Olen täysin aloittelija, tuo on ensimmäinen katleija hoidossani. Katleijoita on hyvin monenlaisia, mutta yhteistä niille on perhosorkideoihin verrattuna se, että ne tarvitsevat selvästi enemmän valoa ja että useimmat niistä tarvitsevat kukkiakseen myös ulkoilua kesällä, siis ainakin jonkin verran suoraa aurinkoa ja vuorikausilämpötilan vaihtelua. Kukat eivät kestä yhtä kauan kuin perhosorkideoilla ja siksi kai niitä on aika harvoin kaupoissa - eivätkä ne ilman kukkia ole aina niin kauniitakaan. Mutta monilla on todella komeat tuoksuvat kukat. Minulla on eteläikkuna, lasitettu eteläparveke ja jonkin verran lisävaloa tarjolla, toivon että se riittää sopeutuvimpien lajien kukittamiseen.
Cattleyat eroavat Phalaenopsiksista siten että Phalaenopsikset viihtyvät parhaiten kun lämpötila on aika vakaa n. +20 C. Yö- ja päivälämpötilojen välillä ei ole juurikaan eroa. Cattleyat taas haluavat selkeän eron yö (n+15 C) ja päivä (…+28 C)lämpötilojen välillä.
Phalaenopsiksille riittää hajavalo, Cattleyat haluavat suoraa auringonvaloa ainakin jonkin hetken päivästä kasvuaikana. Phalaenopsikset pitävät suht’’ tasaisesta kosteudesta ja Cattleyat taas runsaasta kastelusta ja lannoituksesta kasvuaikana ja selkeästi kastelua vähennnetään lepoaikana (eikä myöskään lannoiteta).
Jos on niin hyvät olosuhteet kuin Teenjuojalla, niin kyllä Cattleyan kukituskin onnistuu.
Talvella lisävalo on tarpeen. Mitä enemmän voit antaa lisävaloa talvella, sen paremmin kasvit lähtevät keväällä kasvuun.
Jotkut Cattleya-risteymät ovat hyvin anteeksiantavaisia hoitovirheille, toiset taas ovat niin kranttuja, ettei tarvitse kuin siirtää purkkia ikkunalla, niin ne heittävät veivinsä silkasta säikähdyksestä. Vanhoista risteymistä on tietysti eniten kokemusta, joten kannattaa olla korvat höröllä kun joku kehuu jotain tiettyä risteymää tai lukee sille madonluvut.
Oma kokemukseni on, että isokukkaiset keltaiset punaisella huulella ovat hankalia. Ovat alttiita mustamädälle.
Lähetin uteliaisuuttani tänään kasvattajatarhalle Eijgenraamille kaksi kuvaa katleijastani varmistaakseni sen nimen - ja yllätyin iloisesti, kun jo puolentoista tunnin kuluttua sieltä tuli vastaus, että he kutsuvat kasvia nimellä "golddigger". Nyt uskaltaa laittaa sille nimilapun. Olen tyytyväinen, että juuri sellainen tuli kotiutettua. Uusi verso kasvaa jo kovaa vauhtia, tosin voi olla vaikea houkutella se vertikaaliseen asentoon, eikä kukkien kestossakaan ole huomauttamista, sillä sehän oli melkein ohikukkinut kolme viikkoa sitten ja viimeinen kukka on kestänyt tähän asti. Jos se siis oli kukkiva orkideatapahtumaviikon alussa 9.3., niin kukinta kestää parhaimmillaan melkein kaksi kuukautta 
.
Jatkan vielä samaa aihetta: vaihdoin eilen kasvualustan Kullankaivajalleni (hiiltä, kaarnaa ja kevytsoraa). Sillä oli hyvät juuret, jotka notkistuivat liotuksesta mukavasti, ja se oli helpompi istuttaa kuin vaikka venuksenkenkä; tiivis taimipotti tosin lymysi ruukun keskellä ja sen irrottelu vei aikaa. Mukava oli käsitellä niin jämäkkärakenteista kasvia. Olen tainnut pitää sitä liian kuivana, sillä bulbit pullistuivat käsittelyssä. Jotain kilpikirvan poikasen näköistä on yhden lehden alapinnalla, se täytyy ottaa vielä syyniin (hetken myös luulin saaneeni väriäpäästävän kasvin, kun sen lehdestä tippui vihreää vettä - mutta väri taisi tulla vihreäksi värjätystä tukitikusta!).
