Jaahas lisää tilattavaa; kiitos orkideajussi.
Nyt tarviisin apuja näiden kaikkien risteytymien kanssa! En ole aiemmin kattiksia katsellut ollenkaan sillä silmällä, sillä ne ovat olleet minun makuuni turhan hempeitä ja röyhelöisiä. Ja ilmeisesti puhtaat kattikset vaativat sen viileän levon.
MUTTA nyt yhteistilauslistaa selatessani aloin tietenkin urkkimaan Cattlianthen, Rhyncattleanthen ja Rhycholaeliocattleyan (anteeksi kirjoitusvirheet…liiaan vaikeita nimiä kirjoitettavakseni!) kuvia ja siellähän on tosi upeitakin otuksia! Hyvin intensiivisen värisiä.
Tätä ketjua selaamalla perehdyin jo hiukkasen noiden risteytysten kasvutarpeisiin, mutta varmistelen vielä, että mitkä niistä saa kasvamaan ihan tavallisella ikkunalaudalla?
Kaikki 
Ja kukkimaankin, jos on kesällä paikka viedä ulos…
Tiipap, aiemmin on neuvottu, että ne, jotka ovat vanhalta nimeltään potinaroja, ainakin ovat katleijojen helpoimmasta päästä eivätkä erityisen suuria - ja kirkkaita värejä tarjolla. Nätti pieni punainen on Cattleya Wendy’'s Valentine ‘June’, mutta sitä en tiedä että onko sekin yhtä helppo. Orkidealehden katleijanumero on tosi hyödyllinen tässä. (Minä ihailin kuvista Brassocatanthe Little Marmaid 'Janet’ia, mutta tarjolla olevat taimet ovat ilmeisesti tosi pieniä enkä tiedä olisiko se ikkunalautakasvi.)
Eli siis kaikki näistä risteymistä elelee ikkunalla ja kukkimaan saa ilman viileää talvilepoa, jos ne viskaa kesäksi ulos? Jesh, sitten vaan valitsemaan… Rhyncholaeliocattleya Kat Sky Song “Black Rose” on tosi kauniin tummanpunainen (Schweretrin sivuilla oleva kuva ei ole sille eduksi, vaan kuukletin toiselta sivulta paremman mielikuvan… ;)) ja mietin, uskallanko investoida 21 euroa sellaiseen.
Olen samaa mieltä teenjuojan kanssa niistä (entisistä) potinaroista, että ne pärjäävät hyvin ikkunalaudalla . Viime kevään listalta tilasin potinara "have a nice day:n" ja se kyllä vietti kesän muiden cattisten tavoin ulkona valossa, mutta syksyllä jätin sen sitten lämpimälle keittiön ikkunalle perhosorkideoitten kanssa. Nyt on nuppu havaittavissa. Kuitenkin rajoittaisin näiden potinarojen(entisten) kastelua talvella. Lisävalon alla ovat kuitenkin. Sitten sellainen perussääntö noiden cattisten ja niiden johdannaisten (hah, uusi termi): kaksilehtiset kasvit ovat hieman helpompia kuin yksilehtiset.
Rhyncattleanthe Burana Beauty ´Burana´ (kyllä nimi onkin muuttunut hankalaksi) aloitti virallisesti kevätkauden. Uusi verso alkoi kasvaa. Jolleivät orkideaharrastajat vielä ole ymmärtäneet kevään alkaneen, niin orkideat kylläkin.
Tämän Mantinara Don Hermannin hankin Raakilta syysbasaarista ja vaihdoin miltei heti uuteen kasvualustaan samaan oluttuoppiin. Ja mitäpäs sieltäkin näkyy: uutta verson alkua! Se on kevättä nyt.
Ihaahahanaa, kevättä rintaan ja sievä orkidea kainaloon raitille ja Vappua juhlimaan.
