Mä tässä tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin että pitäskö mennä haravaa näyttämään perennapenkeille. Aurinko paistaa ja on lämmintä mut jotenkin en jaksa innostua.
Ehkä pitäis piipahtaa ensin kylällä kävelyllä, jos sen jatkoksi innostais pihallakin jotain tehdä
Puolitoista tuntia haravan varressa ja tienreunusta kukka-alueineen on nyt siistittynä. Vähän jäi kesken, nurmikko oli niin täynnä pudonneita risuja että päätin ottaa sen alueen “tuoreella selällä” vaikka huomenna.
Iso kasa löytyi tyhjiä lehtokotilon kuoria kuivien lehtien alta. Mietin onko se pirukka vähentynyt vai lymyääkö mullan alla uusi uljas sukupolvi kotiloita.
Oli minunkin pakko putsata perennapenkit, muutama tunti siinä vierähti.
Muutoin jätin lehdet maahan enkä aiokaan haravoida; kokemuksen perusteella olen huomannut että on aivan sama haravoinko keväällä vai ei - eroa ei huomaa enää kesäkuun alussa kun lehdet ovat maatuneet kevään aikana ja viimeiset silppuuntuvat ruohonleikkurin alla jos jotain maassa enää silloin on
Ei tule pöllytettyä pölyttäjien talvipesiäkään pois
En haravoi koko pihaa, vain perennapenkistä enemmät ja rapun pielestä samoin. Hauska tuuli tänään., on aivan tyyntä ja kun saan aikaan pienen kasan lehtiä niin sitten tulee tuuli ja pyörittää ne ympäri pihaa. Joskus ne vain menee yhteen suuntaan mutta tänään joka suuntaan.
Kaadettiin tytön kanssa sembramäntyjä, hän teki jatkovarren sahaan: selkäsaha kiinni nippusiteillä jatkovatteen. Piti vähän keventää oksien painoa ennen kaatoa paremman kaatosuunnsn takeiksi. Hyvin toimi ja puut kaatui nätisti nippuun.
Sain raivattua kasvihuoneeseen sen verran tilaa, että mahduin pystyttämään telttakasvihuoneen sen sisään. Kannoin sinne perunaruukut autotallista ja kuukausimansikat sekä kesäpäivänhatun taimet sisältä. Varmaan sinne voisi viedä jo muitakin kesäkukantaimia, koska yöksi ei ole luvassa pakkasta.
Nostin autotallissa talvehtineet ruukut ulos varjoon. On taas hiiret kaivelleet käytäviä ruukkujen multiin Ja tietysti maistelleet ruusujen varsia. Kyllä pitäisi joku parempi tila olla noille talvella.
Olis jotain muutakin ollut, esim. komposti-huussi-hommia tai uuden puutarhan perustamista. Mutta kun ihminen löytää maasta ruostuneen naulan kävelyreitiltä ja sen kavereita useamman, on pakko hakea lapio ja magneetti. Voi sissos sitä romun määrää! Jo perinteeksi muodostuneita tiiliä toki osasin odottaakin, mutta nauloja ja muuta metalliromua kohmalokaupalla! Niitä tuli oikeesti ämpärillinen ennenkuin lopetin. (Lisäksi nypin voikukat ja vuohenputkien juuret.) Tämän aarteen parissa tulee vielä vierähtämään tunti jos toinenkin.
Olen asunut tosi pitkän ajan smalla tontilla ja vieläkin löytyy yhdeltä tontin kulmalta kaikenlaista rojua jos vähänkin kaivaa. On peltipurkkia ja lasipulloo ja… ja… vaikka mitä vaan ei timantteja ole löytynyt.
Ennenvanhaan maahan kaivettiin kuoppa ja sinne haudattiin kaikenlaista rojua. Metallia ja lasia kai pääasiassa ja myöhemmin myös muovia, omien löytöjen perusteella ainaskin siltä tuntuis. Jonnekin ne jätteet piti laittaa ja maan sisään ne katosivat tottakai “lopullisesti”.
Meillä nykyihmisillä on hienot lähtökohdat - kaikelle löytyy loppusijoituspaikka, senkus vaan toimittaa osoitettuun paikkaan tavarat.
Tosi usein törmää eri asioissa toteamukseen että “ennen oli paremmin”.
Tässä suhteessa voidaan kummiskin todeta että nykyään on parempi.
Kaivellaan ne entisten aikojen virhesijoittelut pois jos eteen sattuu ja voidaan hetkisen olla onnellisia tehdystä hyvästä työstä