Onkohan siinä joku logiikka lajista/lisäämismenetelmästä riippuen kuinka katleijat versoavat…? Aika usein tulee vaan yhtä versoa… Nyt tuli Orchids & More:lta yksi kattis ja Cattleytonia, joissa on pari versoa. Ja C. mossiaessa kolme! Sen kun sais sit kukintaikäiseksi, niin olisi varmaan enempikin kukkia odotettavissa… Gaskelliana ja warneri ovat aiemmistani myös useammalla samanaikaisella versolla kasvaneet…
Yhteistilauksessa tullut Rlc pääsi vähän nuuhkimaan kuopiolaista ulkoilmaa. Tämän tilaaminen vähän kaduttaa, sillä nämä kattikset ja sen lähisukulaiset ovat niin rumia, että silmiä särkee 
Annan tälle armonaikaa sen verran, että jos se korvaa ulkomuotonsa kauniilla kukilla, saa se jäädä. Muuten näytän ovea. Kuminauha on odottamassa uuden verson kasvua, jotta pääsen vähän koulimaan sen kasvutapaa.
…taidan olla vähän liian nirppanokkainen kasvieni suhteen 
Et ole nirppanokkainen laisinkaan. Itse olen tuosta rumuudesta täysin samaa mieltä. Rumia ovat, kunnes kukkii. Mutta luulenpa, että noihinkin silmä ajan kanssa tottuu. 
Yhteistilauksesta nämäkin.
Arina, tässä pitää varmaan taas vaan jalostua orkideaharrastajana seuraavalle tasolle Aiemmin miniatyyrit tökkivät silmään, mutta nyt ne on kauniita - todennäköisesti tämän kanssa käy ajan mittaa samalla tavalla ja sen rujo kauneus nousee esille 
P.s. oliko hyvä reissu?
Samoilla linjoilla noiden minien kanssa. Ja kummasti ennen niin hirveät dendrot ovat ruvenneet kiinnostamaan. Noissa kateissa on kaikissa uusia versoja hyvässä kasvussa. Toivotaan kaunista kukintaa. 
Reissu oli hyvä. Laitoin postia.
Minullakin on tuossa rähjässä yksi verso hyvässä kasvussa. Mittasin sen kasvaneen tämän päivän aikana melkein sentin verran! Toivotaan tosiaan kaunista kukintaa, aion ainakin yrittää parhaani sen aikaan saamiseksi.
Luinkin jo postin Tajusin, ettei kannata kirjoittaa valvojan hämäämiseksi ketjuun kuulumattomia asioita näin pienellä, sillä Olivian silmät ovat aivan erikoistuneet havaitsemaan kaiken tällaisen minikokoisen 
Ratkaisu katleijan ulkonäköongelmaan on hankkia ns. “minikatti”. Minulle tullut C. Mini Purple ‘Cluster’ on niin pieni, että jouduin tekemään viilipurkin puolikkaasta pienimpään suojaruukkuuni korokkeen, että kasvi saa lehtensä valoon. Yksi sen vanhoista versoista näyttää jo kukkineenkin, versojen korkeus on siis alle 10 cm. Ihan niin miniä en kylläkään odottanut.
Minusta Katleijat on omassa rujoudessaan kauniita myös ilman kukkia, kun oppii sillä silmällä katsomaan. Ja mitä kookkaampi, niin sitä komeampia. Maku asioita. 
