Eleonoran pihassa

Eleonora, hienolta näyttää! Mäkin pidän kovin noista kivireunuksista yms.!  Meilläkin äidin ja isin apurina häärää 1v10kk typykkä, saa monet istutukset ja kylvöt tehdä useampaan kertaan;) Ja saas nähdä mitä kaikkia kasveja löytyy loppukesästä kasvamasta mitä oudoimmista paikoista;)

Laitas lisää kuvia kesän edetessä! (*pitänee itsekin koittaa saada aikaiseksi oma kuvagalleria*)

Tällaiset palstat on mielestäni parhaimmistoa täällä pentissä, lisää kuvia ja avatkaa muutkin oman pihanne palstoja! Todella siistiä ja kauniin näköistä jälkeä Eleonoralla, kalliosta ja kivistä tykkään hirmuisasti. Kva seurata mitä kaikkea kivaa saatte aikaan ja miltä piha näyttää vuodenaikojen vaihtuessa!

Ihailen Eleonoran kaunista kivien käyttöä ja minua jäi kiinnostamaan, oletko nuo pienet kivet kiinnittänyt johonkin maabetoniin tai jotain?

En ole mikään suosittelemaan, mutta siitä huolimatta ehdotan harkittavaksesi koivujen määrän vähentämistä istutusalueiden vierellä. Yksin tai riittävän kauas toisista koivuista jätetty koivu pääsee vasta kasvattamaan itsestään kaikkien ihaileman koivun. Puiden harvennuksessa kannattaa olla vähän hidas ja seurailla, mistä puusta alkaa syntyä kaikkein nätein. Ainakin, mikäli koivusi ovat riippakoivuja?

Jos pihasi maaperä on "tuoretta", ei koivuista tule niin suurta ongelmaa, kuin kuivemmassa kasvupaikassa. Omalla hiekkaperäisellä maallani olen todennut, että koivujen juuret hakeutuvat uusille mulloksille melko nopeasti ja pidänkin monen metrin hajuraon yllä jo laatiessani mulloksia ja silloin tällöin käyn läpi lapiolla pystysuoraan mahdollisimman syvälle polkemalla mullosten koivujen puoleisia sivuja.

Sand; ensin koivuista. Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi; osa on kaadettava. Mutta kun mies on sitä mieltä, että kyllähän pihassa pitää puita olla. Mutta kun ovat tuollaisia tulitikkuja, joissa vaan latvassa oksia ja lehtiä. Tietty muutamaa koivua on vaikea itse kaataa kun kaatuvat pian talon päälle (tai vielä kauheampaa; mun kasvimaallenaurua). Samoin muutama joutui "liian syvälle" kun tonttia täytettiin ja nehän on varuilta kaadettava. Ne ovatkin jo paljon suurempia kuin nuo kuvissa olevat. Joten jos lahoavat ja kaatuvat talon päälle niin tuhoa tulee. Yksi näistä on jo latvasta selvästi kärsineen näköinen, eikös se ole selvä merkki?

Taas koivujuttuja, sorry!

Meillä maaperä tuolla puolen tonttia taitaa olla "tuore". Siinä kasvaa luontaisesti kieloja, valkovuokkoja, humalaa, vadelmaa. Ja tonttia reunusti ennen iso ja ruma kuusiaita.


Sitten noista pikkukivistä. Viime kesänä laitoin noita kiviä kahdella tavalla (tästä opimme, ettei kannata olla laiska vaan aina tehdä kunnolla). Osan vaan upotin rinteeseen ilman sen suurempaa kaivamista; no helppo varmaan uskoa miten rinteen routiessa kävi. Ne kyllä vähitellen palautuivat paikoilleen, mutta rumia olivat. Sitten suo suurimmat urat tein niin, että kaivoin yli puoli metriä maata pois, laitoin viiraa pohjalle ja täytin sepelillä lähes läyteen. Ja sitten kivet siihen. Pysyivät ihan paikallaan, routa ei siis niitä jaksannut nostella. Tänä keväänä tein näin lähes kaikille kiviurille...Varmaan joudun taas jotain korjailemaan keväällä, mutta ehkä vähemmän kuin tänä keväänänaurua.

Mielenkiintoista, mutta mitä on viira? Valitettavasti olen vissiin sen verran blondi, että en ole kuullutkaan tästä, ja heti heräsi mielenkiinto siitä, mitä se on?
Minua kiinnostaa myös se, miten pidät ruohon kurissa noilta alueilta, missä nurmikko kohtaa nuo pikkukivillä reunustetut kukkamaat? Itselläni nurmikko tuppaa aina kasvamaan tuonne kivien väliin, vaikka olenkin ne kohdat kattanut.

