Meillä on tilaa 2 ha, se on aika paljon pihalle. Muuttaessamme tänne KAUAN sitten tässä oli pieni mansikkatila, joka oli päässyt ränsistymään. Päätimme kasvattaa tilallamme jotain helpompaa, ja päädyimme omenapuihin. Niitä istutettiinkin sitten todella paljon, vaikka kyllä tilaa jäi vielä herukkapensaillekin. 
Tämä kuva on otettu pari vuotta sitten Vastapellolta talolle päin. Horsmat rehottavat ojanpenkoilla, ja jatkuva taistelu nokkos-ja vattupöpeliköitä vastaan on karua todellisuutta. Tilaa on ehkä liikaa yhden eukon temmeltää, aina kun saa jonkun nurkan tai alueen siistimmäksi, jo kolme tai viisi (tai vieläkin useampi ...) aluetta kasvaa umpeen.
Omenapuiden kasvatuksessa meille kävi huonosti: suuri osa puista on menehtynyt kuorivaurioihin. Täällä pentissä kyselin mahdollista syytä puukuolemiin, ja Lotvonen antoi vinkin: kuorimätä. Ja sitähän se :( 
Tänä kesänä päätettiin jättää omenapellot leikkaamatta. Heinikko oli alkukesän tosi kaunis, mutta kun se olisi pitänyt niittää, sade lakoonnutti sen.
Niin, "helpompaa" kuin mansikan viljely? Sitä sopii miettiä, kun sahailee kuolleita omenapuita poltettavaksi. Jotta omenapelto ei jäisi aivan autioksi, olen istutellut poistettujen puiden tilalle tienpenkoista pelastettuja kuusen- ja männyntaimia. Muutamia pihlajia on tullut istutettua myös. Tänä vuonna istutin kuitenkin muuta: 65 lehtikuusentainta. Ne ovat vielä kovin pikkuisia, mutta kasvavat hyvää vauhtia (koetaimet istutin kaksi vuotta sitten, ja kasvuvauhti on ollut kiitettävä).
Kuten tästä kuvasta näkyy, heinikon kasvu on mahdottoman nopeaa. Pikkuinen lehtikuusi on jäädä heinän sisään - viikatteella on siis töitä!
Tiluksilla on kaikenlaisia pöpeliköitä. Viime syksynä aloin raivata vatukkoa, jonka alta paljastui jonkun vanhan rakennelman raunio. Ehkä kyseessä on navetan raunio, tiedä häntä. 
Horsma on kaunista,mutta vain hetken. Mesiangervo sen sijaan kestää pidempään ja tuoksuu uskomattoman hyvälle. Tämä kuva on otettu keväällä.
Vatukkoa on revitty pois aika isolta alalta, edellisen kuvan navetanraunio jää jonkun matkan päähän kuvaajan taakse. Tähän olen kesän aikana istuttanut noin 50 tavallisen kuusen tainta
Tulevan kuusimetsän kaveriksi istutin mustikan ja mesimarjan taimia (rosvottu ojanpenkoista).
Tässä mesimarjan taimia. Toivottavasti juurtuvat - ja toivottavasti jaksan repiä kaikki tulevat vatuntaimet pois!
Onpa kiva nähdä kuvia sinunkin tiluksilta Annapaatta! On sinulla tilaa temmeltää ja toteuttaa itseäsi. Harmi vaan kun omppupuitten kanssa kävi huonosti. Mutta varo vaan, kohta sulla onkin pian perennanviljelytaimisto:D
Ihanat on Annapaatan tilukset ja punainen talo juuri sellainen josta haaveilen. Tuohon niityllehän voisi laittaa muutaman visakoivunkin kasvamaan.
Ermeli, se on jo alkanut (kiitos erään kasvivaihdon …)
Välke, visakoivu on käynyt mielessä … 
Vatukon raivauksen yhteydessä viime kesänä maasta nousi aivan ihana kivi. Siirsin sen tyttären avustuksella pihakiven koristeeksi (oli muuten kamalan painava!). Tuohon aikaan en vielä ollut hurahtanut perennoihin, joten on hyvä vertailla pihakiveä ja sen päällä köllöttävää pihavahtia kesällä 07 ja 08:
Syksyn tullen pihakiven ympärys on kylläkin rehevöitynyt:
Olen jonkin sortin kivifani, on näköjään kertynyt tähän pihakivellekin jo jonkinmoinen kokoelma ...
