Muita eläimiä meillä ei ole kuin koiria, niitäkin tällä hetkellä vain kaksi. Tosin ovat sen verran ADHD-tapauksia, että nämä kaksi riittävät. Pitävät muhkealla haukullaan vieraammat loitolla -liekö sitten hyvä vai paha. Tässä Ronja Riehuja, varsinainen energiapaketti:
Ja tässä täyssiskonsa Peppi:
Pepin ja Ronjan taustalla on bokseria (emo) ja belgian paimenkoira-labradorinnoutajaa (isä). Ronja muistuttaa olemukseltaan belkkaria, Peppi taas on jotenkin bokserimainen.
Perennaharrastus on minulle melko uutta. Toki meilläon aina jonkin verran ollut kukkia, mm. sellaisia perinteisiä kuten lehtosinilatva, narsissit, isomaksaruoho, syysleimukukka ja tarha-alpi. Mutta ne ovat asuneet omilla alueillaan sen kummemmin hoitamatta - kukkapenkkejä en ollut pahemmin laitellut. Paitsi muutama vuosi sitten perattuun ensimmäiseen navetanraunioon, johon siirsin syreenipensaan alla kituvan päivänliljan ja kurjenmiekan. 
Viime kesänä sain kuitenkin naapurilta erilaisia siemeniä (mm. ritarinkannus, sormustinkukka, harjaneilikka) ja ison palan kulleroa, jolle piti keksiä paikka. Niin että siitäpä tämä kukkainnostus sitten alkoi 
Ensimmäisen penkin perkasin ojan varteen oikeassa alanurkassa jo kellastuvalle kullerolle. Äkkiäkös sille piti saada kaveri - kukas nyt yksinään koko kesää kukkisi? Aluksi riitti päivänliljan ja syysleimukukan siirto. Mutta sitten piti jo mennä kauppaan. Aurinkonauhus viihtyy ojavarressa tosi hyvin. Ainakin tänä kesänä on kosteutta (!) ollut riittävästi.
Hmm, taitaa jokaisessa kuvassa taustalla (ja miksei myös etualalla) tursuta jos jonkin sortin rikkaruohoa. - No, toisaalta me ihmisethän määritämme kasveja milloin miksikin - ja ovathan horsmatkin kauniita, ainakin hetken!
Syysleimukukka oli asunut koko ajan pikkuruisessa penkissä talon seinustalla. Kun leikkasin siitä palan ojavarren penkkiä varten kauhistuin: noinko huonossa maassa ja noinko tiukassa paakussa kukkaparka olikaan elellyt. Niinpä piti kaivaa pari uutta penkkiä (eihän se yhteen mahtunutkaan). Yhden penkin kaivoin ensimmäisen, pihassa sijaitsevan navetanraunion muhevaan multaan, toinen syntyi lähes alkuperäiselle paikalle talon seinustalle. Talon seinustalla olevaan penkkiin laitoin myös myskimalvan taimia.
Pihan navetanraunion syysleimujen sekaan eksyi muutama muukin pikkutaimi, kuten ritarinkukka. Saapa nähdä, milloin on aika jälleen siirrellä liian tiiviiksi käyneitä kasvustoja väljemmille vesille.
Onpas ihastuttavan näköinen tila. Siis kaikkea mahdollista, kiviä (mitä merkillisempiä!!), kalliota, lampi…raunioita. Ihan ihanteellinen alku puutarhalle. Mitä kaikkea voitkaan sinne loihtia. Ja tää on tosiaan sellainen harrastus mikä vie mukanaan kun siihen innostuu (hulluuteen asti:D)
Koska naapurilta saatujen siementen itävyys oli tosi hyvä, oli minulla tilanpuutetta. Kallionalusen Tyräkki oli kummallisen kitulias, joten päätin perata ja suurentaa sen kasvualuetta. Tyräkin viereen saisin mahtumaan muitakin perennoita. Mutta jälleen eksyin taimikauppaan - kultapallo on sopivan perinteinen perenna meidän tiluksille. Nuo sormustinkukat eivät ole vielä kukkineet, ja Piivi antoi minulle toivoa: ehkäpä ne kestävät ensi vuoteen (jolloin ne olisivat 3-vuotiaita) ja kukkivat ensi kesänä.
Piskuinenhan tämä kallionaluspenkki on, mutta kuusenjuuren vuoksi sitä ei voi juuri suurentaa. Saapa nähdä miten näiden kasvien yhteiselo lähtee sujumaan.
Taimenvaihdossa sain paljon uusia kasveja, joten piti tehdä kokonaan uusi kukkapenkki. Päätin rakentaa tulevan komistuksen puretun aitan rappukivien eteen. Tässäpä työmaa keskentekoisena. Aitta purettuna (rytöläjänä) taustalla - en oikein hallitse vielä kuvakulmien valintaa... Ja tämä komistus on etupihalla, ensimmäisenä katseenvangitsijana. Hiukan ehkä tuli tuosta kukkapenkistä pikkuinen, jos ajattelisi sen peittävän joskus taustalla komeilevan rytöläjän.
No niin, nyt ollaan jo niin pitkällä, että tässä mallaillaan vaihdossa saatuja kasveja uuteen kotiinsa (kiitokset kaikille kasvivaihdossa olleille!). Tikkaat eivät ole vahingossa tuossa, vaan niissä roikkuu varjostuskangas suojaamassa kirsikan siirrettyä juurivesatainta satunnaiselta (mahdolliselta) auringonpaisteelta.
Nyt olen oppinut huomioimaan taustan - ei edes nuo tikkaat häiritse! Kasvit ovat paikoillaan, toivottavasti viihtyvät.
