Kasvihuonekausi 2017 avattu!
Syksyllä pesin kaikki pinnat, mutta talvi on jättänyt jälkensä. Ennen kuin alkaa oikeesti ottamaan kasvarin hyötykäyttöön, ja kun ilmat lämpiää, pitää pestä kaikki uudestaan.
Talvituhoja ei ole, kaikki kennot tukevasti paikallaan ja kasvari aina vaan jämäkästi alustallaan.
Tänään poistin kevytpeitteen katolta. Kertaakaan en ole tyhjentänyt saati sitten edes muistanut koko kasvari talvella.
Tästä se lähtee.
Koko päivä meni siihen että siirsin sisällä olevat kasvatukset kasvariin. Hyllyt laitoin jo valmiiksi syksyllä.
Pari viikkoa on jo lämpötila kasvarissa (ilman lämmitystä) huidellut 10-30+ asteen välillä. Jos yöllä on ollut pakkasta niin silloin on myös kasvari ollut pakkasella, tietysti. Eristin seinät kuplamuovilla, vähemmän vetoa ja kylmää. Lattialla on paksuhko terassimatto.
Nyt laitoin ulkoisen termostaatin ja lämpöpuhaltimen hoitamaan peruslämmityksestä. Se tarvitaankin vaan yöaikaan. Päivällä on mukavan lämmin.
Sinne muutivat: Daaliat, Miekkaliljat, Keltasipulialut, Valkosipulit, Ruukkupionit…
…Inkaliljat, Jättihibiskut, Liljoja, Aito Ukonhattuja, Tomaatit, Paprikat, Karviaiskoisot…
…Cannat, Kellohyasintti, Iris germanicat, Persiljaa, Titoniat…
Sisään jäi Senetit. En vaan tiedä mihin saan ne mahtumaan, 50 korkeaa hyvänoloista tainta.
Kasvariin ne on saatava.
Se siirto jää huomiseksi. En tänään enää jaksa. Ne on yläkerrassa ja se ramppaaminen ylös ja alas ei nyt onnistu.
Kaikki kasvariin siirretyt pysyi ehjinä. Illemmalla pitää vielä kastella ne.
Nyyh,minäki haluan jo.
Meillon vielä yli 70 cm lunta 
Miten paljon tuo kuplamuovi auttaa? Mistä niitä muuten saa ostaa? Onko ne mittojen mukaan valmiskasvihuoneeseen? Meillä on itse tehty, joten saako siihen?
Tuota kuplamuovia saa ostaa esim. rautakaupoista, leveyksiä on useita ja pituuksia.
Se eristää hyvin (lämpö pysyy paremmin sisällä) ja päästää valon läpi.
Otan sen sitten pois kun pesen kasvarin.
Pitkä päivä ulkona pihalla. Tehtävä lista pitkä. Huomiseksi luvataan sadetta, sitä huomioiden viimeisetkin on saatava istutettua ja kasvihuone ihan oikeesti käyntiin. Automaattiavaajat jo jääkaapissa, pitää tarkistaa toimivatko vai pitääkö hankkia uudet.
Suurin työ oli kasvihuoneen tyhjennys, siivous ja taimien istutus ruukkuihin. Mullan menekki armoton.
Tyhjensin kasvarin hyllyköistä ja poistin eristävän kuplamuovin seinistä ja katosta.
En kyllä muista koska jos koskaan, olisin tähän aikaan tehnyt näitä töitä. Yleensä olen saanut kasvarin käyntiin toukokuun puolenvälin kieppeillä.
Kasvarin työt on sitten tehty ja kasvarissa asukkaat. Kasvariin tulee lisää asukkaita muttei tänään.
Avomaakurkut pääsivät omaan paikkaan kasvilavaan.
Kitkemistä on riittänyt.
Lisää multasäkkejä on saanut kantaa.
Ruukutin jättihibiskut. Parissa on jo nuput. Nyt saavat olla ulkona, en jaksa enää kanniskella ruukkuja. Siemenistä olen nuo kasvattanut.
Tällä hetkellä kukintoaan aloittelevat ja lopettavat:
Ensimmäinen daalia avasi kukkansa, Uchuu.
Tulppaanit on kukintansa tehnyt.
Hevoskastanja aloitti kukintansa. Ei niin paljon kukkia kun normaalisti, mutta on niitä “lyhtyjä” ihailtavaksi.
Sitten ei niin imarteltavaa kuvaa, pari perennapenkkiä on tiensä päässä…kaunista.