Kattisten ulkonäkö parantuu huomattavasti, mitä runsaammin on bulbeja samassa ruukussa l. suuret kymmeniä vuosia vanhat jakamattomat istutukset. Tai sitten voi pistää vierekkäin samaan alusastiaan useamman purkin. Ongelmaksi tulee tietenkin alusastian tuunaaminen.
Pari kertaa olen nähnyt onnistuneita naamiointeja purkkien ympärillä: Pajukori, ontto puunrunko, keraamiset ja lasitetut reikäruukut, amppelit tms. Yhdistys tai lehti voisi tehdä aiheesta artikkelin.
Näyttelyssä voisi olla osasto aiheesta esim. Aalto-yliopiston avustamana. Muistaakseni eräs yhdistyksen jäsen on keramikko, terveisiä, ja hän voisi tehdä näyttelyyn jonkin ihanuuden.
Olivia voisi avata purkkien ja istutusten tuunaussivun.
Tällaisen ehkä jotenkin saa kasvamaan suunnilleen pystysuuntaan, vaikka jäykkä onkin.
Mutta mitä mahtaa tälle? Verso on ei anna periksi eikä siihen ole helppo mitään kiinnittää, ja koko kasvi kasvaa ruukun reunojen tasalla. Täytyy kai yrittää valon suunnalla saada se pystympään. 
Mä olen ohjaillut versoja pyöräyttämällä verson varjon puolelle. Purkkeja on peräkkäin kolme tai neljä ja kasvit kilpailevat keskenään valosta. Uudet versot kääntyvät sitten valoa kohden.
Parhaillaan kokeilen lisälaidan käyttöä. Sen olen leikannut karamellimyymälöiden suurpurkista. Molemmat konstit näyttävät toimivan. Uuden verson kukkivuutta en ole vielä päässyt kokemaan.
Sitominen kuminauhalla on myös tehokas, mutta vähän “rumempi” konsti.
Teenjuoja, kyllä se siitä vielä taipuu. Aluksi verso on niin jäykkä, että parasta varoa katkeamista. Anna kasvaa pari senttia, niin taipuu helpommin. Sitten aina justeeraat kumilenkkiä tilanteen mukaan.
Jos kasvi on ikkunalla, ( ei valojen alla ) käännä verso varjon puolelle. Sekin auttaa.
Tämä Cattleyojen versojen suoristaminen pystympään on aika jännää - kuin hampaiden oikomishoitoa. Olen itse käyttänyt siihen (yllä olevan kuvan mukaan) sitä järeämpää ja nopeampaa tapaa. Odottelen, että verso antaa periksi kasvettuaan jonkin verran, otan tällaista rautalankaa kumipäällysteellä pehmustettuna (saa puutarhakaupoista) ja väännän verson tai kepin ympäri toisen pään. Versoa HYVIN varovasti ja milli milliltä taivuttamalla kokeilen ja katson, miten pitkälle voin kaaren laittaa sen ympärille: ja siinä se. Saa verso kasvaa rauhassa sen jälkeen, ja myöhemmin sen suurentuessa annan sille lisää tilaa kaarta muotoilemalla. Yleensäkin "hammas" on sitten kasvanut oikein, kun on vielä pienenä pehmeä.
Komppaanpa tässä orkideajussia, kun olit jo ehtinyt samanlaisen neuvon antaa
Mulla tämä gaskellianan verso kasvoi VARJON puolella, mutta silti päättäväisesti SUORAAN alaspäin. Koitetaan nyt sitten saada kasvamaan ylöspäin, toistaiseksi näyttää vielä lupaavalta. Noita kumipäällysteisiä rautalankoja tuli aiemmin Schwerterin paketeissa ruukkujen ympärillä. Onneksi on tallessa…
Mä olen mietiskellyt, että pitääkö ulkoilukautta ajatellen bulbin päällä oleva ruskettunut suojuslehti poistaa, etteivät ötökät muni sen alle? Kostutetaanko lehdykkä ennen poistoa?
Mitäs tämä C. Purple Cascade ‘‘Fragrant Beauty’’ puuhaa? Pukkaa kukkaa? 
