Pihapuuhat jäi tytskyn synttäreitten vuoks hyvin vähäseks; pistin Nuun postittamat yrtti-iisot vesilasiin 
Kaisaliisa, meillä ei ole oikeaa raivaussahaa - vielä :) On vaan se siimatrimmeri joka vissiin on tarkoitettu lähinnä nurmikon reunojen putsailuun. Täällä maalla tarvitaan järeämmät vehkeet. Viime viikonloppuna mieheni pääsi (lue:joutui) kasvimaapellon villiintyneen reunan putsaamaan sillä trimmerillä. Alkoi puhumaan akkukäyttöisestä kunnon pelistä... Kerran kun vielä hänet tuonne kasvillisuutta putsaamaan lähetän, niin ensi kesänä sitten ... :)
Muoks: Jäi kiittämättä vinkistä, 
-kiitos!
Kasvimaa on nyt kokonaan kitketty ja vielä vähän nurmikkosilppua lisätty. Sitä en enää tänä kesänä kasvimaalle lisää.
Neljän hengen voimin keräsimme mansikoita. Mansikkamaalla oli tsiljoona ampiaista koko ajan hyörimässä mansikoiden kimpussa. En koskaan ole sellaista määrää ennen nähnyt. Emme saaneet kuin pari pistoa - eivät ne meistä olleet kiinnostuneet ollenkaan, vaan mansikoista. Olivat aiheuttaneet ihan tuntuvaa sadonmenetystä myös. Kaikki kypsimmät mansikat olivat puoliksi syötyjä. Ampiaiset pyörivät ympärillä, niitä oli mansikoiden sisällä, niitä oli poiminta-astiassa koko ajan kymmenittäin.
Illemmalla keräsin vielä kukkakaaleja, parsakaaleja, suippokaaleja ja tilliä. Sadon kärräsin kotiin kottikärryllä, niin paljon sitä tänään tuli. Tillit pakastin. Suippokaalista tehtiin ruokaa, muut kaalit ryöpättiin ja nyt ne pitäisi vielä pussittaa ja viedä pakkaseen. Tulin vähän tänne välillä, kun alkoi syömisen jälkeen laiskottaa.
Voi miten paljon kaikki ovat saaneet aikaan. Minä rytömaan kuningatar orjuutin itseäni töissä yli puoli vuorokautta. Jaksoin vaan vähän kastella ja ihmetellä kotiin päästyäni. Joku tois outo kukka pyrkii ylös mullasta. Äkkiä kameraan laturi että pääsee kuvaamaan.
En ala yhtään mitään! Tuomipihlaja kerää satoa ja minä taas tuijotan täällä niitä muutamia taimia jotka tuolla tönöttävät kasvimaapellollani. Tillikään ei ole kasvanut kunnolla. Taidan ensi vuonna ottaa muut kuin luonnonlannoitteet käyttöön, alkaa olla usko mennyt hevonpeehen 
Tänään ei mennyt enää kuin tunnin verran altaan takareunan muovinliepeen piilottamiseen pikkuojaan. Kärräsin myös puukeppiaidan taakse kompostimultaa ja leikkasin aamulla ensimmäisenä nurmikot. Kastelin myös kasvimaan vähän ronskimmin, sillä nauriitkin lupsottivat veden puutteessaan.
Talven polttopuukuormakin tuli metrisinä halkoina, joten takapihalla on minusta aivan oikeasti kaunis suuri puupino. Ei se vielä ns. oikea pino ole, vaan traktorin kippilavalta valutettu.
Nuu, kylvä nyt loppukesäksi ruokahernettä kasvimaallesi. Kyllä se siitä :}
Sand, kiitos rohkaisusta. Hernettä sinne kylvinkin siihen alueelle joka jäi muuten käyttämättä. Variksetkin sen huomasi. Paskovat sulamattomia hernekasoja pitkin pihaa…
Nuu, meillä kyllä juuri sen hevonpeen ansiota on suuri kaalisato. Tämän vuoden kaalipenkkiin tuli viime syksynä osittain vahingossa oikein tosi paljon hevonpeetä turpeessa. Ja nyt kyllä huomaa, kuinka kaalit siitä tykkää.
Keinolannotteissa ei kuitenkaan ole sitä humusta mukana, mitä savimaa niin kovasti kaipaa.
