Kävin äsken räpsimässä kuvia pihaltani ja laiska kun olen, en jaksa etsiä joka kuvalle omaa otsikkoa. Tässä siis kuvia minun pihaltani lohdutukseksi kaikille, joiden piha ei omasta mielestä ole ehkä ihan täydellinen.
Ensimmäiseksi paraatipenkki, siis se, jonka pitäisi olla pihan hienoin ja kaunein. 
*anita, laita kuva siitä veneamppelista, se oli niiiin ihana
* Ja muutenkin pihasi oli kaunis
Kiitos, Kaarina. Siitä tämä idea lähtikin, kun lähdin sitä kuvaamaan. Mutta siitä kauneudesta en ole ihan varma...
Ja tässä keväällä niin kauniisti kukkinut sipulikukkapenkki.
Minä naiivina kuvittelin, että suoraan maahan kylvettävät kesäkukat jaksavat nousta tulppaanien ja narsissien alta ja jopa peittää kuihtuvat lehdet. Minunko muka pitää vielä opiskella puutarhanhoitoa? 
Oi oi, tuohan on oikein mallikas penkki. Uusissa pihoissa kun ei vielä ole sitä rehevyyttä mitä ihailla, omat penkkini ovat niii-iiin multaisia... Vihreää ei ole nimeksikään, mutta joka päivä enemmän. Sielun silmin kun näitä katselee, niin näkee jo kaiken "valmiina" ja täydessä mitassa ja kukassa. Ja kärsimättömänä tapauksena odottelenkin jo ensi kesää 
. Eikös se seuraava ole aina edellistä parempi, vai miten jossain puutarhaohjelmassa sanottiinkaan!
Nyt sitten se Kaarina pyytämä veneamppeli ulko-oven luota.
Hiukan hassusta kuvakulmasta, mutta toiseen suuntaan ei voinut kuvata.
Tältä näyttää varjopenkkini tällä hetkellä. Siitä tulee mielestäni vielä kaunis, kunhan kukat tuuheutuvat ja leviävät.
Tällaisia pieniä ruukkuruusuja ostin viime kesänä viisi. Syksyllä vasta istutin ne maahan talvehtimaan ja keväällä siirsin uuteen penkkiin. Kaikesta tästä kiusanteosta huolimatta ne ovat täynnä nuppuja. 
Ja sitten pari parvekeruukkua talon seinustalla.
Kiitos, MerJL. Kärsimättömänä odottelen sitä taimenvaihtotapahtumaa, että tuo paraatipenkkikin saa vähän lisää vihreätä väriä. Ja niinhän se on, ei tämä tänä kesänä vielä mitään, mutta odottakaas vaan sitä ensi kesää... (sitten joskus...)
Tässä onneksi on vähän vihreääkin. (Muutakin kuin rikkaruohoa.)
Ämpärit käytetään meillä tällä tavoin.
Ai niin, se lupaamani toinen parvekeruukku.
Ja vielä viimeiseksi äitienpäivälahjani, jonka juurella kasvaa siemenestä kasvattamani ja jo kukkivat ahomansikat. (Että olen ylpeä.)
Ja kerrottakoon vielä kaikille, että olen pihastani suunnattoman ylpeä ja onnellinen, vaikka se onkin vielä täysin keskeneräinen.
Lohduttavaa katsella pihoja jossa kaikki kasvit ei vielä ole niin reheviä. Eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu, vai miten se oli. Kyllä ensi kesänä näyttää jo varmasti aivan upealta ja olet syystäkin ylpeä pihastasi!
Hienolta näyttää anitalla! Minusta juuri siinä on yksi puutarhuroinnin viehätys, kun kasvit kasvaa ja tuuhettuu. Itse ainakin patsastelen useita kertoja päivässä tuolla pihalla ja seuraan kuinka kasvit kasvavat.
Varjokukkapenkkini on hieman tuuheutunut. Särkynyt sydän on niin valtava, että täyttää jo puoli penkkiä. Toinen kuunliljakin on hukkunut johonkin sen alle.
Näiden lobelioiden oli tarkoitus antaa vain vähän lisää vihreyttä muratin ja uudenguineanliisan jatkoksi. Kukintaa en uskaltanut odottaakaan. Ja miten kävi...?
Pieni pala "niittyä" pienellä kaupunkipihalla.
Kruunuvuokot kukkii.
