Tuo koko on ollut todella yllätys 
Puihin ajattelin laittaa kiipeämään kun niitä täällä riittää...
Noista ei varmaan kukaan raaski mulle pistokkaita antaaa juuresta tai oksasta?? Ovat niin onnettoman hentosia… Valkokukkaista tietty hinkuisn…
Jalokärhöt pysyvät paljon pienempinä ja aloittavat joka vuosi uudestaan maan rajasta. Eli niillä mulla on 3 metriä korkea tuki, joka riittää hyvin. Istutusväli on n. 60 senttiä. Hyvin mahtuvat.
Tipilintu: juuripistokkaita? Näitä ei voi jakaa juuresta, enkä ole yrittänyt varsipistokkaistakaan. Tuppaavat leviämään itsekseen siemenestä, mutta siementaimen väristä ei ole kyllä aavistustakaan. Yksi siementaimi on suloisen vanhan roosan värinen ja sai armon jäädä paikalleen.
Täältä voi käydä kattomassa - siellä on muutamista kärhöistäni kuvia, mm. siementaimi-nimellä tuo vanha roosa. Kaikkiaan 35 eri lajiketta löytyy kärhöjä täältä. Pitäis päivittää kaikista kuvat tuonne: http://kuvablogi.com/blog/8498/3/
AAh! Ihania! Minä voisin kyllä kokeilla pistokkaitakin. Kun tuo valkoinen on vaan niin ihana! Ei tuo mantsurian kärhökään pöllömpi, kaunis ku morsian
Titamiinilla komeita ja hyväkuntoisia suomenhevosia. Eläköön 101-vuotias kantakirjattu suomenhevonen!
Menestyykö tosiaankin noin monet kärhöt viitosella? Tuo mantshuriankärhö on yllättävän korkeaksi kasvanut. Istutin itse sellaisen varjoperennapenkkiini pari vuitta sitten. Taisi tulla väärä paikka. Vaikka voihan se madella penkissä matalaakin lentoa.
Meillä 'Viola' ei ole kahteen vuoteen puhunu ei pukahtanu ja 'Arabellakin' jäi vaivaiseksi viime vuonna. Onneksi muutamat muut kärhöt ovat vielä hengissä.
Integrifoliaa tiedän lisätyn juuripistokkaista, alpinat onnistuu kohtuullisesti varsipistokkaista - paitsi minulta ei nyt aina : ) .
Meillä kaksi alpinaa kasvavat lähes täydessä varjossa. Ovat säleikössä, jonka korkeus 180 cm ja pituus kolmen metrin tienoissa. Joudun joka kevät typistämään paljon, etteivät valloittaisi koko meidän maailmaa.
Olipas Titamiinin kärhöt ihania. Ja, että V-vyöhykkeellä…
Tämähän antaa toivoa kärhöjen menestymiselle myös täällä meillä. Se on eriasia onko suunnittelemani kasvupaikka otollinen hyvään kasvuun. Taidan nyt sitten päätyä kuitenkin ensin alppikärhöihin ja yhteen jalokärhöön (koemielessä).
Aivan upeita Titamiinin kärhöt. Tilasin kolme kärhöä kokeeksi. Meinasin niitä pitää isoissa astioissa ja talveksi viileään varastoon.
Kysymys Titamiinille, saa toki muutkin vastata: istutin pari vuotta sitten pihaan kaksi Norrback-pilarikatajaa parin metrin päähän toisistaan. Istutuksen yhteydessä istutin toisen katajan kaveriksi alppikärhön (vai olikohan se siperiankärhö). Mutta kuitenkin. Se toinen kataja kasvaa ja voi hyvin, mutta tämä kärhön viereensä saanut kataja näyttää kituvan, ruskettaa ja pudottaa neulasiaan ja on muutenkin harvan näköinen. Tuli tässä mieleeni noita Titamiinin kärhökuvia katsellessani, että voiko tuo katajan kituminen johtua tuosta kärhöstä? Se on istutettu ihan katajan viereen. Olen ohjannut kärhön menemään maata pitkin, tarkoitus oli että vasta sitten kun kataja on iso, ohjaan kärhön siihen. Eli kärhön maanpäälliset osat eivät kurista katajaa. Mutta noin voimakaskasvuisella kärhöllä taitaa olla aika voimakaskasvuiset juuret, kärsiiköhän katajan juuristo kärhön juurista. Kannattaisikö kärhö siirtää pois?
Istutin tuon kärhön katajan viereen siksi kun puutarhamyymälän täti sanoi että ne sopivat hyvin kavereiksi :-/
Minua kiinnostaa sama kysymys kuin Oulunseudulta. En ole ajatellut kärhöä laittaa katajan viereen, mutta silti. Sain tuosta ajatuksen, että voisinkin laittaa jos se olis mahdollista?
Titamiini huhuu, oletko linjoilla? Neuvojasi kaivataan!
Morsinko, luulisin että jalokärhön voisi hyvinkin laittaa katajan kaveriksi. Noista vähemmän jaloista kärhöistä, odotellaanpa ensin mielipiteitä.
Täällä huhutaan… me olemme olleet koko päivän likoamassa Oulun Edenin kylpylässä.