Näitä pitäisi nyt alkaa uudistamaan. Tiedän jo ettei ihan helppo työ, on juuria täynnä ja aika varjossa.
Koirat on tehnyt perusteellisesti tehtävänsä…katkonut ja kaivanut perennat tiehensä. Poteroita löytyy ja trimmattuja juhannusruusuja.
Chali,mitä kuuluu seneteille?
Seneteille kuuluu hyvää, ruukkuja on ympäri tonttia varjoisimmissa paikoissa.
Puskistuvat ja alkavat tekemään nuppuvarsia.
Tänän “löysin” vielä viisi senettitainta kasvarista kun tyhjensin.
Siitä sitten enemmän kuvien kanssa myöhemmin, on se ihan ihme kasvi.
Tässä senettien nuppujen alut.
Ihmetyttää nuo varret. Mitä vanhemmaksi lehdet tulevat ja lakastuvat, se alkaa tekemään valtavasti uutta versoa niihin lehtihankoihin. Sen takia senetit näköjään “puskittuvat”. Viime vuonna olivat todella isot, harmitti syksy ja talven tulo.
Ensimmäinen kerta veneilyä minulla tänään. Kyllä latasi akkuja ja tuuletti mieltä.
Mieheni on kyllä jo ollut useamman kerran merellä mutta minulla työ haittaa elämistä.
Sää oli kaunis siihen saakka kun pääsimme kesäsatamaan Espoon Keilalahteen.
Lähtö Kirkkonummen Kantvikista. Satamassa oli vielä paljon purjeveneitä ja moottoriveneitä.
Porkkala käyttäytyi esimerkillisesti, harvinaista herkkua. Meri kimalsi eikä ollut missään vaiheessa aallokkoa.
Vene liikenne oli hyvin vähäistä, yhdellä kädellä pystyi laskemaan vastaantulijat.
Kuvista saa vaikutelman kesäisen lämpimästä päivästä, kaunis oli mutta merellä oli kylmää.
Vaatetus oli sen mukainen.
Yleensä tällä matkalla näkee paljon lintuja, mutta tänään nähtiin vain yksi joutsen pariskunta ja pari haahkaa.
Ymmärrän kyllä lintuja, miksi tulla tänne kylmään kesään…
Ohitettiin taas vanha kivinen loisto, on yksi favoriiteistani. Siinä se on ollut todella kauan, kuulema se mitä siitä nyt on jäljellä rakennettiin 1800-luvun lopulla. Kuvassa ylin oikealla saari missä vietettiin 5 kesää (vuokrattiin) ja meidät vihittiin (-08) siellä. Kaipuu on kova takaisin.
Täällä tuntee elävänsä. Meri-ilma, kostea raikas ja suolainen meri-ilma, luonnon äänet ja meren värit, horisontti, täällä jos jossain pystyy rauhoittumaan ja unohtamaan arjen. 
Tultiin kotisatamaan Keilalahteen. Sataman toiseen päähän on tullut toimintaa, vesiurheilukeskus Laguuni (www.laguuni.fi).
On vaikka mitä. Hyvällä paikalla, Länsiväylä ja Hanasaaren pysäkki ihan tuossa vieressä.
Tuuli yltyi, niin piti ajaa keula päin laituria, yleensä mennään aina perä edellä kiinnitykseen.
Köydet kiinni, maasähkö veneeseen ja lukkoon.
Täältä on helppoa ja nopeata lähteä vähän tuulettumaan ja katselemaan Helsinkiä By Sea. 
Espoo ja Helsinki by Sea.
Ilmatieteenlaitoksen mukaan päivästä oli tulossa aurinkoinen tai puolipilvinen. Lämpötilakin piti olla aika kesäisissä lukemissa ja tuuli vaan sellaista kevyttä.
Päätettiin pitää sunnuntai vapaa. Aamulla kahvit, koirien huolto & ruokinta ja vaatteet päälle.
Mentiin veneelle. Tunti tai toinen Espoota ja Helsinkiä katsellen, raikasta meri-ilmaa ja paras seura ikinä.
Kotisatamassa oli hiljaista. Jokunen venekunta pakkasi tavaroita ja perheensä veneisiin, toinen pesi paattiaan, kolmas kuunteli radiota kannella auringossa loikoillen. Sunnuntai jokaisen omilla ehdoilla.
Köydet lähti ripeästi irti ja lähdimme vaan kiertämään.
Oli taas kovin hiljainen veneliikenne. Sen huomasi Liuskaluodon edustalla, siellä on yleensä veneliikenne ruuhkaa.
