä. Onneksi eivät maksa paljoa vaikka joudutaankin ostolinjalle...
Talvetuskämppä odottaa vielä sisältöä sillä ensi viikoksi on luvattu lämmintä. Odotan että kasvit tuleentuvat kunnolla, talvehtivat paremmin. Ja toiveikkaana odottelen sitä sähkömiestä asentamaan niitä kasvien putkilamppuja, jospa ehtisi ensi viikon aikana ennenkuin kämppä on tungettu täyteen.
Minulla on vihreät kummiröpelohanskat puutarhahommissa ja huomasin, että Mustangheppa joutuu nirvanaan kun "nuolen" niillä hanskoilla sen kylkiä ja kaulaa. Huulet roikkuivat, samoin korvat. Steedakin tuli uteliaana killittämään että mikä sen on.
Kävelimme vielä kilometritolkulla pitkin metsiä ja nyt on mukava lojua tietokoneen äärellä, mehumaija ropisee ja kanan rintapaloja muhii uunissa. Joskus tuntuu että syysloma olisi parempi kuin kesäloma...mutta pitää olla onnessaan kun sai pitää kesälomaa sentäs muutaman päivän ja silloin juuri sattui olemaan the Keli.
Vieraita oli perjantaista asti, kolmen maissa lähtivät. Pihapuuhat siksi jäivät, mutta marja- ja sienimetsissä laukattiin.
Nyt ookaa hilijaa, etten unohda kaikkien kasvien paikkoja ennen kuin ehdin ne kirjoittaa tähän ylös
Aamutuiman paukuttelin tuvassa tietsikan ääressä kaiken maailman roikkuhommia pois alta ja sitten sieppasin kameran ja yritin aamusumuisia ja viluisia pihakuvia ottaa ennen kuin otin ja vihdoin viimein kuulkaas ihan kaikki istuttamattomat kasvit sijoitin vaikka mihin.
Keräsin irtoruukut kasveineen kottikärryihin kaksin tai kolminkertaiseen muodostelmaan ja sitten asettelin melko pikaisella ja vähäaivoisella päättelyketjulla ruukkuja tuleville paikoilleen. Hain talikon, lapion ja pari kipollista kompostimultaa varakaveriksi kottareihin ja neljä kesän 2007 kuistiamppelillista kissanminttua reviskelin annoksiksi ruusualueen reunan lähelle takapihalla. Poppiukselta loppukesälläsaamani punakärsämö-vaimikäseolikaan- pääsi olkkarin päädyn kuusipenkkiin melko keskelle kultakärsämön takasiinteeksi, Rinulta saatu mongolianvaahtera lautakolmioon länsilaidalle, pikkuruinen ruukullinen miniunikoita vähäsen toisistaan irroteltuna kuusipenkin pohjoiskulmaan, suuri vihreä vadillinen sormustinkukkia pitkään pitkään riviin etupihalle kaikkien kasvien taustaan etelärajan tuntumaan, muutama vielä etupihan kuusesta taloon päin. Kuistin pöydältä hatun alta tyhjensin vihdoin loput narsissit pussistaan istuttaen ne paraatin tyhjään kaarrokseen tuoksumataroiden ja sormustinkukkien takavasemmalle. Oranssit Fosteriana Orange Emperor -tulppaaniruukulliset hain puuhamaasta ja kolme tai neljä ruukullista kippasin ruusualueelle takapihalle, loput neljä tai viisi ruukkua istutin semmoisinaan paraatipenkin etulaidalle pilvikirsikan molemmin puolin hyvinkin syviin monttuihinsa kunkin. Scillat-vaimitäneolikaan- pudottelin pussistaan matalan kiven alueelle Viljamin keltaruusun oikealle puolelle kahteen kuoppaan ja yhden annoksen vielä ruusualueelle lähelle lautakolmion etualaa.
Hui. Istutinhan minä myös takapihan altaan verkolle viiniköynnöksistä tänne päin keskelle alppikärhön alun (lähinaapurilta) ja edelliskesän siemenkylvös-perennakärhöt viidestä ruukusta sen molemmin puolin.
Niin ja yksi vaaleanvihreälehtinen kasvi pääsi ruukustaan kärhöseinän reunalle kekottamaan länsipuolella taloa lähelle kärhöverkkoa, jotta se voi kiivetä mikäli on se, minä sitä pidän. Toiveikkaana olen nimittäin pitänyt tätä kasvia sitruunaköynnöksen poikasena, joka jäi käteen köynnöstä kuistin luo istuttaessani.
Lopuksi viimeistelin pihan pikaisella vaahteranlehtien haravoinnilla. Istutusrumban päätyttyä kottikärryt olivat todella pullollaan eri värisiä vateja, sankoja, juurenpalasia, ruukkuja ja sanomalehden riekaleita - ne pistin puuhamaassa pinoihin ja paikkoihinsa.
Tosiaan. Ennen kukkasipulien maahan istutusta nostelin puuhamaasta kolme erilaista krassia ihan vaan käsin puulaatikosta erottelemalla. Pistin ne "koristamaan" keskeltä tyhjää kasvimaata. Varsinkin kirjavalehtinen krassi oli ennen siirtoa tosi nättinä puuhamaassa.
Jätin kottikärryt odottelemaan valmiina takapihan pajuaidan kaarteeseen. Vähintään aidan alusta pitää kontata siistiksi ja kantata edes.
Illansuussa sitten pääsin pihapuuhiin. Vähän oli kuivahtanut keli pilvisyydestä huolimatta. Keräilin koivunlehtiä pensaiden alle ja vähän perennapenkkiin. Haravoin tienvarren.
