Mulla on mennyt myös koko päivä ulkona taimien kanssa pääosin. Roudaamista ulos. Koulintaa ihan urakalla ja tomaateille pitempien tukikeppien laittamista. Roudaamista sisään.
Kävin vähän kävelemässä ja rannalla termarikahveilla.
Ihana lämmin aurinkoinen kesäinen päivä, huomenna luvassa vielä lämpösempää ja ihan tyyntä. Jatkan koulimisia pihalla. Otettava irti kaikki ilo mitä näistä lämpösistä keleistä saa kaiken kylmyyden jälkeen.
Kellarissa talven olleet ruukkukukat on ollu monta päivää ulkoilemassa peräkärryssä. Yöt kuomun alla harsolla peitettynä. Tänään pähkäilin suoja ruukkujen kanssa ken on tää ja tää. Jokainen sai suojaruukun vaikka aikaa menikin. Nyt ovat ilmojen armoilla ulkona.
Ruukuissa olleita isoja kevättähtiä istuttelin maahan, sieltä saavat nousta ensikeväänä kukkimaan kun ajan katsovat parhaakseen.
Kastelua ja rikkojen keruuta päivän päätteeksi. Mukavan lämmintä (+15,4) ja itikatkin olivat jo veriaterian kerjuulla.
Kukkien siemeniä kylvin hajakylvönä, haravalla vähän sekoitin ja kastelin sekä heittelin vähän multaa päälle. Nyt siinä pikkutirpat pomppii ja nokkii, löytänevät siemeniä. 
Perennapenkkejä siivottu, itsekseen kasvaneita taimia siirrelty, ruohoa leikattu, nurmikkoa tasoiteltu talvituhojen jäljiltä.
Upea keli ja ekat hyttyset bongattu!
Ihanaa! 
Ihana apuri sulla 
Voi söpöyttä 
Hellyttävä nuuskunenä ja tulisijat💓
Siili syö etanoita, kotiloita ja kovakuoriaisia niin, että narske vaan käy…
Myyrä, hiiri ja päästäinen syövät kotiloita ja niiden munia, jos muuta ruokaa on tarjolla vähän. Siili, supikoira ja koira sen sijaan voivat saada kotiloista keuhkomadon .
Suloinen apulainen.
Vihdoin täällä Perämeren pohjukassakin alkaa tuntumaan keväältä. 11 astetta lämmintä ja aurinko paistaa, mikäpä siinä on perenna-aluetta siistiä isoimmistä roskista. 3 tuntia meni ja hyvä mieli tuli.
Ihana merkki kevään etenemisestä on skillojen mattomainen kukinta. Myös sineposliinihyasintit tekevät nousua perennapenkissä.
Molemmat pihat ajettu ja reunat trimmeröity. Pari mattoa pesty. Kasvariin toinen kastelulaite asennettu. Lopun päivän yritän vaan haahuilla.
Mä oon istunut tovin pihalla auringossa ja koulinut pienen tomskurasiallisen kääpiösammarin pikkutaimia. Nyt mulla on hirvee määrä pikkupotteja jotka ei mahdu sisälle. Ovat nyt keittiön pöydällä toipumassa koulimisjärkytyksestään ja aurinkoöveristä,
mutta illalla pöydän täyttää ulkoilemasta palaavat tomskut joten sammarit joutuu yöksi ulos. Tai kylmään kasvariin siis.
Mut hei, 
taitaa tulla kesä 
Puoli tuntia kerrallaan voi olla kumarassa, ennenkuin selkä tottuu, joten mitään isoa rynnistystä ei voi tehdä. Perunaa piti istuttaa aamulla mutta liian kylmä oli sormille. Nyt iltapäivällä onnistuu kun lämpeni. Ala pienenee joka kevät. En istuta kaikkia keralla vaan useammassa erässä, niin eivät syksyllä kasva liian isoiksi.
Täällä vastaavanlainen kelopuu-projekti kuin Suokukalla, mutta paljon pienimuotoisemmin.
Ajatuksena selvemmin rajata varjoisa rinnemetsäalue piha-alueesta. No kävin lapion ja rautakangen kanssa kokeilemassa varjoisaa mäenreunaa,josko siihen pääsisi kaivamaan maakuoppaa mm. alppiruusuille. Roudassa oli, ei auta kuin odottaa ja kenties kastella, jos sadetta ei tule. Ja niin oli roudassa myös suonreunakin.
Teen ihan ite rodomullan. Osa pottumaan multaa +lehtikompostia, osa turvetta suolta (hyödynnän avio-oikeuttani puolisoni perintömaahan,suohon + mustikkametsämaahan 
)
sekä metsämaata karikkeineen/käpyineen. Muutama kourallinen kahvinsakkoja ja hieman palanutta hevosen lantaa. Avot ja rodomulta ála Juurikki valmis.
Naapurin kiinteistössä odottaa jo Haaga-neiti ja Helsinki-herra (alppiruusuja) maan sulamista ja rodomullan valmistusta.
Aina kun menen naapuriin katsomaan kasveja, alkaa päässä soimaan euroviisulaulu Bara bada bastu, bastu,sillä alppiruusut majailevat kiinteistön saunatilassa ja se lämpötila on 10 C.
Kylvin pavut.
Koko päivä on ollut sellaista - Vie mennessäsi, tuo tullessasi - meininki.
Ihan sama mikä puuha, aina kädet täynnä.
Tämänhetkiset perennat istutettu maahan, kasvari täynnä ulosistutettavia ja chilit ja tomaatit ulkoilevat päivisin.
Sunnuntaina oli puhetta äitienpäiväkahvilla käärmeistä ja miten ne liikkuu ja onko kukaan nähnyt…
Pääsin hehkuttamaan että meidän tontilla ei ole koskaan nähty käärmettä.
Noh, tänään sitten näin, pitkä melko ohut rantakäärme. Täysin varma tunnistus, keltaiset merkit näkyi kaukaa.
Luulin että sydän pysähtyy. Käärme jatkoi matkaa toiseen suuntaan ja minä suuntasi sisään.
Käärmeet ovat ihania 
No ei todellakaan ole 
Minulla pysähtyy ihan oikeasti sydän ja iskee paniikki.
En pysty edes liikkumaan, yäk.
Mutta tappamaan en ala, en mitään, en pysty.
Rantakäärmehän on myrkytön.