Liuskaluodon Skifferissäkin oli hyvin hiljaista. Sieltä saa veneeseen polttoainetta ja miehistö voi tankata ihanaa pizzaa.
Tänään mentiin vaan ohi vaikkakin ihana tuoksu kantautui nenään.
Saunassakin oli hiljaista, ihmisiä on yleensä massoittain ulkona terassilla, mutta ei, aika autiolta näytti. Lomakausi?
Kaivarissa oli aika pitkä jono työmaakoppeja. Oli aika kivasti maastoutettuja koppeja, seinissä oli mustavalkoisia kuvia entisajoilta.
Mukavaa uutta, eikä vaan niitä yksivärisiä kontteja.
Mattolaituri oli myös aika autio. Joku pesi mattojaan, toinen makasi pesupaikalla ottamassa aurinkoa. Jokainen tyylillään.
Helsinki Harmaja on joka kerta yhtä “dramaattinen”. Voi vaan kuvitella mitä toimintaa siellä on. Kunnioitusta Harmaja herättää joka kerta kun sen näkee. En tiedä miksi, mutta näin vaan on.
Mukava ja rentouttava päivä. Minun pitää taas ryhdistyttävä ja alettava ajaa itse venettä, tänäänkin kysyttiin jos haluaisin ajaa. Näääh, ei tänään, ensi kerralla jooko.
Se on turvallisuus toimenpide, jos miehelleni sattuu jotain, on minun saatava paatti johonkin rantaan. Kai se pakkotilanne sitten ajaisi muun edelle ja saisin paatin johonkin laituriin, pakosta ja ilman vaurioita. Pitäisi myös tietää se osoite mihin saisi apua…
Nuu, se meren tuoksu, meren ilma, värit, se on vaan niin huumaava. Vaan tuoksu lataa akkuja ja puhdistaa mielen.
Pystyisin heittämällä olemaan saaressa, ilman mitään mukavuuksia, kuitenkin vettä ja sähköä 
.
Tulisin toimeen ihan minimillä, ihan helposti. Okei, joku varakyyti, mutta kuitenkin.
Nykyaika stressaa, jos voisin “downshiftaisin” ja kunnolla. Mutta…velvollisuudet ja pankki…
Kyllä on kesäisen ihania kuiva. Kyllä Suomen rannikko on kaunis, sanokoot ruotsalaiset hur som helst! Meren tuoksua kaipaan, rannikolla lapsuuteni ja nuoruuteni parhaat kesäpäivät viettäneenä, venereissuja kauas kalliosaarille kuin muumit tervaveneissä. No kesät on saaressa nykyisin ilman ruuhkaa ja öistä venerallia ja aaltopauketta kuunnellessa.
Ihania merikuvia 
Me vietettiin perjantai-ilta Hangon Tulliniemessä. Käveltiin se luontopolku päästä päähän. Sehän menee aivan merenrantaa pitkin kallioilla ja poluilla. Aivan ihana paikka. Se meren tuoksu ja lokit ja merellä lipuvat veneet <3
Sen oikein tuntee tuon meren tuoksun kuvien välityksellä.kiitos.
Valtsu, aaltojen pauke / iskeminen rantaan kuuluu meren ympäristöön, kuuntelen sitä mielelläni. Aallot ja lokit = ihana sinfonia.
Veneralli, noh, haitta joka ei ole estettävissä lähisaaristossa, lomakausi / veden lämpötilan nousu ja lasku on kuitenkin aika lyhyt😄.
Kevät, se ihana hulluuden ja puuhastelun aika.
Kevät 2018 alkoi ihan tosissaan tänään, meilläpäin harvinaisen myöhään, 14.4.2018. Siis se päivämäärä kun alan tosissani puuhata ulkona enemmän tai vähemmän hullun kiilto silmissä ja joka kostautuu (joka vuonna…) eräänlaiseen raato olotilaan.
Ihana auringonpaiste, päivän ylin +14, tehtävälista pitkä mutta harvoin menee niin kuin on suunnitellut.
Ulko-olohuone nyt oli vaan se mihin ehdin tänään paneutua, mutta se onkin se yksi tärkeimmistä. Ulkokeittiö yhtä tärkeä (käytössä ympäri vuoden).
Kyllä sitä roinaa kertyy pitkin talvea kun vaan pitää saada ”pois käsistä” ja ”siivotaan sitten keväällä”.
Tänään siivosin pois roinat (yhä odotan että peräkärry tulisi pihaan…kaatopaikkaa kohti kaikki roina), laitoin ulkokalusteet ym osa rekvisiitta paikoilleen.