Viikonloppuna tuli tehtyä kolmas uusi kukkapenkki tälle vuodelle (kai tulppaaniarkkukin lasketaan kukkapenkiksi?). Tällä kertaa sen alta lähti muutama mustaherukkapensas pois. Tilalle tuli pensasmustikkaa, mansikkaa, pari pionia, pari kurjenmiekkaa, tulppaaneita, idänsinililjoja, keisarinpikarililjaa, posliinihyasinttia. Tilaa jäi vielä yhdelle pionille, se kun on vielä Tanskassa. Selkä meni rikki kattotiiliä nostellessa ja jouduinkin huhuilemaan pojat apuuni.
Mustaherukat haketin ja levittelin kaksi pussia penkin päälle ja yhden kassillisen tipautin kasvimaalle.
Tyhjennettiin ja siivottiin uima-allas. Menin altaaseen saappaineni, kymmenen senttiä vettä. Kylmä vesi kutkutti epämiellyttävästi varpaita, saappaat ovat menneet salaa rikki tämän kesän aikana. Putket ja pohjakangas pääsivät jo "vintille" kuivumaan, mutta itse muovi jätettiin vielä kuivumaan grillikatokseen. Toissa viikonloppu oli viimeinen kerta kun siellä uitiin, silloin oli 12 asteista vettä.
Laitoin hyasintteja kellariin multiin, tuskinpa ne nyt jouluksi ehtivät, mutta yritys ainakin. Pitäisi keksiä niille joku hiirisuoja. Ärsyttää kun hiiret käy järsimässä sipuleita kellarissa. "Mekastusvekastuksen" vein sinne nyt, saa nähdä onko siitä mitään apua.
Leikkasin jo nostetuista daalioisat varret pois ja laittelin ne kuivumaan kasvariin. Nostin loput pelargonit maasta ylös ja istutin ne parvekelaatikkoon jonka meinaan viedä pimeään kellariin ja kokeilla talvetusta siellä.
Laitoin kuistin parvekelaatikkoon hopealehtiä ja kanervia. Ihan ok tuli siitä, vaikka onkin varsin yksinkertainen.
Nanikka, tottakai tulppaanilaatikko lasketaan uudeksi kukkapenkiksi, tämmöisten laskujen kanssa pitääkin olla joustava. Onhan siinä aikaa ja vaivaa kulunut senkin penkin teossa, eikö?
Minäkin pääsin tänään pihapuuhiin, kun on onneksi vapaapäivä töistä. Varasto on jo siivottu ja nyt on purkit, ruukut, tukikepit ja työkalut taas omilla paikoillaan. Nostin liljan sipulit ylös, putsasin ja istutin uuteen paikkaan. Nyt mietin, että pitäiskö daalian juurakot jo nostaa ylös kuivumaan, vai annanko olla vielä maassa. Lehdistö on kyllä vielä ihan kaunis.
Upeassa syyspäivässä aurinko energialla sain 1,5 myyntipenkillistä perennoja ruukuista penkkiin istutettua ja nyt palkitsen itseni sieniretkellä.
Käyty Intopiin ja Jaakon keralla Järvenpään pihapalvelussa. Ostettu se puuttuva Kartiomarjakuusi ynnä erinäisiä perennoja joita en tiennyt tarvitsevani, mm. päivänliljaa Gentle Shepherd. Ja sipulien istutustyökalu ja Japanilainen pioni Hogioku, jotka ehdottomasti tiesin tarvitsevani. Kiva reissu ja kivaa seuraa!
Viime päivinä olen poutasäässä tehnyt vain pikkuhommeleita: siistinyt muoviruukkuja pinoihin, poiminut omenoita, tyhjentänyt oari alaluukullista kompostia, syötellyt pilaantuneita omppoja lämpökompostorin uumeniin. Hitsi kun makeeta kun sen mittari näyttää 60 astetta, siinä mieliala ihan kohoaa.
Ei ole musta "tekniikan" käyttäjäksi:) Sain sellaisen sipulikukkien istutus kairan? Aamulla intona pihalle sipulien kanssa,kairan työnsin maahan ja syvyys 15 cm,sipuli toisessa kädessä joka piti sitten pudottaa sinne koloon. Multapaakku siitä kairasta kuitenkin ensin tipahti takaisin
näin kävi monen monta kertaa...hain vanhan laasti lastani varastosta ja homma kävi kuin tanssi. liian teknisiä,on mulle
tollaiset kapistukset!!!
Se sipulikukkien istutuskaira on osoittautunut meillä ainakin = isännän käsissä (kun ei emännän polvet taivu, eikä kroppa muutenkaan kestä kumarassa oloa kovin pitkään) todella varsinaiseksi kertakäyttötuotteeksi. Eikä meillä edes ole savimaata! Jostakin kumman syystä niitä on kaksin kappalein tehnyt pikaisen ohimarssin, parin syvemmän kuopan jälkeen ovat vääntyilleet sinne sun tänne ja miten tahtoo. Aukeilleet ja irtoilleet…
Minä kaivan aina sellaisen isomman laakean montun sipuleille, ja asettelen ne sinne sitten mukavaan järjestykseen. Ja mullat päälle. Tosi harvoin teen yksittäisiä kuoppia, silloin vaan jos on liian tiheään tullut perennat laitettua (tai levinneet) eikä väliin saa tehtyä isompia kuoppia. Ja jos just siihen on pakko sipuleita saada. Nurmikolla olisi tietty kätevä… jos toimisi.