Minusta tilli ei välttämättä olekaan kovin helppo kasvi. Olen huomannut, että se nauttii suuresti, kun se saa kasvaa harson alla. Muutenkin minulla on koko alkukesän kaikki harson alla. Juhannuksen jälkeen alan ottamaan harsoja pois, kun en enää jaksa laittaa takaisin kitkemisen jälkeen ja jotta huomaan, kun satoa alkaa tulla. Talvikaaleista otin harson pois eilen, joskus olen pitänyt elokuulle asti. Meidän kasvimaa ei ole pihan yhteydessä, vaan kauempana tilan toisessa päässä, joten melko epäesteettiset harsot eivät haittaa. Käytän samoja harsoja useita vuosia, pesen ne koneessa käytön jälkeen. Harsoa on ostettu jättirulla, jotta ei tulisi niin kalliiksi kuin sellaiset pienet erikseen myytävät palat.
Nuu, älä lannistu, kyllä sinunkin kasvimaasi varmasti sinut vielä palkitsee. Ja, jos yhtään lohduttaa voin kertoa, että tänä vuonna kesäkurpitsojen ja kurkkujen viljely meni meillä jostain syystä ihan pieleen. Taimet ovat olleet melkein saman kokoisia pieniä nököjä toukokuun puolivälistä asti - en ollenkaan ymmärrä miksi.
Tänään ei muuta pihapuuhia kuin terassikukkien kastelu. Olin koko päivän meriretkellä oman armaani kanssa. Hieno sää kellotella merenrantakalliolla. Siinä kellotellessani yritin määrittää rannan kasvilajistoa.
Tämän päivän pihapuuhastelu oli nimeltään kastelu. Kukkapenkkien, kasvihuoneen kasvajien ja kasvimaallakin mustajuuri/porkkanapenkin, tosin sille viritin illalla sadettimen hommiin. Siihen loppui pihapuuhasteluaika tältä päivältä, jatkuu sitten huomenna.
Kuten Tuomipihlajalla, minullakin avomaakurkkujen kasvattelu on niissä alkutekijöissään. Ihmetellä oikein pitää ettei mitään tapahdu. Sen sijaan kesäkurpitsoista ne kolme jotka jäivät henkiin alkukesästä, ne kaikki ovat nyt viime päivinä tukevoituneet, oikein tanakan tuntuisia ja jopa kukkaa pukkaavat. Taitaa vaan olla liian myöhäinen tämä heidän herännäisyytensä.
Lehtikaali minullakin on menestynyt, ainakin kasvanut, ja parsasalaatti mielestäni ihan kukoistaa. Jokin siis kasvaa ja tuottaa satoa. Todella vilpittömästi kiitän kannustavista kommenteista, sillä taistelu tahtoo viedä voimat sekä fyysisesti että mikä pahinta myös näköjään psyykkisesti.
Eipä ole ehtinyt oikein pihapuuhastelemaan. Eilen oltiin hautajaisissa ja viikolla oli hoidettava kaikenlaisia asioita. Kasvihuone on ainoa, mikä on hoidettu päivittäin ja hiukan kasteltu muuallakin.
Neljän päivän urakka, orapihlaja-aidan leikkaus, on vihdoin valmis. Korkeudesta lähti n. kolmannes, leveydestä varmaan melkein saman verran. Nyt raukka on melkein kalju, mutta oli kasvanut jo niin korkeaksi ja leveäksi, ettei ollut enää kaunis. Ja kukilla oli tosi ahdasta ja paha olla. Nyt kukilla on tilaa ja näyttää heti paremmalta. Eiköhän aitakin ole ensi kesänä sitten just niinkuin pitää.
Eilisen rohkaisun (kiitos Sand ja Tuomipihlaja) jälkeen olen tänään viimeiset pari tuntia kärrännyt hevonpeekompostia ja levitellyt sitä kasvimaalle penkkien päälle. Sairaan kuuma ja kostea ilma, mutta pakko tehdä tänään kun huomiseksi on luvattu kunnolla sadetta. Liukenee sitten penkkeihin sitä kasvuvoimaa… Tulin sisälle juomaan ja hikeä kuivattelemaan (ja tietysti nopsasti piipahtamaan pentissä 
) ja kohta jatkuu homma. Luojan kiitos on PunkkiÄssää pitämässä paarmat poissa kimpusta! Tänään illan lempeässä lämmössä istahtaessaan pihalle voi sitten taas olla tyytyväinen aikaansaannoksiinsa
Työt haittaa pahasti harrastuksia. Eilen aamulla ennen töihin lähtöä kastelin amppelitomaatit. Tänään, kun tulin aamuvuorosta kotiin, olivat ihan lurpallaan :(. Kukkia on tosiaan satoja ja tuhansia, toivottavasti eivät tykkää huonoa, vaikka pääsivät kuivahtamaan.
