Juuh,belgi koneilla vaan,se on nopea juttu. ei minunkaan kädet enää kestä haravointia.
Puistomainen on ehkä ihan sopiva yleismääritelmä tontille. Siellä on erilaisia alueita ihan valmiina ja haluan säilyttääkin tontin aika lailla entisellään ja tietyllä tavalla jopa koostaa niitä alueita. On hoidettua nurmialuetta perennapenkkeineen Sitten on tuo puistomainen kulmaus tuolla takareunalla, jossa tein nyt syksyllä melkoisen urakan, kun karsin puista mahdottoman määrän kuivaa ja ihan kuollutta oksaa pois, niitä ei ollut vuosiin karsittu, nyt puistometsässä on mukavampi kulkeakin, kun on avarampaa, mutta edelleen sieltä pitäisi karsia kokonaisia puita pois, koska muutamassa vuodessa se on muuten täysin läpitunkematon viidakko, enkä sellaiseksi sitä halua. Pohja puistometsässä on luonnontilainen ja sellaiseksi jääkin. Siellä kasvaa niittykukkia ja joitakin itsestään levinneitä varjoliljoja ja sen sellaista. Sinivaleunikoita sinne haluan ja keväällä pitäisi saadakin, ne kruunaisivat sen alueen.
Tontti muuten on kokonaan loiva rinnetontti, vain tontin yksi sivu on suhteellisen tasainen ja siellä on koko tontin mittaisesti ollut vanha hyötypuutarha peruna- ja mansikkapeltoineen ja marjapuskineen. Itse en juurikaan jaksa mitään hyödyllistä viljellä ja suurin osa alueesta tulee vuosien saatossa olemaan suuren suuri perenna-alue, penkiksi sitä ei enää valmiina voine kutsua. Tähän tavoitteeseen kuluu vuosia ja taas vuosia. Muutenkin pihan muuttamiseen kuluu aikaa ja visioita onkin paljon siitä mitä tavoittelen.
Tässä vuosi sitten otetussa kuvassa näkyy tuo loiva rinne joka on koko tontin matkalla. Myös alaosan tasainen hyötytarhanalue nakyy kuvan vasemmassa laidassa. Tässä siis tuo alaosa sitä aluetta jonka ajattelin vuosien saatossa täyttää perennoilla ja ehkäpä pensaillakin. 
Salainen kielopaikka puistometsikön reunalla leikkimökin takana 
Puistometsikön pohjaa edelleen, kaikkea löytyy jos luo katseensa puista maahan. Juuri avautuneet kaksoset, valkoisia ja sinisiä luonnonlemmikkejä. 
Ketunleivän kukkia. 
Ensimmäinen kevät yllätti minut päivänä eräänä kun katsoin keittiön ikkunasta puistometsään päin. Mitäh! Mikä ihme kukkii valkoisenaan? No, jokin hapankirsikkahan se, oli se vain kaunis. 
Vanha tuomikin siellä kukki aivan valkoisenaan keväällä. 
Myös vanhat omenapuut kukkivat mahtavan kauniina toisaalla pihalla. 
Ketunleipä on minun lempikasvejani; olen jopa istuttanut sitä erääseen parvekkeella olevaan ruukkuun aluskasviksi.
Voi miten tuli ihana olo, kun katselin noita sinun kevätkuviasi! Ajatelkaas, nyt on syksy kohta ankeimmillaan, mutta tuommoinen kuvissa näkyvä kevään herkkyys on kuitenkin vaan muutamien kuukausien päässä…
Kevät todellakin on ihanaa aikaa! Mutta tässä talvella otetusta kuvasta näkyy että suuriä mäntyjä todellakin on, vaikka eihän tuossa ole kuin muutama. 
Tonttia tienreunasta kuvattuna. 
Marjapensaita. Näiden kanssa teinkin keväällä melkoisen urakan, kun karsin kaikki kuivat kuolleet oksat pois. Joihinkin jäi tervettäkin osuutta, mutta pari pensasta oli jopa aivan kokonaan kuolleet, no tulihan mahtava määrä hakettimen ruokaa. Jostakin syystä tuosta ei erota kuin muutaman puskan, niitä on kuitenkin paljon. Tässä näkyy myös kaksi rajanaapuriakin, talot ovat hyvin lähellä rajaani, mutta oma talomme ei ole tässä, vaan tuolla kauempana. Puskien aluset täytyisi kattaa, muttei yhdessä kesässä millään ehdi tekemään kaikkea. 
Kyllähän sulla belgi siellä tekemistä riittää 
Kauniita isoja puita ja syysleimut aivan ihania. Pudonneista neulasista, lehdistä ja auringosta tulee upea syksyn tuoksu 
Syksyllä tosiaakin on oma tuoksunsa, varsinkin tällaisena aamuna jolloin oli pakkanenkin käynyt kylässä yöllä. Tässä mallia "köynnöskarviaisesta", joka kiipeää ainakin kolmessa metrissä villiviinin kanssa. 
Tipusetkin vielä maisemissa, jokohan kohta muuttavat etelään? 
Kauniita heiniä, eikös? Tarkoitus olisi kuitenkin olla rusopäivänliljapenkki. Kaikki perennapenkit ovat olleet tällaisia, täysin rikkaruohoisia, joten ne on nostettava kokonaan ylös ja perustettava uudelleen. 