Jatka vaan kivet on ihania ja pidemmän päälle helppohoitoisia…
Meillä on aikaisemminkin löytynyt navetan raunio, mutta se ei ollut yllätys. Tuon raunion perkasin jo muutama vuosi sitten, ja siitäkin kaivannosta löytyi kivinen pihavahti:
Ja nyt syksyllä uutta kukkapenkkiä tehdessä maasta nousi kolmas kivinen vahti. Kyllä meidän pihaa nyt vahditaan, kivet koirien lisäksi!
inkajumala ja sfinksi pihan vahteina. Komiaa.
Voi mitä kiviä!!! Ihan kylmät väreet selkäpiissä kun noita katselee.
Mahtavat kivivahdit annapaatalla!
Teillä on tilaa ja avaruutta, kyllä tuonne saa vaikka mitä mahtumaan! Harmi ne omppupuut, mutta kyllä niistä joku jää henkiinkin! Perennapenkit tulee varmasti laajenemaan rivakalla vauhdilla
Tuollalailla se hiipii pikkuhiljaa ja yks kaks huomaa, ettei enää kerkiä mitään muuta! 
Annapaatalla ei luulisi tilan loppuvan kesken, niin kuin pienemmillä pihoilla on vaarana sitten, kun puutarhurointi oikein pahaksi yltyy!
Kiitokset kommenteista. Itsekin olen sitä mieltä, että luonto on tosiaankin muovannut upeita "vahteja", ja olen niiden löytymisestä todella iloinen.
Rusokki, tilaa tosiaan on, joskus tuntuu pikkuisen toivottomalle, kun joka puolelta pursuaa ties mitä (siis yleensä nokkosta, horsmaa ja pajua). Kiitokset toivotuksista omppupuiden puolesta :) Perennat ovat siitä kivoja, että niiden kasvamiseen ei mene 10 vuotta ... Ja Piivi, kyllä nyt jo alkaa tuntua jonkinlaista oirehdintaa puutarhuroinnin suuntaan. Yksi pikkuinen este tietysti on aika, kun se ei tahdo millään riittää kaikkeen mukavaan ...
Niin, tilukset ovat kohtuullisen laajat. Alueellemme kuuluu myös Kastelulampi. Se on U:n muotoinen ei kovin suuri muttei kovin pienikään. Se saa vetensä ainakin osittain naapurin mailla sijaitsevasta koskeikosta, ehkä sen pohjassa on jonkinlainen lähteen tapainen. Ainakin on kiva ajatella niin.
Kuivana kesänä 05 lammessa ei ollut vettä juuri lainkaan, ja niinpä tyttären kanssa kärräsimme mutaa kottarikaupalla pelloille. Saimme esille kovan savipohjan - jippii, meidän lammessa pystyy uimaan pari vetoa rannalta toiselle. Yksi huono puoli tosin on: pikkulimasko, joka valtaa lammen heti, kun vesi on sopivan lämmintä.
Kastelulammen ranta oli ihan hirmuinen pajukkopöpelikkö, jonka raivasin kesällä 2006. Tällä hetkellä se tunkee jälleen pajun alkuja. Vesurille olisi taas käyttöä! Tässä kuvassa taustalla näkyy oja, joka laskee Kastelulampeen, ja sen yli johtava sillan virkaa toimittava parru.
Kastelulampi on keväisin lintujen pesintäaluetta. Tässä telkkäpoikue; yleensä lammella asuu sorsapari.
Talomme toisella puolella on kallio, josta pidän kovasti. Kallio on melko suuri, siinä on erilaisia "osia".
Tässä "Kallion kukkapenkki". Kuva on varmaankin viime kesältä, kun siinä on vain narsissien lehdet. Tänä kesänä siihen kasvoi runsas märä myskimalvaa. Itse asiassa siirtelin malvaa jo poiskin, kun tyttären siemenestä kasvattama omenapuuntaimi piti saada hyvään paikkaan. Toivottavasti tämä paikka ei altista kuorimädälle ...
Kallion yhdessä kupeessa on piskuinen kukkapenkki; tässä sitä koristaa Tyräkki. Kuva on kesältä 07.
Kallion yhdessä kolossa asustaa Juhannusruusu.
Ihana lampi annapaattan tiluksilla! Sinun pitäisi saada kesäapureiksi lauma lampaita. Ne ovat verrattomia työläisiä tuollaisten pajukoiden yms. siivoamisessa. Vanhemmillani oli viisi kesää lampaita ja ne saivat vanhan pusikoituneen kukkaniityn hyvään ojennukseen.
Lampaat tosiaan olisivat ihania, Välke! Joskus ajattelimme ottaa lampaita (ihan omaksi) tai kenties kuttuja - mutta haaveeksi on jäänyt. Mutta miksei “vuokralle”, siinä voisi olla ideaa. Kiitos vinkistä!