Uusin kaikki verhovaijerit. Kas kun sisäkäyttöön tarkoitetut vaijerit ei tahdo pysyä piukeena ulkona.
Olkapääni suorastaan ulvoi ylöspäin suunnatusta vääntömomentista, mutta Burana aamulla ja päivällä auttoi kummasti.
Muistin sitten etten ollut vielä ostanut ulko-olohuoneeseen terassimattoa. Se on yhä kaupassa, mutta ensi viikolla käyn sen hankkimassa. Nyt en suin surmin aikonut lähteä mihinkään kauppaan prime-time sään puolesta.
Vanha, ainakin 10v polyrottinkikalusteet, löysi taas paikkansa. Ne alkuperäiset pehmusteet ei niinkään. Pehmusteet olivat tiensä päässä, sen totesin jo viime syksynä. Viime viikolla kävin Ikeassa jossa oli lähimain samoissa mitoissa olevat pehmusteet. Piti kyllä kikkailla tyynyillä mutta sain pehmusteet istumaan kivasti ja on mukava istua.
Ulkokeittiön pesin kunnolla, myös ”ulkoruokasalin”.
Nämä ulkotilat on meillä arvoissaan. Ulkona ollaan aina sulanmaan aikaan ja kunhan on edes jokunen plusaste.
Sisällä ehtii olla koko pitkä, synkkä, pimeä, kylmä talvi.
Ulkokeittiössä on vielä jonkunmoista roinaa joka siirtynee suht pian kaatikselle, mutta yleisilme on nyt kunnossa.
Tällä hetkellä pari grilliä lämpiää, toinen pihveille (brikettigrilli valurauta-alustalla) ja toiseen juureksista ym, lämmin salaatti ja raakapaistetut perunat.
Huomenna uusi päivä. Tietysti aamulla pitää katsoa Formulat mutta sitten… katsotaan mitä rupeaa tekemään…
Ulkokeittiö iltavalaistuksessa.
Päivä merellä!
Ihana kesäinen ilma, lämmintä ja auringon paistetta. Tuulta tuskin lainkaan. Viime vuonna ei tainnut olla kertaakaan tällaista päivää.
Vene on tällä hetkellä Kantvikissa, Kirkkonummella. Sieltä aamupäivällä lähdettiin keula kohti ”aurinkoa” 
.
Minulta kysyttiin minkälaisen veneilypäivän haluan, ja vastaukseni oli, pidä keula auringossa.
Ai että. Porkkalassa veneiltiin. Oli kyllä niin epätodellista. Meri kauniin sininen, ei ristiaallokkoa, ei hyökyaaltoja, ei tuulta. Porkkala oli aivan täydellinen.
Minä etukannella imin itseeni lämpöä ja aurinkoa.
Meidän piti ohittaa yksi hitaammin ajava vene. Oli tilaa ja ohitus turvallisen kaukaa. Sitten tuli sen veneen peräaallot vastaan. Ensin peräaallot näyttivät ihan viattomilta. Ei ne ollut. Ennen kuin ehdin reagoida, syliin tuli ”tonni” vettä. Olin siis etukannella. Minä ja kamera oltiin aivan likomärät. Kummasti raikasti kylmä merivesi. Jokunen hengityskerta jäi väliin. Näitä sattuu, enkä ”kuollut” jääkylmään meriveteen. Kamera on tuossa riisillä täytetyssä pussissa kuivumassa. Taitaa olla kameran neljäs ”läheltä piti” tilanne.
Meillä oli voileivät mukana, ajettiin Kirkkonummen Linlo virkistysalueelle / ulkoilualueelle. Siellä on aivan ihana laguuni. Tuuli ei osu mistään koskaan. Keskellä laguunia oli vapaa poijupaikka, siihen otettiin kiinni.
Laituripaikoilla oli jokunen vene. Veljeni & perhe tuli meitä moikkaamaan. Nekin halusi tuulettua ja nauttia kesäpäivästä. Oli suorastaan kuumaa olla kannella, mutta oli ihanaa. Oltiin poijussa pari tuntia. Jos olisi ollut uikkarit mukana olisin mennyt uimaan. Merivesi laguunissa 21,5 astetta kölin alla.
Iltapäivällä ajettiin Kantvikin kotisatamaan. Minä taas valitsin aurinkoisin paikan kannella.
Pari viikon kuluttua siirretään vene Espooseen Keilalahteen toiseen kotisatamaan. On lyhyempi matka kotoa käydä veneellä. Espoosta on helpompi tehdä veneilyretkiä itään päin ja ihailla Helsinkiä mereltä päin.