Universumin tähtisumua?
Hienoja kuvia, Ania! Pyykuvasta voisi painaa vaikka kankaan!
Koira innostui syömään lunta, ihan kuin olisi nauttinut siitä rouskuttamisesta. Koira on suunnattoman onnellinen kun pääsee lenkille, tämä on oikein reipas, iloinen ja kovapäinen.
Hänen äitinsä on puhdasrotuinen pystykorva joka oli perheen kanssa reissannut jossain länsirajalla. Pystykorva oli yönseutuna käynyt ihan yksin lenkillä ja pennuissa oli sitten jos jonkin näköistä.
Pyyllä on hauska töyhtö. Oksat olivat tiellä kun tähtäilin kameralla, kun vihelsin sille niin se kuikuili kaula pitkällä ja sain jonkinlaisen kuvan.
Illaksi perinneruokaa: kampsuja.
Saanks mä tulla teille syömään nuita? Viimeksi ala-asteella oon saanu kunnon kampsuja, nuistahan tulee semmosia paksuja? Ystäväni mummi tekee kampsuja Kemijärvellä ja non semmosia littanoita, melekein ku verilättyjä, musta kampsun pittää olla paksu
Kampsut on yksi parhaista ruuista jota täällä pohjoisessa pääsin syömään. Kyllä nuo keitettäessä turpoaa sellaiseksi 1 cm paksuiksi. Toki sinä helposti teet kampsut itse, voin tässä viikonloppuna pistää seikkaperäiset ohjeet, nyt on pakko mennä nukkumaan.
Oi veikkoset, minolisin tehny jo mut isäntä ei anna, sanoopi että net haisee niin pahalle ettei niitä tässä mökissä keitetä
Piti oikein kuukkelilla etsiä kampsut. No poron verta täältä ei varmaankaan saa. Tai oisko Turun kauppahallissa?
Luulis sieläkin olevan
ja jos ei oo niin äkkiäkös mä sulle poron verta lähetän 
onkait tuota lähetetty palijon muutakin 
On sulla mahtavia kuvia!
Kuka enää tarvitsee puutarhaa, kun on tuollainen luonto?
Tottamooses ihminen puutarhaa tarvii - sikäli kun tätä pihaa puutarhaksi voi sanoa. Jostain kumman syystä sitä vaan kokee iloa kun saa asetella kiviä toisen päälle ja hollata kulkuväylän varteen jotain kaunista katsottavaa, kottailla sitten toisena päivänä eripaikkaan… Mistähän se oikein johtuu? Luonto täällä on kyllä varsin vaatimatonta, kai sitä pitää olla "laisensa" että kuluttaa vapaa-aikansa kyykkimällä jängällä kameran kanssa. Minä olen aina pitänyt suosta ja metsästä.
Tottahan se on että poron veressä on oma tuoksunsa, tottumuskysymys. Kampsuohjeita on monenlaisia, minä laitan:
5 dl verta
5 dl vissyvettä
n.6 dl ohrajauhoa
n. 1 rkl suolaa
lisään ruisjauhoa sen verran kuin taikinaan saa sekoitettua puuhaarukalla, ei liian kova taikina.
Sitten taikina ruisjauhon päälle leivinalustalle ja taputtelen jauhojen kanssa ohueksi, leikkaan pizzapyörällä, harjaan pullasudilla ylimääräisen jauhon pois ja mulautan yksitellen kiehuvaan suolaveteen. Keitän vähintään tunnin ja lisään kattilaan kuoritut perunat. Pikkukattilassa kiehautan keitinliemessä sipulia ja siihen lisään kelpo lohkareen voita. Vesi kaadetaan pois ja pöytään lisäksi suolakurkkua ja puolukkahilloa. Ohjeen sain ystävältä joka on ikänsä tehnyt pororuokia.
Minustakin kampsujen pitää olla paksuja 
Vielä lisään tuohon kampsujuttuun:
Keitän yleensä kerralla vain sen määrän kampsuja, kun menee kahdella syönnillä. Ensimäiseltä syönniltä yli jääneet paistetaan siinä sipulivoissa ja syödään puolukan kanssa. Loput laitan leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja pakastan, jäätyneenä pussitan ja myöhemmin pudottelen jäiset suoraan kiehuvaan suolaveteen.
Aamupäivällä isäntä vei meidät autolla yhteen mielipaikoistani
Se on noin kymmenen kilometrin päässä oleva vaara, jossa käyn muutaman kerran vuodessa.
Kataja nojailee kiveen.
Päästin poikkeuksellisesti koiran juoksemaan vapaana, nyt kun vielä voi.
Kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä.
Marjapaikat näyttävät nyt tällaiselle.