Jospa minäkin perustan omille kuville paikan. Tähän asuntoon muutimme lähes tasan vuosi sitten. Taustatietoina kerron, että talo on rakennettu jo lähes 40 vuotta sitten ja laajennettukin yli kaksikymmentä viisi vuotta sitten, joten rakennus on epämuotoisen T-kirjaimen muotoinen ja kulmia siis riittää. On hyvin vaikeaa päättää mikä on takapihaa, mikä sivupihaa jne. Edellinen omistaja on pitänyt suhteellisen hyvää huolta pihasta, tosin viimeiset vuodet vain pakolliset työ on tehty, mutta pihan yleisilme kuitenkin oli siisti tähän muuttaessamme.
Tämä on suhteellisen suuri tontti kaupunkitontiksi 1940 neliötä, joka sisältää mahdottoman määrän puita, enimmäkseen jättisuuria mäntyjä, mutta muutakin puustoa valtavasti. Tästä puuston määrästä johtuen piha on lähinnä varjoinen tai puolivarjoinen, helteistä paikkaa ei ole lainkaan. Itse joudun nyt opettelemaan jälleen kerran uuden kasvuvyöhykkeen, tällä kertaa IV. Ensimmäinen pihani oli vyöhykkeellä yksi ja edellinen jossain kakkosen ja kolmosen välimaastossa, eli pohjoista kohti noustaan. Toin mukanani Hämeestä auton peräkärryllisen perennoja, joilla pääsin leikkimisen alkuun. Perennoja täällä ei paljoa ollutkaan, mutta sitä vähää lajikemäärää jota oli, oli sitten todella paljon, joten aloitan kukkapenkkien teon alusta, tässä alkukuvan penkissä, jonka nostimme kokonaan keväällä ylös, laitoimme juurimaton pohjalle ja uudet mullat tilalle, ei kasvanut tullessamme juuri muuta kuin vuohenkelloa ja oranssikeltanoa ja pari kuolemankielissä olevaa pioniakin löytyi, no nyt kasvillisuus siis vaihtui kokonaan. Kuva alkukesältä, juuri perustamisen jäljiltä. 
Tässä yleiskuvaa talon siltä puoleta jossa on ns. hyötytarhaa. Tätä aluetta työstettiin nyt ensimmäisen kesän aikana, eli teimme tuon laatoituksen tuohon pöytäryhmän alle ja perennapenkkejäkin rakentelin. 
Kiva lukea ja katsella belgi siistiä ja kaunista pihaympäristöä
.
Kukatkin varmaan viihtyvät tosi hyvin, kun siellä on puitten varjoa
.
Meillä tahtoo olla se ongelma, että kukkapenkkiä ei varjosta paljon mikään,
no hevoskastanja sentään vähäsen.
Tämä kuva on otettu juuri tuosta pöytäryhmän kohdalta ja tässä näkyy nuo kaksi täysin uusittua perennapenkkiä. Olen tehnyt näistä kohopenkit, koska pidän siitä että penkit ovat nurmea ylempänä. Maa meillä on hyvin multavaa, ainakaan vielä ei savea ole vastaan tullut missään, joten sen puolesta ei kohopenkkejä edes tarvitsisi tehdä. Rakentelen tätä pihaani hyvin pienellä budjetilla, tarkoittaa lähes olemattomalla, joten mistään upeista pengerrysreunoista on turha edes haaveilla, ellei niitä satu jotenkin tulemaan vastaan edes käytettyinä, toisten hylkääminä. Eli siitä samaisesta syystä reunustin nämäkin kukkapenkkini vanhoilla punaisilla purkutiileillä, jotta rikkaruoho edes vähän paremmin pysyisivät nurmikon puolella ja toisaalta nurmikonajo olisi helpompaa ja trimmeröinti vähäisempää.
Molemmissa penkeissä kasvaa luumupuita. Toisessa sekailainen seurakunta perennoja, jotka tulevat vaihtamaan vielä paikkaa ja toisessa on erilaisia kuunliljoja penkin reunoilla ja tämän kuvanoton jälkeen keskelle olen istuttanut matalaa vaaleanpunaista jaloangervoa, olisiko jonkinlaista maanpeitteenä käytetävää kenties.
Meillä tienreunaa reunustaa kaikenlaista kasvustoa, tässä ensimmäiset kolme ovat terijoensalavia, loput hopeapajuja. 
Tässä taas unkarinsyreeniaita, joka on ennen niitä terijoensalavia, ne näkyvätkin tuossa takana. 
Tässä puolestaan nuorta kuusiaidan alkua sisääntulon toisella puolella. Katoin aitojen aluset paksulla puunlehtikerroksella, jonka päälle laitoin haketta. 
Tämän linnun tulin keväällä taitelleeksi tupakalla käydessäni vanhoista omenapuunrungon suojaverkoista. Kaikkea kannattaa elämässään koittaa ja samalla tuli ruostuneet verkonpalat ekologisesti kierrätettyä.
Toukokuinen kuva suihkulähteestä. Olen uusinut tätä perennapenkkiäkin hiukan ja jatkan ensi kesänä. Altaassa asustaa ihan aito järvilumme, joka tässä kuvassa ei vielä ole heräillyt talviuniltaan. 
Jahas, osui kuva tuosta toisestakin lintuversiosta, tämä kyllä saattaa joutua purkuun ja jälleen uusiokäyttöön, koeversioita. 
Sammalleimun kukintaa tontin luonnontilaisessa kulmauksessa. 
On tosiaan kiva seurata miten puutarha etenee.
Nuo linnut ovat upeita! Milla taivutit ne, tuskin paljain käsin?
ja siinä vieressä villit lemmikit 
Tinde, ihan just niin tai melkein, siis hanskat kädessä, vain nokat litistin pihdeillä 
Jos laittaisin väliin kukkakuviakin, vaikka valikoima ei vielä häävi olekaan. Syysleimuja. Kolmea erilaista oli täällä valmiina, lisäksi toin itse yhdenlaista mukanani ja kahta uuttakin olen hankkinut, kaikki eivät näy tässä kuvassa, mutta ovat nämä vaan syksyn piristyksiä. 
Teillä on kaunis, rauhallisen oloinen piha. Nuo isot, elämää nähneet puut antavat ihanaa tunnelmaa, jota ei rahalla saa.
Puut olivat se valtti, jonka takia myös pihaan ihastuin tullessamme taloa ensimmäistä kertaa katsomaan.
Pientä puistometsääni tontin takarajalla. 
