Anian kuvat (VII)



Hain varsin reissun ruminta puuta. Tämä on jo aika hyvä.



Tämä on rumempi. Kesällä näissä on vielä lehdet.



Näitä pökkelöitä on jätetty metsähakkuualueille ötiäisille asunnoiksi.
Vaarassa taivas on pudonnut niskaan.



Minun reipas ystäväni on aina yhtä iloinen.
Välillä pitää pysähtyä järsimään tassuista jääpallukoita varpaiden välistä.



Lintulauta on houkuttanut pihaan melkoisia lintuparvia,
sinitiainen on kiinnostunut pöntöstä ja oikein äkäinen sen päältä.



Tikan U-käännös



Harmaa päivä.



Taivaalla sentään on vielä värejä. Puoli kolmelta alkaa olla jo hämärää.



Valo on oikeastaan aika violettia.



Ihan mielettömiä nämä aamutaivaan värit.
Tummansininen väri kerkesi häipyä ennenkuin vanharouva ehti katolle :

vai katolle kipesit kuvaamaan… hurja nainen!

Olisin kiivennyt mihin vaan, oli niin upeat värit, mutta tälläkertaa en päässyt ylemmäksi. Päivällä ja iltapäivälläkin oli erikoisen kaunista, mutta en päässyt kuvaamaan.

Kauniita talvisia maisemia olet saanut kuviin 



Ihan pakko vielä palata aamullisiin kuviin, tässä etelän taivas. Tänään oli todellakin poikkeuksellisen kauniit värit taivaalla koko päivän, iltarusko myös ihan uskomaton, ikävä kyllä työpäivä!



Olen niin onnellinen kun olen saanut kukkimaan nämä orkideat, näitä on mukava seurata, amarylliskin näyttää selviävän ihan kukalle.



Lunta on nyt tosi vähän, kaivoämpäri jäässä.



Nyt on kyllä rinta rottingilla  kun olen onnistunut kiduttamaan amarylliksen ihan sipulista asti lyhytvartisena kukalle,
aina se on rojottanut kauhean pitkänä ja vaaleana. Multa oli aamulla niin kuivaa että oli ruukun reunasta irronnut.
Orkideat nostin talon valoisimpaan paikkaan ja käyn niitä päivittäin tässä jututtamassa.

Sain tähden kerran serkkupojalta, se on minun arvoesine.



Käytiin väärtin kanssa katselemassa jos näkyisi vilaus aurigosta.
Oli hyinen viima ja pakkasta 17.5 astetta.



Heissulivei!
Poikien mielestä koira on Cewbacca, jokin elokuvahahmo.
Viima on puhaltanut metsässä lumet pois puista.



Joulukuu 22.12.klo 16:10