Meillä kasvaa todella rehevästi kaikenlaista sellaista, jonka ei olisi niin väliksi rehottaa. Mutta onhan nokkonenkin upea kasvi - ja monella tapaa hyödyllinen. Keväällä kuivasin monta rasiallista nokkosen lehtiä, kyllä niistä kelpaa paistaa nokkoslettuja talvella!
Raivasin uudemman navetanraunion (sille pitää keksiä parempi nimi) ympärystää, niittelin nokkosia, vatukkoa ja horsmaa vähemmäksi. Kun raunio on osittain ojanpekassa, madalsin penkaa ja tein siihen kulkuväylän. Yksi ruma lattian kappale vielä etsii paikkaansa - aluksi ajattelin jättää sen jonkinlaiseksi seinäkkeeksi, mutta ei se oikeastaan tuohon sovi. On vaan tosi painava ja hankalan muotoinen liikuteltavaksi.
Pidän kovasti tuosta kivipenkistä, mutta harvemmin siinä joutaa istuksimaan!
Tein loppukesästä kiven viereen penkin, jota suunnittelin tulevien (toivottavasti itävien) varjoliljojen kodiksi. Penkki kuitenkin alkoi tulvia - se oli läpimärkä ja vesi lillui paikallaan. Purin koko penkin (ja siihen jo istuttamani muutamat taimet) ja salaojitin sen. Toivottavasti penkki ei enää ui - mutta on kyllä ollut niin märkä kesä, että ei tuonkaan pekin tulvinta ole mikään ihme. Iso osa nurmikkoakin muuttui kuravelliksi työn aikana 
Mutta jospa se olisi sopiva paikka nauhuksen taimille (kiitos rusokki!).
Uusimman kukkapenkin taustalle istutin kirsikan juurivesataimen. Saapa nähdä, miten kirsikka tuossa viihtyy. Kaveriksi (ja kilpailijaksi) kirsikka sai peurankelloa ja kannusruohoa, joita en arvannut istuttaa tähän kukkapenkkiin muiden vaihtareiden kanssa, koska ne saattavat levitä reippastikin (?). Muutaman harjaneilikan taimen laitoin myös kukkapenkin ulkopuolelle.
Kukkapenkin puolelle istutin siis vaihtareita - kahden taimen nimi vilahti vaihtohötäkässä ohi korvieni, joten - ken on tämä etualalla, sulkaneilikan vieressä oleva?
Entä tämä, kukkapenkin puolella kuvassa etualalla (sama kasvi näkyy sivun 3 salaojitetun "inkkari"-penkin oikeassa takakulmassa)? Saakohan tuosta nyt lainkaan selvää ... tällä hetkellä ei ole parempaakaan tähän laittaa:(
Sulkaneilikan vieressä on jalopähkämöä. Ensi kesänä sitten kilttinä tyttönä kiikutat jompaa kumpaa kauemmaksi, tai jalopähkämö hautaa sulkaneilikan… ;D
Ahaa, tämän yritän painaa mieleeni 
Kiitokset tiedosta, Piivi!
Itse asiassa, Piivi, siirsin sen jo omaan lokeroonsa vanhan aitan rappusissa - rappukivien välissä oli melko iso kolo, varmaan juuri jalopähkämöä ajatellen:
IIIK nyt on heti kirjattava ylös: mies kävi postilla (R-kioskilla) ja toi sipulitilauksen. Mieli tekisi juosta heti pihalle istuttamaan - minnes laitoinkaan sen suunnitelman - apuva! Ja huomenna pitää lähteä työmatkalle. Eikun malttia!
Tulin eilen työmatkalta, ja tämän päivän olenkin ollut istutuspuuhissa. Ennen matkaa saamani sipulilaatikollinen ei ollut ainoa istutettava, sillä matkalta tarttui mukaan kaikkea kivaa. Kävin Göteborgin Botaniska Trädgårdenissa, ja kuinka ollakaan, taskut ja reppu alkoivat kummasti pullottaa. Näin syysaikaan siellä olikin paljon siemeniä maassa - ja osa niistä päätyi tuleviin kasvatuskokeiluihin. Saapa nähdä, itävätkö tammi, hevoskastanja ja joku japanilainen puu, jonka nimen kylläkin heti unohdin. Tässä osa BT:stä keräämistäni siemenistä vielä istutusta odottamassa:
Näiden kerättyjen siementen lisäksi ostin BT:n kaupasta lisää sipuleita ... Olis siinä istuttamista:)
Ohoh, onpas Annapaatalla eksoottisia kasveja muutaman vuoden päästä
Njah, saa nähdä, mikä noista itää - ja jos itää, niin mikä kestää Suomen olot. Haluaisitko jonkun siemenen?
Uups, kävin hevoskastanja-osastolla, ja sieltä luin ja kuvasta näin, että hevoskastanjan siemenpallo on piikkinen. Minkähän kastanjan siemeniä mahdoinkaan poimia - ovat nuo kuvassa olevat isot 3-lohkoiset?
Punatähkä, jonka ostin kesällä 2007 ei jaksanut tänä vuonna kukkia kunnolla.
Valkoinen punatähkä sen sijaan vielä yrittää ...
Mutta syysleimukukan yritys on ihan liian myöhässä (kuva otettu 12.10.08)
Pienten pihakuusten alla on hämyisää -
ja salaperäistäkin
Ison pihakuusen alta sen sijaan näkyy talon nurkka
Tuleva metsä on lokakuussa -08 vielä varsin keskenkasvuista -
Tulevan metsän vieressä on vanhan navetan raunio, jonka kivipenkki on syksylläkin viehättävä. Kivipenkistä on kuvia tuolla aikaisemmillakin sivuilla - nyt olen siirtänyt sen läheltä ruman seinäkkeenä olleen betonipalan pois.
Syksyinen näkymä kivipenkin ohi Mäkipellolle:
