Endiivi (Cichorium endivia)
Endiivit ja sikurit ovat läheistä sukua toisilleen. Niille on tyypillistä kotoisia salaattejamme voimakkaampi maku, joka tulee karvautta aiheuttavasta intybiinistä. Ne parantavat ruoansulatusta ja lisäävät myös ruokahalua.
Endiiveistä salaattivihanneksina tunnetaan kaksi erilaista tyyppiä:
Kähäräendiivi (friseesalaatti). Muodostaa matalan, tuuhean lehtiruusukkeen. Lehdet ovat runsaasti liuskoittuneet ja kähäräiset. Käyttö lähinnä salaateissa. Maku on voimakas ja hiukan kitkerä, siksi sitä kannattaa sekoittaa muiden salaattilajien sekaan.
Siloendiivi (escariolsalaatti). Muodostaa tuuhean lehtiruusukkeen. Siloendiivin keristä voi tulla hyvinkin suuria. Sen lehdet ovat sileät ja lähes liuskattomat. Uloimmat lehdet ovat vaaleanvihreitä ja sisimmät keltaisia. Kuuluu väkevän makuisiin salaatteihin. Se muodostaa tuuhean lehtiruusukkeen ja keristä voi tulla hyvinkin suuria. Käyttö pääasiassa lämpimissä ruoissa.
Endiivit ovat herkkiä muodostamaan kukkavarren, jolloin sadon laatu heikkenee ratkaisevasti. Kuivuutta endiivit eivät siedä, sillä kuivassa lehdistä tulee herkästi kovettuneita ja toisaalta lehdenreunojen ruskettumisvaara lisääntyy. Endiivien keskusta tulisi vaalentaa ennen sadonkorjuuta. Se tehdään laittamalla esimerkiksi ruukku kasvin päälle 1-2 viikkoa ennen sadonkorjuuta. Lehdet voi myös sitoa suppuun viikoksi ennen korjuuta. Vaalentaminen miedontaa lehtien makua.
Onko tietoa millainen istutusväli niille on tarpeen? Ja edelleen, kuinka kylmänarka kasvi se on? 