Ostin kanadanhemlokin. Tässä se on vielä kotipihalla Espoossa odottamassa kuljetusta metsään vajaa 100 km päähän.
Koska sen latvus kasvaa noin 6 metriä leveäksi ja pituuttakin tule tosi paljon, se ei siis mahtunut omakotitalon pihalle, vaan istutin sen metsääni lehtoalueelle järven lähelle. Ympärillä on lähinnä vain lehtipuita, ja maa on saniaisten peitossa.
Ostin kanadanhemlokin. Tässä se on vielä kotipihalla Espoossa odottamassa kuljetusta metsään vajaa 100 km päähän.
Koska sen latvus kasvaa noin 6 metriä leveäksi ja pituuttakin tule tosi paljon, se ei siis mahtunut omakotitalon pihalle, vaan istutin sen metsääni lehtoalueelle järven lähelle. Ympärillä on lähinnä vain lehtipuita, ja maa on saniaisten peitossa.
[/quote]
Piti tulla katsomaan millainen on hemlokki. En ole sellaisesta ennen kuullutkaan. Mihin se sijoitettiin ja keräätkö erikoisia puita
Ostin koirieni kasvattajalle 15 vuotta sitten tosi pienet hemlokin taimet. Olivat lännen-, kanadan-, ja vuorihemlokki. Kaikki ovat hyvin säilyneet ja kasvaneet. Hän asuu metsäisessä ympäristössä (olisko 3 vyöhykettä) tampereen alapuolella hiukan tuo paikka.
Itselläni on täällä kaksi nuorta kanadanhemlokkia ja 4 kanadanhemlokki “jeddeloh” lajiketta. Suurimman jeddelohin lempinimi on sammakon kesäpesä, nimestä voi ehkä päätellä syyn. Taidanpa mennä ottamaan sammakon kodista kuvan.
Minulla hemlokki on hiukan palelluttanut verson kärkiä, mutta eipä se siitä kuole, eikä kärsi, hyvin jatkaa kasvuaan silti.
kitikat, nuo mun kaksi kuvaa tulivat näköjään niin pieninä, ettei niistä juuri näe ympäristöä. Viestejä ei näköjään enää pysty jälkikäteen yhtään muokkaamaan. Istutin sen siis lehtometsään järven lähelle 70 km Helsingistä Turkuun päin eli on juuri ja juuri Varsinais-Suomen puolella. Tässä isommat kuvat:
Hemlokkien sukuun kuuluu kymmenisen lajia, ja ainakin osa niistä pärjää vyöhykkeillä I-II. Tarvitsevat varjostusta ja sietävät synkkääkin varjoa. Maan pitää olla runsasravinteinen ja multava sekä kostea (ei litimärkä). Isot hemlokkipuut kasvavat todella suuriksi ja leveiksi, mutta kääpiömuotoja, jopa miniatyyrejä, on paljon. Tässä kasvaa kääpiökanadanhemlokki Tsuga canadensis ‘nana’.
Vastauksena kysymykseesi, rakastan havuja ja keräilen etupäässä havuerikoisuuksia, joista osa on aika harvinaisiakin.
Ovat tosiaan tosi söpöjä ja miten ihana metsikkö Meritähdellä. Mulla ei ole kuin yksi kuusi ja pari mäntyä pihalla ja ne männytkiin lähtee kun ruvetaan pihasaunaa rustaamaan. Nuo olis sellaisia mistä voisin tykätä mutta eihän ne näin korkealla menesty.
Mun kokeman mukaan pakkanen nipistelee helpolla nuo uusimmat vuosikasvut, jotka näkyvät noissa kuvissa vaaleina. Nuo ei siihen kyllä kuole, mutta tietenkin kasvavat hitaasti, jos uudet vuosikasvut kuolevat. Vanhemmiten paleleminen vähenee, eli nuorilla taimilla enemmän tuota näkynyt.
Viime talvena hemlokeistani talvehti parhaiten tuo, joka kasvaa tuolla kukkulalla pelkässä hiekassa, siinä ei ollut yhtään ruskeaa keväällä. Muissa oli vähän paleltumaa ja yhden jeddelohin puput söi pahasti.
Aika hyvin on mun havurinne selvinnyt vaan havuruukku rusketti …ei tykännyt lumikuormasta vaiko mistä ?? Ne oli tyytyväisiä ruukussaan 2 talvea…sellasia mini havuja…nyt saa nakkaa kompostiin.
Pohjois-Amerikasta kotoisin olevat hemlokit ovat mäntykasveja, jotka muistuttavat hieman katajia, mutta ovat rehevämpiä ja aikuisena huomattavasti suurempia kuin katajat. Kauniin ja siron kasvutapansa vuoksi hemlokkeja pidetään hyvin kauniina havupuina. Hemlokit kasvavat melko hitaasti, mutta ovat pitkäikäisiä.
Hemlokit kasvavat ajan mittaan suuriksi puiksi säilyttäen kuitenkin oksiston ja neulasten siron ja hennosti nuokkuvan mallin. Ne sopivat parhaiten hieman varjoisampaan kasvupaikkaan, jossa niillä on tilaa kasvaa ja maa on runsasravinteista.
Lähde: Mustila Puutarha