Memuli hei, toinen blondi vastaa: Viira on sellaista siivilä"kangasta", jota käytetään paperikoneessa jonkinlaisena suodattimena kun se paperimassa erotetaan vedestä(tässä tällainen kansanomainen selostus). Meillä on käytetty myöskin viiraa pihallamme erottamaan maa massoja toisistaan esim. kivisen pation alla.

Hienolta se Eleonoran pihan alku näyttää! Tänään meidän paikallislehdessä oli otsikko"puutarha-loputon työmaa". Minusta sellainen työmaa-ajattelu lisää vaan stressiä. Parempi pitää pihaa sellaisena henkireikänä ja ikuisuusprojektina. Aina nauttia, kun on siellä ja olla tyytyväinen näkymään, vaikka olisikin puutteita johonkin toisen pihaan verrettuna. Laita vaan kuvia tulemaan, niin me täällä ympäri Suomea pääsemme olemaan hengessä mukana.

Kiitos törnrosa, nyt olen paljon viisaampi.
Kyllä pihassa riittää todellakin tekemistä. Se on sellaista terapeuttista mieluummin. Kun saa tökätä kädet multaan, pyöritellä kiviä, katsella kasvien kasvua, istua persus nurmella nyppimässä rikkaruohontupsuja ym. ym., siihen jää stressit ja murheet. Voi melkeinpä kuvitella olevansa jonkinasteen taiteilija; ensin tehdään kovalla touhulla äkkiä, nopeasti ja montaa asiaa samalla kertaa, kunnes tulee täydellinen toimettomuus. Silloin vain ihaillaan pihan kauneutta tai sitten surkutellaan tekemättömiä töitä. Aikansa kutakin. Tehdään sitä mukaan, kun hyvältä tuntuu. Joskus tuntuu vain hyvältä katsella muiden aikaansaannoksia. Niistä tulee itsellekin hyvä mieli. Ainakin minulle. Sekä uutta puhtia ja innostusta:

Kiitos Törnrosa kun vastasit Memulille! En olisi tuota viiraa osannut paremmin selittää. Olen itse kasvannut kahden ison paperitehtaan juurella, joten tuo viira vaan on niin tuttu sana. Kun viira menee vaihtoo tehtaalla vanha jaetaan sitten halukkaille (ja niitä riittää). Se on todella vahvaa; kelpaa hyvin juuriesteenäkin. Joskin se on aika vaikeaa saada muotoutumaan. Mutta helppo leikata...


Memuli varmaan tarkoittaa tuota rinteen alla olevaa "sepelipuroa"? Se on oikeasti vaan peitetty salaoja. Kun rinne ja kallio kaatavat molemmat juuri tähän kohtaan ja samoin viereinen nurmikko oli tässä aina ongelma kovilla sateilla. Niinpä kaivoin siihen syvän ojan ja upotin salaojaputken ja täytin sepelillä. Nyt vesi virtaa hyvin pois nurmikolta. Sepeli on kuitenkin niin alhaalla, että pystyn ajamaan leikkurilla sen päältä. Tietty varsinkin apila joskus yrittää selein puolelle ja sitten vana nypin pois. Tein sen vain kerran viime kesänä, joten ei siitä ainakaan vielä riesaa ole ollut.

Nuo katolta otetut kuvat saattavat vähän hämätä tuota rinteen jyrkkyyttä. Se on jyrkkä; liian. Olen joutunut sitä nyt sitten vähitellen pengertämään, koska kastelu ei onnistu noin jyrkässä rinteessä.

Vihdoin kukkivat tulppaanit meilläkin! En mielestäni edes ostanut mitään myöhäistä lajiketta (halpoja kylläkin 50kpl). Muutenkin meillä tuo Ib on selvästi aika harhaan johtava; ainakin kun vertaan muiden pihakuvia. Takana on rikkinäinen ruukku jo odottamassa kesäkukkia. Ja ruukunpalaset ovat untuvapeiton välissä odottamassa "pomppijaa". Jouduin eilen pakenemaan kaatosadetta ja homma jäi keskennaurua

Laitan niitä katteeksi tuonne missä pikkusaviruukkuja näkyy (ruukkujen hautausmaa).

Aika tyhjää on vielä, mutta ehkä sitten heinäkuussa. Ja vielähän pitää jotain perennoja hankkiakin.

