Olipa mukava päivä. Niin kuuma ettei olis pystynyt tekemään mitään fyysisesti raskasta raadantaa. Niinpä puuhasin ulkona pihalla vähän sitä sun tätä. Huolsin tomaatteja, pölyttelin chilejä ja paprikoita, kastelin ruukkuja siellä sun täällä, koulin pikkutaimia, kirjottelin nimilappuja, vähän “sisustin” pihalla, istuin lepotuolissa kylmien virvokkeiden kanssa useaan otteeseen lueskelemassa penttiä. Kyllä tällaseen lekotteluun vois hyvinkin tottua .
Mukava, ellei jopa ihana kesäinen lämmin rauhallinen päivä .
Eilen pensaijjen ja puitten tyvien siivoilua.
Ikävästi tuntu ruusupensaassa nokkosilla höystettynä.
Ei huolta että pitää olla pitkähihaiset,tuuli piti siitä huolen.
Jissei tehenny mitään niin kylymä puistatti.
Rippijuhlissa mekin eilen. Taas huomattiin kirkossa huono kuuluvuus, kun oli jonkinlainen kaiku. Sen ulkonäkö ei ole koskaan miellyttänyt minua, jonka synnyinpitäjän kirkko on upea puukirkko rauhallisella paikalla. Sen ympärillä on hautausmaat, museo, perinnetalo rakennuksineen, metsää ja Saimaata. Vuosia sitten se on valittu Suomen kauneimmaksi rakennetuksi ympäristöksi.
Täällä palaneen kirkon jälkeen rakennettu ankea kirkko on tungettu paikkaan, missä etupihalta näkyy huonokuntoisia rakennuksia ja kauppakiinteistön takapiha.
Niin täyty minunkin etsiä pitkikset työ housujen alle. Oli kyllä tosi vilakka aamusta.
Puolilta päivin piti jo vähentää vaatetusta kun aurinko lämmitti vaikka tuuli on kyllä kylmää.
Kukkineita keräilin kottariin ja mietin minne laittaisin hopeahelokin taimet.
En oikein tiedä kasvista mitään niin menee arvailuksi missä viihtyisi ja olisi hengissä vielä ensikeväänäkin.
Haahuilu päivä. Suklaakirsikka- ja Latvianmatalapuskasta sahasin alimmat, maatamyöten menevät oksat pois. Paljon niissä oli raakileita, vaan ei ne maata vasten kypsy.
Latvialaiselta löyty pari ihan kivankokoista juurivesaa. Täytyy keksiä paikka ja siirtää ne sitten.
Kasvien istuttelua. Sadepäivä taas, joten parin tunnin jälkeen oli luovutettava.
Sain kuitenkin uudet pikkupionit ja kaikki saamani esikot istutettua tähän uuteen penkkiin. Nyt ne juurtuvat hyvin, kun maa on märkää. Toki kastelin silti.
Kaivoin taas säkillisen elämänlankaa kun sade taukosi. Jos ens vuonna sitten pystyis keskittymään muihin hommiinkin. Polttiaiset söi naaman, korvat ja kaulan. Parantelen antihistamiinilla ulkonäköä ja kutinaa, että maanantaina kehtaa mennä töihin eikä näytä rokkotautiselta.
Sade alkaa riittää. Pellossakin toinen puoli isoilla vesilaksoilla vaikka sen puolen oja oli kaivettu keväällä auki. Istutukset uivat, ei tarvi kastelusta huolehtia varmaan viikkoon.
Iloinen asia:löysin kukkivan pensaan/pikkupuun pellon ja tien välistä. Huono asia; en tunnistanut. Puhelinta ei tietenkään ollut mukana kuvan ottamiseksi..
Viimeisetkin harsot otin pois, käyköön kuinka tahansa.
Kurkut on kasvussa ainakin kaksi viikkoa jäljessä viimekesään verraten. Eivät edes tuplaharson alla ole saaneet tarpeeksi lämpöä.
Talvikurpitsoissa nuppuja paljon mutta suurin osa poikakukkia tulossa ainakin alkuun.
Kukkineita keräilin ja samalla kaikkea ylimääräistä.
Myyrät ja rusakonpojat syövät kilpaa kaikkea mahdollista.
Jalokärhöt yritin laitella sakean verkon ympäröimäksi.
Talven pärjäsivät hyvin kun syksyllä istuttelin ruukuista kaikki maahan kun en jaksa enää kannella niitä kellariin. Nyt vain on sittä ongelmana nuo tihutyöläiset.
Kastelua riitti kun meidän luvatut sateet meni eilenkin muualle, meille saatiin vain ripsuja ja äkäiset itikat.
Samalla lannoitin kastelulannoiteella ruukkukukat ja kurkut ja kurpitsat sekä osan tomaateista.
Yhdeksän tuntia ihan pihalla kävelyä, ei tarte muuta kuntoilua.
Eilen alotin sen käytöstä pois otettavan perennapenkin tyhjennyksen vuohenputkesta. Vaikka otankin sen pois käytöstä ja peitän kokonaan niin haluun ees suurimman osan vuohenputkista poistaa sieltä. Ettei ne jollain tapaa ryömi sieltä haudastaan ulos. Tai varmaan niitä sieltä yrittää, mut ainakin taistelu niitä vastaan on alkuun mulle helpompaa mitä vähemmän niitä sinne jää. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, sillä Toivo syö hyvin .
Tähtiputken jätän sinne, mut idänunikon meinaan kaivaa pois ja yrittää jos se selviäis siirrosta. Siinä on ekaa kertaa nyt paljon nuppuja, tosi harmi etten nää kukintaa tän vuohenputkihärdelin takia. Yritän saada pelastettua myös leimukukaksi luulemani puskan. Laitan siitä tunnistusketjuun kuvan, jos joku tietäis kertoa et onko se joku leimu.
.
.
