On meillä sentään kesääkin ollut, aika ankeita nuo minun aikaisemmat kuvat näyttää olevan.
Ainoa muovikoriste on kettu. Tykkään siitä niin että tein sille ihan oman lepäilypaikan.
Tämän kesän uusi asia oli kuivuri. Kuivasin kolme sankollista mustikkaa, kaikki ei kerralla mahtuneet kuivuriin.
Täällä piti liikkua varovarovasti. Kuivasin myöe mansikoita ja karpaloita, viimeksi selleriä.
Kalliokielo on asettunut taloksi, se on vuosi vuodelta upeampi.
Toinen maalipönttö on vielä kaakeloimatta, siinä kasvaa ainoat orvokit jotka säästyi jänikseltä.
Ruskoliljan sipuli jäi kasvarintekomylläkässä käytävälle. Yritin viime kesänä kaivaa pois,
mutta varsi meni poikki. Tänä kesänä se otti vahingon takaisin ja kukki monessa kerroksessa.
Jämälaudasta tehdystä kukkalaatikosta petti pohja mullan painosta.
Laitoin tupakat viiteen sankkoon, oli paljon kevyempi laatikko ja näppärä tyhjentää syksyllä, kun sai vaan nostaa sankot pois.
Pihan ensimäinen pionin kukka.
Ja ensimäiset tuomipihlajan marjat. Tuli litran verran kahdesta pensaasta.
Se oli sellainen kesä!
Mitä ihanuuksia Anian pihalla onkaan taas syntynyt! Kyllä olette niin taitavia, ihan mahottoman taitavia!! Niin kaunis kalliokielo! Ja lopuksi vielä lakkaherkut, nam.
OHO. Jopa on yöttömät yöt hyödyksi ja silmäniloksi tarkkaan käytetty
Onkos kota kuusta vai mäntyä? Pitää talvikausi unelmoida projektin aloittamisesta, kun on noin hyvä esimerkki ja kuva. Tuo luonnonkivilattia on mestariteos, eikä ole tarvinnut kuntosalilla puntteja nostella, oikeesti painavaa kiveä ja vielä yhteensopivat kivet olet saanut soviteltua. Valkoiset varjoliljat kasvavat sinulla noin komeaksi!
Pitäähän se välillä käydä puntteja nostelemassa. Kota syntyi ihan omia aikojaan, isäntä teki metsässä tuulenkaatoja, siinä samalla raivasi pieniä männynrasseja pois. Ensin meinattiin tehdä hieman aitaa lisää pihan rajaamiseksi. Kuorittu riukukasa rupesi pikkuhiljaa näyttämään kodalle.
Päätettiinkin sitten tehdä vähän näkösuojaa, minä laitoin laattakivet kehäksi reunoille ja muutamaan riukuun (6-7) tehtiin reiät joiden läpi sidottiin melko latvasta muovipäällysteisellä pyykkinarulla. Noin kuuteen rimaan tehtiin kiinnitys kiviin ettei tuuli vie. Sitten vaan sommittelemaan. Työ tekijäänsä neuvoi ja kantapääyliopiston tentit reputettiin muutamaan kertaan. Lopuksi tuli innostus tehdä koko lattia laattakivistä, tykkäsin kovasti juuri siitä sommittelusta ja asettelusta. Nyt kota on jo aika harmaa. Aika näyttää käsiteläänkäänkö sitä millään.
Aluksi tulisijana oli kuoma-auton valssi. Se oli hirveän vaarallinen kun reuna kuumeni nopesti ja pienessä tilassa sitä on hankala ohittaa hipaisematta. Pieni pyyhkäisy teki iholle pahaa jälkeä. En suosittele muuta kuin sellaiseen paikkaan missä ulkopuolelta voi vaikka kivetä raudan näkymättömiin.
Harakan nautinnollinen ilme. Pesin pakastimet ja nostin tarjolle pohjalta löytyneen vanhan ternimaitopurkin.
Keltavästäräkki kesänaapurina.
Takapenkki näyttää nyt tälle. Ensi kesänä olisi tarkoitus korkeiden kukkien olla takana penkereen päällä ja matalat edessä.
Nyt alkaa olla jo sortteja ja penkkejä sen verran että voi hieman järjestellä. Talvenkestävyyskin on kohillaan.
Sain isännältä syntymäpäiväkukkia!
Täytin kesällä pyöreitä ja mies teki yllärijuhlakujan koivuista ja tämä asetelma oli kujan päässä.
Kyllä minua nauratti. Ne oli kuuden vieraan synttärit, oikein hauskat.
Kesäkurpitsan kasteluvesi karkasi aina juurelta pois.
Tein tällaisen kastelujärjestelmän, pitää vielä kehittää ja laittaa hiekkaa/soraa suuaukon kohdalle.
Auringontähti ilahdutti.
Nauhus nautti lämpimästä kesästä.
Äitienpäiväruusu kaakeloidussa maalipöntössä.
Pöntön päällä verkko ja n. 2 cm kerros sementtiä + kaakelin palat.