Sain ruukkuhautausmaan valmiiksi(mies tuli muutaman päivän työreissulta kotiin ja tytär ei päästä isäänsä silmistään, ei muuta kun pakko käyttää hyödyksi tuonaurua). Vanhan untuvapeiton sisällä siis hakkasin vanhoja ruukunpalasia. Hyvä keino! Kiitos vinkeistä! Yhden rautaharavan varren sain poikki, kunne keksin ottaa todella painavat sivuleikkurit käyttöön; niillä ei tarvinnut edes lujaa hakata!





Upotin tuonne väliin pikkusaviruukkuja (niitä mitä on kanervissa). Onpahan paikkoja vaikka kesäkukille.

Tulipas hieno kate tuosta ruukkumurskeesta! Minulla on tuolla yhdessä paikassa kasa ruukkuvainaita ja suunnittelin tekeväni niistä murskaa, mutta jotenkin mielikuvittelin semmoista tylsää kuin ne kaupan värjätyt lastut. Mutta eihän niitä tosiaan ole pakko niin pieniksi muussata vaan tuommoista vähän luonnollisempaa. Tosi hyvin sopii, kun sinulla on vielä noita suuria kiviä vai kalliotako ainakin osittain tuossa.

Tämäkin piha on niiiiin ihana, niin ihania kiviä ja kalliotakin!

Upeita kuvia ja mieletön urakka ollut teillä noissa kivihommissa! Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan jatkoa...

Täälläkin on nimittäin yksi Pohjois-Espoolainen kotiäiti! Mulla pyörii jaloissa auttelemassa 2v8kk ja 10kk pojannaskalit. Uusi piha on myös, vasta viime kesänä aloitettiin urakka. Ja eteneehän se jollain tavalla, kun projekti täyttää koko elämän. Mitä nyt miehen työ ja pakolliset kotihommat haittaa harrastustoimintaa silmän isku.

Kivaa! Me voidaan kohta kokoontua ihan vaan Pohjois-Espoolaiset kotiäidit! Jos joskus aikaa riittää niin tervetuloa tänne naapuriin kylään.

Mulla on nyt pihatyöt vähän rästissä kun miehen mukaan vietän pihalla liikaa aikaano-jaa. Katsellaan, kuinka kauan jaksan olla vähemmillä pihatöillä...

Ohhoh, mikä piha! mistä kaikki nuo kivet on saatu sinne? valtavat määrät - iso työ. Minulle tuli mieleen geometria, on niin viimeisen päälle tarkasti laitettu nuo kivet...

Ruukkumurskeosio hieno keksintö!

Jäin miettimään tuota Trolliuksen "geometriaa". Olen nimittäin matemaattisella alalla (vaikka nyt kotiäitinä), näkyisköhän se tosiaan pihassa? Tullut jostain aivojen perukoilta.....

Me jouduttiin räjäyttämään tontilla kalliota kellarin tieltä ja sieltähän nuo kaikki kivet. Vain pyöreitä on haettu peräkärryllä.

Tänä aamuna otettuja kuvia:



Oranssia; ihan vahingossa tuli kivat oranssit vierekkäin. Syksyllä ostin taimitarhan poistopöydältä tätä tulikellukkaa (euron/kpl) ja taakse istutin oransseja tulppaneja (princess irene). Ja sitten syksymmällä toiv. kukkivat köynnöskrassin.

Mitenkähän pitkään nuo kellukat suostuvat noissa kivenkoloissa asustamaan?




Tämä on minun suosikkiväri sammalleimuista.




Etupihalla kukkivat vasta nyt lähes mustat queen of night-tulppaanit.

En tiedä mikä ihmeen intuitio tuli, kun eka kerran näin kuvia pihasta. Ajattelin heti, että matikanopettajan piha. Se vain tuli jostain. En kuitenkaan tohtinut suoraan arvioida, jos olisi mennyt päin mäntyä, siksi kirjoitin geometriasta.

Nättiä on!

Sain vihdoin ostettua ja istutettua kesäkukkia. Lumihiutale/koristetupakka ja omassa pienessä ruukussa muratti:



oli niin kiva idea kun joku oli nimennyt omat orvokit samalla hempeällä lilalla-sävyllä, joten matkin...

Mitenkähän käy lumihiutaleiden kun tuohon paikkaan paistaa aurinko klo 13->


Ostin eilen kaksi lehtosalviaa:






Sunnuntain uurastuksen tuloksena sain kaksi liuskekivi-polkua. Näistä kun kuitenkin kuljetaan niin nurmikko ei niissä kestä:






Varjopenkissä:





Sinikuunliljat ja keltareunakuunliljat ovat tänä vuonna jo ihanan isoja. ...ja tuo ihana oranssi kasteluletku...

Muratti pääsi puutarhakopin seinälle.


Tämä lienee idänkurjenpolvi?