Ette ole sitten katteleet kärhöjen juuria? Harvemmin sitä tarteekaan, mutta jos vaikka isoa kärhöä siirtää, niin oppii löytämään maanalaisen monsterin. Kärhön juuret ovat valtavat ja ne menevät syvälle. Ne ovat ihan järkyttävän vahvat. En yhtään ihmettele, että pieni kataja, jolla juuret eivät kehity samaa vauhtia kuin kärhöllä, voi laihasti. Toisekseen kataja tykkää jonkin verran kosteastakin sekä ravinteikkaasta maasta. Kärhö imuttaa kosteuden kuin koivut ja ravinteet kans. Miten muuten aikaansaadaan huikea kasvu? Juuriston massa pitää huolen siitä, että kärhöt ovat aina sangen kilpailukykyisiä - kunhan ehtivät kasvaa tarpeeksi. Kärhö ehtii nopeammin suureksi ja vahvaksi kuin kataja.
C. alpina ja C.sibricaa en ihan hevillä istuttaisi minkään kovin pienen puun kaveriksi (alle 4 metrin puita). Alpinaristeymät eivät ole ihan yhtä huikeita kasvussaan, että niitä voisi harkita.
Minulla alunperin kasvoi kärhöjen kanssa samassa penkissä perennoja. Sitkeimmät ovat jäljellä - kärhöt vievät kaiken voiman. Vain vuorirevonpapu ja kevätvuohenjuuri jaksavat jotenkuten. Tarha-alpikin on jo lähes luovuttanut.
Ohoh, tulipas hyvää tietoa Titamiinilta noista kärhöjen imutehoista. Pitää heti alkaa ensi kesänä tarkkaileen miten viereiset perannat Oikeasti pärjäilee.
Pii äääs: jalommat kärhöt ovat vähän vaatimattomampia juuriston kooltaan, mutta vastaavasti vaativat heti paljon paremmin huolletun juuristoalueen. Eli vettä ja ravinteita pitää piisata koko kesän. Isot juuret niilläkin on, mutta niitä voidaan istuttaa muiden kavereiksi. Kunhan se kaveri kestää kunnon lannoitusta ja kastelua. Monella puuvartisella tuo ronski lannoitus tulee riskitekijäksi talvehtimisen kanssa.
Kerran yritin istuttaa purpure plena elegansin omenapuun juurelle. Se kärhö kuoli ekaan talveensa, mitä en vieläkään ymmärrä. Sittemmin olen sijoittanut jalommat kärhöt omiin ryhmiinsä. Ei tule päänvaivaa lannoituksen ja kastelun suhteesta kaveriin. Tukeja saa kun tekee.
Ja vielä vanha vinkki jalokärhöistä haaveileville: ostakaa niitä, istuttakaa isoihin purkkeihin ja talvettakaa kellarissa 1-2 talvea ennen istutusta maahan. Näin taimet vahvistuvat paljon ja kestävät paremmin talvia. Purkkiin laitettavaan multaan on hyvä sekoittaa karkeaa hiekkaa ja hevosen palanutta lantaa.
Kiitos Titamiini, hyvistä neuvoista. Nyt alkaa hahmottua millaisia kasveja kärhöt ovat. Taitaa mennä “uusiin puihin” mun paikkavalinnat:)
No niin, pitkä viestini katosi jonnekin…
Uusi yritys. Eli kiitos, Titamiini! Kärhö joutuu siis muuttamaan ensi kesänä, pääsee vaikkapa roskakatoksen viereen. Jotain muuta kehittelen tuon katajan kaveriksi - ja vahingosta viisastuneena laitan juuriestettä väliin.
Muut alppikärhöt on mulla nuorien omenapuiden kavereina. Heh heh. Kärhöt on korkeampia kuin puut. Lasken niitä aina välillä alas ja kieputtelen maahan puun ympärille. Mutta ainakin vielä omenapuut voivat hyvin. Meillä onkin savimaa joten kosteutta riittää. Mutta täytyy harkita josko kaivaisin kärhöt ylös ja vuoraisin niille omat kuopat juuriesteellä.
Mutta se taimitarha, mistä omenapuut ja katajat aikoinaan ostin, niin siellä oli täti joka suositteli alppikärhöjä noiden pariksi. Ja ihan puutarhuri ;-/
Kyllä ne on kuulkaa nuo menestymisjutut niin kummallisia. Kärhöt, oli ne sitten alppi, siperian tai kiinankärhöjä (joilla tiedän olevan menestymismahdollisuuksia täälläpäin) ei vaan suostu meiän pihassa kasvamaan vaikka niille kuinka hyvän kasvualustan laittais ja tekis mitä. On täällä joitakin hankalampiakin lajeja eikä mitään ongelmaa.
Ohhoh, mulla on kaikki kärhöt perennapenkissä. Pitäisiköhän miettiä asiat uusiksi? Ongelma vain on siinä, ettei meidän “jättitontilla” ole paikkaa erikseen kärhöille ja erikseen perennoille.
Minä olen “sirotellut” kärhöjäni mm. siirtolohkareen kupeeseen, mäntyjen juurelle, mökin seinustalle, pensasruusujen keskelle, isojen kivien kupeeseen, rinteeseen ja perennaversioita kukkapenkkeihinkin.
Mun silmään ainakin näyttää kauniilta, kun perennapenkissä on kärhöjä. Se luo ulottuvuutta ylöspäinkin, tietty paikasta riippuen. Ja sanotaanhan, että kärhöt kaipaavat juurilleen jotakin. Ja sitten, parempi perustaa istutusalueita kun yksittäisiä kokonaisuuksia, joten ainakin mun tyylillä tehtynä varmaankin laittaisin perennapenkkiin…
Vaikka mikäs minä tässä olen puhumaan, kun eivät menesty. Keväällä nyt näkee taas, onnistuiko tällä kertaa. Laitoin puutarhaporttia vasten varulta villiviininkin, jos ei kärhö taaskaan sattunut lähtemään.