Onhan meillä päivän pituus jo ruhtinaalliset 8 h. Kai sitä luomakunta jo heräilee
Kuinka nopeasti tällaiset kattisristeymät ruukkaa kasvamaan? Yhteistilauslistalla on yksi Rlc (Samantha Duncan "Orange Tart"), joka on aivan mielettömän kauniin hehkuvan oranssinpunainen ja "mä haluun ton" -listalla. Mutta se on varmaan aika pieni poikanen, sillä ruukun halk. on vaivaiset 3cm ja rehun hintakin vain 9 euroa. Montako kymmentä vuotta siis kestänee, että saan sen kukkimaan (olettaen siis, että osaisin hoitaa sitä)?
Yksilöitähän ne ovat kaikki. Pullotaimistakin nopeimmat kukkivat kolmen vuoden kuluttua. Hinta on kohtuullinen, joten kannattaa kokeilla. Myöhemmin saattaisi kaduttaa kun toiset laittaisi tänne kuvia.
Henkilökohtaisesti olen lähtenyt siitä että näin aloittelijalle mahdollisimman isoja kasveja. Yksi juureton ilmaispikkuraasku juuri tuon kokoisessa ruukussa on teho-osastolla toivomassa itselleen juuria mutta enpä tiedä onko eläjäksi. Tosin hintahan ei noissa ole paha joten kokeillahan aina voi
Nykyiseltä nimeltään Cattleya Persepolis ´Splendor´ viime kevään yhteistilauksesta alkaa availla kukkaansa. Odottelen, että kaikki menisi ok. Orkidea teki vihreän kukkatuppensa syksyksi, lepäsi talven, alkoi tammikuussa ruskettaa tuppea, jonka sisällä nuppu alkoi kasvaa.
Milloin syyskukkivien kattisten talvilevon voi keskeyttää ja alkaa nostaa lämpöä ja kastelun määrää? Mun katleijat alkavat jo nyt työntää valoviileässä uusia versoja ja juuria. Luulen, että oikea aika on nyt, mutta voisko joku kokenut neuvoa.
Tässä vaiheessa katleijaristeymä on. Kukat ovat kehittymässä kovaa vauhtia.
Eikö toi ole kevättalvenkukkija?
Kivipekka. Katleijat itse kyllä päättävät sen levon loppumisen. Kun versot ja juuret alkaa kasvaa voi varovasti alkaa kastella ja sumuttaa niitä ihania vihreitä juurien kärkiä.Valo on tärkeää. Lämminta ei kannata liikaa antaa. Parempi, että kehittyy hitaasti tukevat versot.Jos joku taas lepää annetaan levätä rauhassa ainakin reilu kuukausi.
Guaricyclia Plicaboa (Guarianthe bowringiana x Encyclia plicata) aiheutti pienen ryntäyksen Suomen Bauhauseihin toista viikkoa sitten. EIkä syytä tarvitse ihmetellä. 
Tuoksu oli alkuun lähinnä hyvin mietoa tervaa, nyt auringossa se on muuttunut hyvin makeaksi, karamellimaiseksi, mutta edelleen täytyy nenä työntää kukkaan, ennen kuin se kunnolla ottaa hajureseptoreihin.
Tiipap, mulla oli kerran Cattleya amethystoglossan taimi, eikä se edistynyt parissa vuodessa pätkääkään. Annoin pitkämielisemmälle kasvattajalle: sen puuttuvan 70 sentin kasvattaminen alkoi siintää Babylonian tornina seuraavan elämän kaukaisessa horisontissa. Sit toisaalta mulla on nyt parikin Laelia dayanan – mikä ikinä Sophronitis se nykyään onkaan – vauvaa, jotka edistyy ihan silmin nähden joka päivä. Toisaalta matkaa täysikasvuiseksi on n. 60 senttiä vähemmän kuin tolla amethystoglossalla… 
Taimista ei siis koskaan oikein tiedä. Lämpöalustalle joka tapauksessa, antaa kummasti potkua kasvuun!