Oli pakko tehdä uusi mirrinminttuistutus enkelipenkkiin, kun Siiri ajaa nykyisestä penkistä Röllin pois, jos huomaa sen olevan välipalalla. Sitten itse käy penkkiin makaamaan, ja naama on tyytyväisessä virneessä. Onneksi niitä siementaimia riittää.
Muuta en ehtinyt/jaksanut, vaikka päässä pyörii penkkisuunnitelmia hurumykky.
Kastelin vaan ruukut ja paahteisimman penkin, samoin kasvarin ja kurpat. Yöksi luvattu vettä ihan kunnolla.
Aamulla kastelin kriittisissä pisteissä pitkin ja poikin ja viitisen tuntia sitten iltapäivällä pinosin puolimetrisiä koivuhalkoja liiteriin. Minulla ei riitä ranteessa voima yhdellä kädellä noita julmia halkoja järjestellä, joten tulipahan monta kumarruspunnerrusta ja kurkotusta. Ihan terveellistä, mutta hiottavaa puuhaa.
Lopuksi järjestimme vielä isot tuohet liiterin seinustalle ojennukseen ja noin yhden viidesosan puita jätimme vielä huomiselle aamulle isännän kanssa. Käynnistin muuten elämäni ekan kerran moottorisahan, mutta isäntä ei antanut minun kokeilla sahaamista.
Jollain tauolla muuten perkailin taas vähän kasvimaalla ja nostin neljä naurista :] Kyllä olivat ihan komeita. Pelkäsin kaalikoiden vahingoittaneen niitä kovastikin. Nyt on sokerihernekin parhaimmillaan.
On kesä pitkällä, kun piti tulla sisään sen takia, että ei enää näe mitään. Sataakin alkoi sitten pikkasen.
Tänään alkoi uusi kierros pihalla, kun kasvimaa on nyt kunnossa.
Tänä kesänä istutetun perenna-alueen ympäriltä ensin trimmasin ja sitten leikkasin reunusmuovit maata myöten. Sitten kitkin. Oli paikoin aivan asfalttia, vaikka kuinka olimme aluetta tehdessä sinne hevonpeetä ja hiekkaa lisänneet, oli siis vaikea kitkeä. Kuitenkin istutetut kasvit voivat ihan hyvin ja lemmikitkin olivat siinä itäneet - se on kyllä ihmeellistä, että niin kovassakin itävät.
Seuraavaksi trimmasin yrttimaan, parsapenkin ja raparperipenkin ympäri. Ja kitkin ne. Yrttimaasta leikkasin ruohosipulit maata myöten ja saksankirvelistä taittelin kukkavanat. Kasvihuoneen vierestä revin neidonkieliä yli kottarillisen. Pieni morsionruusun alkukin sai jälleen vähän enemmän valoa. Kasvihuoneessa taittelin varkaat tomaateista ja kiertelin varsia taas naruihinsa. Ensimmäisen kypsän tomaatin popsin hyvällä halulla Ja vielä sitten trimmasin vadelmapenkinkin ympäri, kun rötköttävät hieman, ettei oikein ruohonleikkurilla pääse. Emme ole koskaan vadelmia sitoneet, kun eivät meillä kasva mitenkään huippupitkiksi. Myös kypsyvät vadelmat olivat kovaa kyytiä menossa ampiaisten suihin, niin kuin meillä mansikatkin
Huhhelihuh Tuomipihlaja, kuullostaa siltä että oli täysi työpäivä Olisin kiinnostunut kuulemaan miksi leikkasit nyt ruohosipulit maata vasten ja taittelit saksankirvelistä kukkavanat. Jos nopeasti tällä pihapuuhailupalstalla valaisisit asiaa…
Ruohosipulit siementävät paljon ja samoin saksankirvelit, en välitä saada niitä lisää. Ja eivät ne minun mielestäni kovin kauniitakaan ole sitten vähän myöhemmin, kun ihan ruskettuvat. Yritän siis työntää syksyä pidemmälle Ruohosipuleihin kasvaa uudet lehdet vielä tänä kesänä. Leikkaaminen ei ole niitä mielestäni mitenkään haitannut.
Sand, josko se isäntä kohta päästäisi sahailemaan? Moottorsahailu on kivaa! Minulle kun sitä opetettiin, ope ensialkuun kertoili erilaisia tapoja, miten sahan kanssa voi päästä hengestään, päräytti koneen käyntiin, lykkäsi miulle käteen ja sanoi, että tuosta karsit!
Eli alkukammosta kun pääsi niin sujui ihan hyvin, ainoa että kun alkaa väsymään huomaa heti, että ote lipsahtelee eikä ole niin tarkkana enää.
Ja tokkiinsa tarttee jalassa olla ne viiden kilon turvasaappaat, hyötyliikuntaa sekin